sijaisperhe VALEHTELEE sosiaalitoimistolle???!!

Että ihminenhän ei yhtään pysty vaikuttamaan siihen missä alkaa raivoamaan ja missä ei? Ei jeesus taas näitä ääliöitä. KAsvakaa ensin aikuiseksi ja tehkää niitä lapsia vasta sitten, jooko.

Kyllä vain, tämä onnistuu sosiaalialan työntekijöiltä; järjestetään tilanne, jossa toinen osapuoli hermostuu ja kirjataan se ja käytetään siten henkilöä "vastaan", jotta sijoituspäätökset lähtisi voimaan.

Toinen keino on yksinkertaisesti kirjata tilanteet aivan väärin, vähän niinkuin oikastaan se asia, eikä kerrotakaan miten se oikeasti meni.

Jos asiat halutaan nähdä isoina ongelmina, ne myös sellaisina nähdään.

Esimerkkinä eräästä ensi- ja turvakodista, ihan 2000 luvun puolivälin jälkeen tapahtuneita:

1.) Ruokailutilanteessa erään raskaana olevan uoren äidin puhelin soi. Äiti vastasi puhelimeen, söi ja jutteli.

Paikan johtaja hermostui välittömästi, alkoi karjumaan että puhelu pitää lopettaa ja edes ruokailutailanteessa voisi sen puhelimen antaa olla.

Nuori äiti provosoitui ja syntyi riita missä nämä kaksi karjui toisilleen.

Paikalla olleen toisen äidin alle kouluikäinen lapsi hermostui huudosta, meni hämilleen, ei voinut jatkaa syömistä, äiti otti vauvan ja leikki-ikäisen ja poistui paikalta hätääntyneiden lasten kanssa.

Tilanne kirjattiin molempien äitien osalta siten, että äidit olisivat ihan itse järjestäneet "näytelmän"; ensimmäinen äiti riidan ja huutamisen, toisen äidin lapsi ihan ilman mitään ulkopuolista syytä "slaagin".

2.) Äiti sai kuulla itsestään tehydstä kirjauksesta ja tilanteesta, josta järkyttyi ja hermostui ja kävi ääntään korottaen (huutamiseksi sitä voisi sanoa, ääni oli luja) sanomassa että kuinka te voitte tehdä tällaista!?! Sehän on valhe!

Kyseessä oli siis äiti, joka oli aikaisemmin käyttäytynyt hyvinkin rauhallisesti ja ns. normaalisti.

Turvatalon johtaja söi, ilmoitti tylysti että "anna ihmisten edes syödä rauhassa".

Äiti poistui paikalta edelleen yhtä järkyttyneenä.

Johtaja kirjasi äidin hermostumisen, ja sitten, miten oli äitiä rauhoiteltu ja jälkeen päin keskusteltu tilanteesta.

3.) Johtaja keskusteli äidin kanssa tilanteesta ja antoi luvan, että äiti saa tehdä lastensa kanssa pitkiä kävelylenkkejä ensikodin alueen (kamera-alueen) ulkopuolelle. Ja näin äiti tekikin pari kertaa päivässä lastensa kanssa ulkoillessa.

Äiti myös hoiti lapsensa itse, mm. laittoi heille ruokaa, käytti pesulla, leikki, hoiti iltatoimet, siivosi turvatalossa jne.

Papereihin johtaja kirjasi tämän äidin voinnin osalta miten äiti on ollut erittäin sekava, eikä häntä ole voinut jättää jetkeksikään yksin lastensa kanssa.

Kyseessä yksi ja sama paikka.

Yksityinen laitos, jonka täytyi saada asiakkaita.

Ja vaikka kukaan tuskin uskookaan, kerron nyt että minulla on kokemusta siitä kuinka sijaisperhe voi olla niin sairas että valehtelee sossulle päin naamaa ja jopa mustamaalaa biovanhempia. En yritä puolustella omiani, heidän käytöksensähän minut ajoi pulaan- mutta sijaisvanhempani olivat sairaita, ilkeitä ihmisiä eivätkä nykyään saa enää pitää perhekotia. Minulle perheen "äiti" sanoi suoraan että voin kyllä soittaa sossulle ja kertoa kaikesta mitä olen kokenut heillä, kukaan ei tule uskomaan minua. Heillä on kuulemma hyvät välit sossuihin ja oikein hyvä mainekin, ei väliä että heitä vastaan oli mm. nostettu rikosyyte(!), ainahan voi sanoa että mielenterveydeltään järkkynyt sijaislapsi sanoi niin...olin perhekodissa vuoden ja sinä aikana tuo "äiti" halusi mm. että kutsun häntä äidiksi, mikä tuntui järjettömältä paitsi siksi että minulla oli jo omatkin vanhemmat että olin 15, en mikään pikkulapsi. Hyvin vähän sain tukea elämääni näiltä sijaisvanhemmilta, mm. kivuliaisiin kuukautisiin määrätyt e-pillerit jäivät ostamatta ja minut haukuttiin huoraksi ja kun sain allergisen reaktion antibiootista, uskoivat että oireet johtuivat stressistä (= hengenahdistus, ihottuma, päänsärky ovatkin tyypillisiä oireita, jotka iskevät tyhjästä keskellä vapaapäivää...) eivätkä antaneet edes sitä Buranaa. Jatkuvasti sain olla varpaillani kaiken suhteen, minua mm. pidettiin nälässä ja haukuttiin läskiksi, ja vaikka omat vanhempani olivat ns.viikonloppu-juoppoja, tilanne kärjistyi niin pahasti että karkasin lopulta perhekodista.



Kun koko juttu meni oikeuteen ja taustatuekseni tuli useampi tuon perhekodin ex-nuori todistamaan, sijaisvanhemmat tietysti kiistivät kaiken ja vetosivat klassisiin "huonon kodin vuoksi oireileviin teineihin" ym. mutta menettivät lopulta toimilupansa. Koko juttu oli kamala asia ja pahinta tässä ehkä on se, että ne sossut ym. tosiaan luulivat minun keksivän kaiken päästäni ja kun totuus tuli ilmi, kukaan ei pyytänyt anteeksi. En saanut muuta "jälkihoitoa" kuin kaupungin kämpän huonolla alueella opiskeluiden ajaksi. Olisin kaivannut terapiaa ja nyt aikuisiällä vasta olen saamassa sitä.

että lasten ja nuorten ahdinkoa hyväksikäyttäen tehdään liiketoimintaa rahankiilto silmissä. Nämä asiat tulevat varmasti jossain vaiheessa enemmänkin julki. Ruotsissahan näin kävi ja monet bioparheet ja häidän lapsensa saivat hyvät korvaukset kärsimyksestään.

Tämä on jo todella vanha viesti, mutta joskus kun luen ihmisten kommentteja ja kuuntelen toisten saarnoja/ moralisointia, niin uskon että maailmassa on syitä, miksei toiset saa lapsia.lapsen kanssa on oltava kärsivällinen, on osattava ymmärtää, kuunnella ja tukea. Ihminen, jonka ajatusmaailma on noinkin negatiivinen, eikä kykene lainkaan astumaan ulos omasta mustavalkoisesta ajatuskuplastaan, sellainen ihminen ei todennäköisesti pystyisi tarjoamaan lapselleen kovinkaan hyvää kasvualustaa. Joskus elämässä sattuu ja tapahtuu asioita joita ei olisi koskaan voinut kuvitella tapahtuvan itselleen, mutta sitten kun se kolahtaa sellaiselle ihmiselle, joka vauhkoaa ja arvostelee muita silloin on vasta varaa puhua ja sanoa kuinka itse on paljon parempi kuin joku toinen.

Kyllä tämä lapsetonkin voi vielä joutua tilanteeseen, jos lapsen saa, että joutuu pyytämään lapselle sijaisperheen. Joutuu onnettomuuteen, lapsi uuvuttaakin hirveästi ja se tulee kaikesta huolimatta yllätyksenä, masentuu, itse pitkittää avun hakua, koska pitäisi olla ekstrakiitollinen kun lapsen on lopulta saanut, mies sairastuu vakavasti jne. Siinä sitä sitten on äiti, jonka lapsi on sijoitettu.

"Ihan syystä", tiedät kaikkien myhäilevän ympärilläsi ja vähintään epäilevän jotain pahempaa kuin onkaan (kuten että juopottelet päivät pääksytysten etkä jaksanut lastasi).

Nyt sitten jos tämmöisessä tilanteessa sijaisperhe tuntee liiallista empatiaa lasta kohtaan, ylitulkitsee sen, miten karmeaa teillä olikaan, kun teillä on niin heikot voimavarat, ja rupeaa omimaan lasta (varmaan ihan hyvällä tarkoituksella ja ehkä myös sitä paitsi hän on kärsinyt lapsettomuudesta ja toivoo näin itselleen jonkinlaista "omaa" rakastettavaa lasta), eikö se ottaisi pannuun?

Valitettavasti tiedän tilanteen, jossa sijaisperheen vanhemmat vehkeilevät sossun kanssa, syöttävät tälle ties mitä soopaa ja lapsen vanhempien yli kävellään.

Sossut on erittäin epäluotettava virainomaistaho.

Vierailija kirjoitti:

Me taistellaan, että saataisiin aikaan edes yksi. Rahaa palaa eikä vauvaa näy, kuulu.

Sori OffTopic, mutta aina kun tällaisia kuulee, niin menee kuppi nurin. Jos multa jouduttaisiin ottamaan lapsi huostaan edes väliaikaisesti, en kehtaisi koskaan puhua asiasta enkä edes katsoa yksin huoneessa peiliin saati että kerjäisin tukea käytökselleni av:lla.

Kuulehan. Ihmisillä voi elämässään tulla todella odottamattomia tapahtumia, joita psyyke ei kestäkään. Tällöin on lapsen parasta päästä pois kotoa. Kaikki huostaanotot eivät liity siihen, että vanhemmat vain ovat huonoja ja ylipäätään mitä on huono vanhemmuus?! Eikö sinusta lasta tulisi suoda ihmiselle, jonka oma menneisyys on ollut rankka ja jolla ei ehkä siitä syystä ole samanlaisia vanhemmuuden vahvuuksia, kuin jollain toisella?

Ei oikeasti kannata olla katkera, sillä et saavuta yhtään mitään. Juopot ja narkit saavat lapsia ja se tuntuu väärältä, kun itse olisi omasta mielestään hyvä vanhempi ja on vielä tehnyt kaiken elämässään oikeinkin. Se tulisi kuitenkin muistaa, että elämä ei kuitenkaan mene aina niin kuin suunnitellaan! Tiedät varmasti sen itsekin nyt, niin soisi sinunkin hieman edes yrittävän empatiseerata ihmisiä, joilla on syviä vaikeuksia. Hyvin harva vanhempi on sellainen, ettei haluaisi lapselleen parasta. Kaikilla ei vain yksinkertaisesti ole siihen tarvittavia aineksia! Sen vuoksi on lastensuojelu olemassa. Sinäkin sitä paitsi saatat sitä joskus tarvita.

Tiedätkö esim. että joillekin "hyvien" perheidenkin lapsille saattaa tulla hyvin vahva murrosikä, joka ajaa nuoren vääriin kaveripiireihin. Jos vanhemmat eivät saa nuortaan kuriin, niin silloin nuori huostaanotetaan. Kaikki ei ole vanhempien käsissä tai riipu siitä, kuinka hyvä vanhempi on.