olimmeko törkeitä (hääkutsutuista)

Me teimme nimittäin samalla tavalla. Kutsuimme ne, joiden kanssa olemme tekemisissä, emme sukulaisuussuhteen perusteella.

Tästä esim. äitini veti herneen nekkuunsa, koska emme kutsuneet hänen veljeään (siis enoani), mutta miksi ihmeessä olisimme kutsuneet hänet, kun olen tavannut hänet ehkä neljä kertaa elämäni aikana ja viimeisestäkin kerrasta oli likimain seitsemän vuotta aikaa. Äitini perusteena oli se, että isosiskonikin kutsui omiin häihinsä...

Vaikka häät ovat morsiusparille elämän huippukohta, ne ovat sitä hyvin harvoille muille. Kannattaa siis kaiken tämän kohkaamisen ja puntaroimisen keskellä muistaa, että lukuunottamatta kenties hääparin vanhempia, sisaruksia ja kaikkein lähimpiä ystäviä, käytännössä kaikki muut todennäköisesti tulevat häihin vain velvollisuudentunnosta, eivät mitenkään nauti koko tilaisuudesta ja huokaisevat helpotuksesta, kun se on ohi.

käytännössä kaikki muut todennäköisesti tulevat häihin vain velvollisuudentunnosta, eivät mitenkään nauti koko tilaisuudesta ja huokaisevat helpotuksesta, kun se on ohi.

Kyllä minä ainakin pidän häistä noloja leikkejä ehkä lukuunottamatta =).

Alunperin hääjuhlan tarkoitus oli nimenomaan tutustuttaa sulhasen ja morsiamen suku toisiinsa.

Jos nyt oikesti haluaa jotain alkuperäistä tapaa noudattaa niin sitten täytyy saman kylän nuorten naida toisensa. He tuntevat toisensa ja sukunsa perinpohjin ja viettävät häitä koko kylän voimin.

Häiden tarkoitus ei todellakaan ole tutustuttaminen. OMG!

Kuinka pientä pitää ihmisen elämä olla, jos toisen ihmisen häistä vetää kivitalon kokoisen herneenpalon nessuun (vrt. sukulaisenne ja tuon yhden toisen ketjun ap)? En kykene ymmärtämään.

Mun mielestä hääparilla on itse oikeus määritellä, kenet haluavat mukaan viettämään suurta päiväänsä. Vieraillehan tuo nyt enimmäkseen on vain yksi varattu viikonloppu kekkereissä, jotka pitkän päälle alkavat muistuttaa toisiaan. Näköjään se sitten joillekin on koko kesän kohokohta...

Jos kyläläiset jo tuntevat toisensa, ei ole tarvetta tutustua.



Aikoinaan raha nai rahaa, avioliitto oli taloussopimus. Köyhillä ei edes ollut häitä, papin puheilla käytiin kun muistettiin.



Nyt häissä pääosassa on kavereitten kanssa hauskapito, mikä ei eroa paljoakaan siitä, mitä niiden kanssa muutenkin tehdään.

Itse en todellakaan mene käytännössä vieraiden ihmisten häihin, vaikka kuinka olisivat jotain kautta sukua ja joskus lapsena tavannut kerran. Ihme urpoja ihmiset, jotka tällaisissa tilanteissa edes kutsuvat. Varmaan vaan lahjojen takia yrittävät haalia juhliinsa mahdollisimman paljon vieraita. Onneksi sekä mun että mieheni lähisuvussa on tapana mennä naimisiin pienimuotoisesti. Ei tarvinnut pelätä että tulee valituksia, kun mentiin naimisiin ilman vieraita ja juhlia.

Etenkin jos ajattelin olla sen kanssa väleissä jatkossakin. Ja jos kyse on rahasta niin olisithan voinut sanoa, että teillä ei ole varaa kustantaa enempiä vieraita. Että jos anoppi haluaa auttaa, niin sitten sopii kutsua lisää vieraita.

näköjään tapoja ja perinteitä on siihen, että hääjuhla on sukujuhla, mutta ajattelimme, että haluamme juhlia häitä (rakkauttamme) läheisten ihmisten kanssa. Kun meillä on jo ollut yhteiselämää melko kauan, meidän omia perhetuttuja ja lapsikin emme ajatelleet että perinteistä ruvettaisiin nipottamaan. Olemme jo yli kolmekymppisiä molemmat, eikä vanhemmilta ole kysytty apua saati mielipidettä juuri mihinkään asiaan vuosikymmeniin. Jotenkin tuntuu hassulta huomata miten häät tuntuvat aiheuttavan tiettyä taantumista kaikkien kohdalla.



Itsekin aikaisemmin olen esimerkiksi anopin lastenkasvatusneuvot vain valuttanut toisesta korvasta ulos, mutta nyt anopin loukkaantuminen ja hänen "hyväksyntänsä" saaminen tuntuu tärkeämmältä. Rupesimmekin miettimään, että ei se nyt maailmaa kaada jos kutsuisimme muutaman anopille tärkeän ihmisen paikalle. Samalla se tuntuu jotenkin hoopolle, että yhtäkkiä pitäisikin ruveta "pomppimaan" toisen toiveiden mukaan.



Toisaalta olemme selvästi kutsuneet enemmän minun (morsian) sukulaisia, koska heidän kanssaan olemme tekemisissä. Mies on halunnut taas enemmän ystäviänsä paikalle, joten määrissä vieraat jakaantuvat suht tasan. Lapsen saamisen myötä ystäviään tapaa isoissa porukoissa huomattavasti harvemmin, joten kyllä, häät ovat meille "bileet" perheen, ystävien ja läheisten kesken.

Nyt on jo aloitettu miehen suvun vieroittaminen lapsesta. Naisen sukulaisia ja inhottava anoppi.



Lapset voivat joskus ihmetellä, miksi he eivät tunne isänsä sukulaisia. Meillä on näin ja olen todella katkera äidilleni siitä. Äidin työkaverit eivät ole pitämässä enää äidistäni huolta, ne on olleita ja menneitä. Suku olisi ollut se, joka olisi ollut aina mukana.



Minä olen aikuisena opetellut pitämään isäni sukuun yhteyttä, vaikka se on äitiä harmittanut. Jopa isän äitiini eli mummooni. Hänestä tykkään paljon enemmän kuin äidin äidistä, vaikka äitini aina anoppiaan yritti panetellakin minulle.



Äidilleni voi olla katkera paikka kun omissa häissäni onkin isäni sukulaisia enemmistö.

Mutta varoituksen sana. Nyt kun anoppi tietää milloin, hän saattaa kikkailla taustalla. meillä anoppi kutsun saatuaan, alkoi kutsua häihin omia työkavereitaan ja heidän sukulaisa jota mm. mieheni ei ollut ikinä nähnytkään. Sitten häissä me yhdessä ihmeteltiin, että tunettko tuon kuka tuo on, onkohan tuo joku kuokkavieras jne.. Että silleen. ja kun anopilta kyseltiin niin hänestä se oli ihan normaalia että hänen lähimmät työkaverit tuli hänen poikansa häihin.. että silleen.

että tuliko anopin kutsumat vieraat todella juhliin ilman että ilmoittivat tulostaan teille? Eikö niillä vierailla ihmetyttänyt ollenkaan? Ja ennenkaikkea miten hääjuhla onnistui kun ylimääräisiä vieraita oli paikalla? istumapaikat, ruoan riittävyys jne...

niin, kuten osa kirjoittajistakin, anoppi on loukkaantunut nimenomaan minulle. Tuntuu hoopolta, että miehellä ei olisi osaansa häävieraslistan laatimisessa. Mieheni ei juuri pidä yhteyttä sukulaisiinsa, olemme lähisuvun lisäksi tavanneet kaukaisempia sukulaisia vain juhlissa. Miestäni ei vain kiinnosta. Minkäs minä sille voin. Häntä ei myöskään kiinnosta kutsua tuntemattomia ihmisiä häihimme.



Mieheni lapsuudenperheessä on ollut sama tapa. Ei ole siis myöskään lapsena ollut läheinen kenenkään serkun tai tädin kanssa. Sukulaisia on kuulemma tavattu vuoden parin välein jossain mummon juhlissa tai mökillä. Toisalta ehkäpä siksi anoppi räksyttääkin ensisijaisesti juuri minulle, miestäni kun ei juuri kiinnosta tuntemattomien ihmisten loukkaantumiset. Ja äidistään on sitä mieltä, että "se nyt vaan on sellanen, ei sitä pidä ottaa niin tosissaan".

Meillä on häät elokuussa ja vieraslista aiheuttaa meilläkin eniten päänvaivaa.



Meillä ratkaistiin tuo vanhempien ystävien tai sukulaisten kutsuminen niin, että molemman puolen vanhemmat saa päättää muutaman itselleen läheisimmän ystäväpariskunnan ilman lapsia ja heidät sitten kutsutaan. Lisäksi koska miehen puolelta koko suku on todella tiivis (ei kylläkään kovin suuri), niin minunkin puolelta kutsutaan kaikki. Tämä ei minulle tuntunut niin kovin tärkeältä, mutta äidilleni oli tärkeää, että kaikki hänen veljensä tunteevat itsensä saman arvoisiksi.



Mutta sitten olikin ystävien valitseminen! Huhhuh, se vasta tiukka paikka onkin. Jotkut ystävät on toki ihan itsestäänselvyyksiä, mutta sitten on näitä, jotka on olleet jossain elämänvaiheessa tärkeitä, mutta kohtuullisen pitkään aikaan heihin ei olla pidetty paljoakaan yhteyttä. Tällöin ei haluttais, että tavallaan uusi elämäntilanne tekee heistä vähemmän tärkeitä, mutta jokainen ymmärtää, että tällaisia läheisiä ihmisiä voi olla todella paljon.



Lopputulema: Sukulaisista kukaan ei pääse varmasti loukkaantumaan, mutta ystävät... toivon vaan, ettei kukaan loukkaantuisi kamalan pahasti, vaikka pitkälle ollaan ystävien kutsumisessa mentykin.



Hyviä häitä ap!

siitä huolimatta, kuka maksaa. Minusta rahaa voi olla sijoittamatta häihin, jos kuvittelee samalla voivansa mestaroida toiselle tärkeän päivän heidän toiveidensa vastaiseksi.



Anoppi on itse typerä, kun pahoittaa mielenne aivan suotta. Nykypäivänä on jo totuttu siihen, että häät ovat avioparin onnen päivä, eikä sukujuhla pelkästään, sukujuhla ei itseasiassa välttämättä ollenkaan. On niitä ihan pelkkiä kavereille järjestettyjä häitä.



Ymmärrän tavallaan anoppia, koska ihmiset tuppaavat jumiutumaan vanhoihin traditioihin ja pitävät niistä kiinni kynsin ja hampain ja uudet traditiot pyritään lyttäämään, ennen kuin ovat edes alkaneet. Häät on kuitenkin teidän ja anoppi on viisas, jos osaa kunnioittaa teidän tahtoa. Toki hän voi kysyä, miten päädyitte vieraslistaan, mutta suuttuminen on kyllä lapsellista.

että kumppaneita syyllistetään kaikesta. Jos miehesi joskus sairastuu vaikka syöpään, niin usko vaan, että joku tulee sinua vielä syyttämään, miten ajoit miehesi loppuun. Näin se menee. Omat lapset eivät ole vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan ja sellaista kuin sattumakaan ei ole.

tekin ap, eli he kutsuivat vain ne sukulaiset joiden kanssa oikeasti ovat olleet viime vuosina tekemisissä. Minuakaan ei kutsuttu vaikka olen aiemmin ollut paljonkin tekemisissä tämän sukulaisen kanssa joskus monia vuosia sitten. Esim. mun äitini kutsuttiin mutta minua ei. En silti loukkaantunut yhtään, mun mielestä hyvä tehdä noin. Miksi pitäisi kutsua ihmisiä vain sukulaisuuden perusteella, jos ei kerran ole näiden ihmisten kanssa tekemisissä koskaan. Ja monilla varmasti myös budjetti rajoittaa, joten eikö kannata pitää ne kinkerit niiden kesken kennen kanssa on tekemisissä muutenkin?

että serkkuni kutsui muut serkut paitsi minut häihinsä. Emme ole olleet yhteysissä joten tämän päättelin syyksi. Outoa se oli silti.



Omiin häihini vedin rajan juuri tähän serkkuuteen, eli kutsuin kaikki sukulaiset serkkuihin asti. Pikkuserkkuja en enää kutsunut.

yritti päsmäröidä meidän häitämme. Kun kerrottiin häistä, pari päivää sen jälkeen äiti soitti ja vaati hänen ja isäni tuttuja kutsuttavaksi. Oli oikein listankin laatinut. Esim. äiti yritti pakottaa meitä kutsumaan siskoni appivanhemmat joita minä en ikinä ole tavannut, samoin omia työkavereitaan, joita olen nähnyt pikkutyttönä pari kertaa. Miehen suvun puolelta oli ajatellut kutsuvansa 10 ihmistä (lähisuku), "minun" puoleltani olisi tullut 200 ihmistä. Omia kavereita emme olisi saaneet kutsua yhtään ainutta, koska tulisi niin kalliiksi (nämä sanat äidin suusta).



Olin jo miehelle sanonut että niin tulee käymään, ja äidilleni pitää lyödä luu kurkkuun heti alkuunsa ettei ala mahdottomia kuvittelemaan. Sain äidin uskomaan vasta kun kerroin että mieskin oli sitä mieltä että mitä perkelettä aletaan maksamaan kalliita häitä että saadaan sanoa moikat ihmislle joita ei olla nähty vuosikymmeniin. Suurissa häissä on muuten turha kuvitellakaan että kovin tiiviitä keskusteluita syntyisi monenkaan ihmisen kanssa. Ehkä kutsutut vieraat keskenään pystyy keskustelemaan mutta hääparille kaukaisemmat sukulaiset jää edelleen yhtä kaukaisiksi kuin ennen häitäkin.



Annoin kyllä vaihtoehdon äidille, että kutsutaan kaikki jos hänellä ja mun isällä kukkaro kestää. Kerroin että sitten maksaa aivan kaiken, viimeisen päälle prinsessahäinä. Mutta meidän kavereitakin sinne tullaan kutsumaan kaikki ketä me paikalle halutaan. Tehtiin lista, lopputulos olisi ollut 300 henkeä, ruokailu 50e naamalta, eli pelkkä ruokailu olisi maksanut 15 000e. Ylläri pylläri äiti suostui "meidän" tyylisiin häihin joissa oli 33 henkeä, kylmästi kutsuttiin ne ketä minä ja mies haluttiin ja itse maksettiin. Oli kivat häät.

Ite jouduttiin olemaan vielä tarkempia, kun ei ole varaa pitää isoja häitä. Joten sukulaisista kutsuttiin ainoastaan kummit ja kummilapset perheineen. Toivottavasti muut sukulaiset tajuaa tämän logiigan kutsutuissa.

Koska anoppi ei osallistu kustannuksiin, ei hänellä ole myöskään oikeutta marista kutsuttavien valinnasta.