Onko kukaan ollut surullinen, kun lapsi aloittaa koulun?
Hei! Olen alkanut tuntea outoa haikeutta ajatellessani tätä kevättä ja ensi syksyä. Ensimmäinen lapseni aloittaa koulun. Olen arvioinut itseäni äitinä, onnistumisia ja epäonnistumisia ja asioita mitä olisin ehkä voinut tehdä toisin, vaikka päällisin puolin kaikki hyvin onkin, lapsi on terve ja iloinen, hyvin kehittynyt, normaalipainoinen, ystäviä on jne.
Onko tämä normaalia tuntea haikeutta? ;) Kokeneemmat äidit, kommentteja, kiitos!
Kommentit (4)
mutta ei se sitten niin suuri muutos ollutkaan. Jotenkin kait tyhmänä kuvittelin, että hänestä tulee yhdessä päivässä joku aivan muu, mutta koko ekaluokka meni hissuksiin isommaksi kasvamisessa ja on nyt vielä tokallakin toisinaan pikkuinen, vaikka muuttunut toki on jo paljonkin.
mutta ei se sitten niin suuri muutos ollutkaan. Jotenkin kait tyhmänä kuvittelin, että hänestä tulee yhdessä päivässä joku aivan muu, mutta koko ekaluokka meni hissuksiin isommaksi kasvamisessa ja on nyt vielä tokallakin toisinaan pikkuinen, vaikka muuttunut toki on jo paljonkin.
Ehkä itsekin pelkään sitä, että "joutuisi kasvamaan liian pian isoksi". :)
ja aina ollut minusta yhtä ihanaa. Tuntuu, kuin elämä helpottaisi aina koulunaloituksen myötä.
Koska ei se kovin hyvin ole sujunut :(