Milloin vauvaelämä helpotti vähän alun vaikeuksien jälkeen?

vasta edessä päin. Aluksihan saattaa tuntua rankalta, mutta silloin ei vielä tiedetäkään mitä on luvassa.



Tietysti jos on koliikki vauva tms. niin nämä tulevaisuuden "vaikeudet eivät välttämättä tunnu missään...

puolen vuoden iässä kahden lapsen kohdalla. Yhden kohdalla vasta ehkä 2-3 vuoden paikkeilla :P

Huomattavasti helpotti n. 1 vuoden ikäisenä. Nyt 2 vuotiaana elämä tuntuu jo oikein mukavalta :)

mutta tämä 8-kuinen kakkonen on vaikeampihoitoinen, eikä vieläkään nuku kunnolla ja ruokailu on vaikeata. Huoh.

Mutta ekat kuusi viikkoa on tähän mennessä olleet hankalammat.



Sen jälkeen tuli enemmän yörytmiä ja vatsavaivat hellitti.

Meillä helpotti jo 3 kk:n jälkeen. Niistä ensimmäisistä kuukausista en muista kovinkaan paljoa. Olin vain niin väsynyt. Mutta sitten alkoi jonkunlainen rytmi löytyä ja sain itse nukuttua vähän enemmän. Tämä siis esikoisen kanssa. Toisen kanssa helpotti jo ekan kuukauden jälkeen.

tismalleen 3 kk molemmilla, kun koliikki loppui.



Vanhemman yöhuudot jatkuivat satunnaisesti pitkään tosin.

seuraava etappi oli 1v jolloin lapsi alkaa viihtyä hyvin itsekseenkin (meillä ainakin).



Nuorimman kohdalla oli taas nuo 3 ekaa kk helppoa ja ihanaa aikaa, kun ei ollut koliikkia, söi vaan ja nukkui. Mutta pikkuhiljaa ilmeni allergiat: maito, muna, viljat + muuta. Eipä ole siltä osin helpottanut vieläkään, kohta 3v.



On niin henkilökohtaista minkä kokee työläimpänä. Toisia valvotut yöt rassaa enemmän kuin toisia. Sairas lapsi aiheuttaa jo ihan eri stressit. Ja vauvoissa on eroja, toiset ovat helpompia kuin toiset. Nukkuu enemmän vuorokaudessa, ilmaisevat tyytymättömyyttään jne. Se ei aina ole äidin/isän taidoista kiinni. Sitten helppojen vauvojen vanhemmat ihmettelee, että mitäs ne muut valittaa..

Alussa oli tavallaan helpompaa, kun vauva lähinnä söi ja nukkui. Yötkin menivät hyvin, joskin itse en osannut alussakaan nukkua, vaikka vauva nukkuikin rauhassa.



Haasteita on tullut enemmän nyt, kun lapsi on lähtenyt liikkeelle, eikä nuku kunnolla. Olen ihan älyttömän väsynyt ja kotitöistä ei tule mitään. Kun lapsi on päiväunilla, en saa aikaiseksi mitään. Istun vain ja haaveilen täysistä yöunista tai saan raahattua imurin keskelle lattiaa, mutten jaksa käynnistää. Mies ei auta, koska hänen on pakko käydä töissä, koska mä vaan "katselen telkkaria, enkä tee mitään". Ehkä olen paska äiti? RAkastan lastani yli kaiken ja hänen seurassaan ei väsymys tunnu pahalta, mutta kun on hetki hiljaista, tunteet ottavat vallan.

Mulla esikoisen kaa helpotti noin 1-vuotissynttäreiden aikoihin, kun alkoi nukkuu yöt.



Kakkosen kaa helpotti samoihin aikoihin, kun alkoi nukkuu yöt.



Raskainta on ollu katkonainen uni ja univelka.

kummankaan kohdalla mitään erikoista. Esikoinen olikin kyllä niin helppo kuin olla voi, mutta sanotaan nyt että n. 1,5 kk iässä hän ei enää veuhtonut rinnalla vaan keskittyi vain syömiseen, syöntiväli hieman harveni ja rytmiinkin päästiin mukavasti. Mutta ei siis mitään erikoista ollut kyllä sitäkään ennen.



Kuopus on huomattavasti ärhäkämpi tapaus, mutta tasaisesti samalla linjalla hän on kaiken aikaa mennyt. Vauva-aikana oli kylläkin hyvähkö nukkuja, nyt 1,5 v iässä koviakin vääntöjä öisin erinäisistä asioista...

Lapsi on 15v

on 5.5v, 3v ja 2kk lapset enkä ole vielä missään vaiheessa törmännyt mihinkään vaikeuteen...

kun rupesi löytymään rytmiä, eli tiettyyn aikaan aika päikkärit jne.



Seuraava iso helpotus oli 9kk iässä kun loppui imetys ja pidettiin unikoulu ja sen jälkeen saatiin nukkua yöt hyvin.



Samoihin aikoihin vauva alkoi ymmärtää asioita,esim. pystyi kysymään otatko maito jne, sekin helpotti.

ja sitten 1 v ja vähän sen jälkeen kun unikoulun ansiosta alkoi nukkua täysiä öitä