Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mä en jaksa enää kantaa vanhoja taakkoja mukana, miten niistä eroon?

Vierailija
05.04.2011 |

Mä olen tehnyt typeriä asioita nuorempana.

Välillä syyllisyys kalvaa vieläkin niin että elämä tuntuu mahdottomalta.. =/



Nämä asiat on mulle arkoja kertoa edes teille täällä, mutta olen esim. suudellut kaverini miehen kanssa. Ja on paljon muutakin. Hävettää kauheasti.



Viimeisin älypäätekoni on noin 6 vuoden takaa. Nyt olen rauhoittunut, ja jotenkin seesteisempi.



Ennen oli kai huomionhakua, mitä lie?



Lisäki olen ollut niin naiivi, että olen kertonut näitä asioita muutamille "ystäville" silloin aikoinaan, ja he ovat sitten viilentäneet välinsä minuun. Siis olen luullut, että voin käyttäytyä miten vaan, ja minua ymmärretään / tuetaan..



Nyt en enää vaan jaksaisi vatvoa noita vanhoja juttuja. Uskoisin että olen tarpeeksi syyllistänyt itseäni.



Mutta miten pääsen eroon syyllisyydestä?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
05.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on samanlainen olo että haluaisin irti vanhoista typeryyksistäni. Olen nyt lukemassa kirjaa tietoisesta läsnäolosta, kun yksi tuttava suositteli sitä. Saa nähdä onko tosta kirjasta mitään hyötyä, en ole vielä päässyt kovin pitkälle.

Vierailija
2/7 |
05.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä se taitaa olla niin, että psykoterapia on paras ja varmin tapa vanhojen traumojen ja syyllisyyksien / häpeän työstämiseen. Mä olen käynyt intensiivi-terapiassa (2krt viikossa) nyt kaksi vuotta, ja siitä on ollut suunnaton apu! Olen viimeinkin pääsemässä sinut itseni kanssa. Lisäksi terapian korvaa Helsingin kaupunki, joten se ei tule kalliiksikaan.



Tosin kaikille ei terapia sovi. Se vaatii aika paljon aikaa ja voimia ja keskittymistä. Lisäksi se on paikoin ihan helvetin tuskallista, kun joutuu pohtimaan omia kipupisteitään.



ITselläni ei ole kuin hyvää sanottavaa terapiasta, vaikka se onkin välillä tuskallista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
05.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen oppinut armahtamaan itseni. Tapaahtuneet ovat mennyttä elämää, olin naiivi, kokeileva, joskus yksinäinenkin.

Annan itselleni anteeksi, kun satutin itseäni teoillani. Mennyt ei muutu, mutta se on ollut osa elämääni, kasvuani.

Kokemusteni kautta on kasvanut ymmärtämys muita elämässä itseään kolhineita kohtaan-

Yritä etsiä hyviä puolia itsestäsi, elä tätä päivää, arvosta itseäsi.

Lopultakin, kaikki kohellukset, mitä olemme tehneet, ovat sellaiosta, mitä moni muukin on kokenut. Ei ole mitään uutta auringon alla.

Vierailija
4/7 |
05.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Terapiaa olen minäkin miettinyt. En vain oikeasti tiedä, voisinko sanoa näitä asioita kellekään.. =/



Kirjallisuutta voisin hyödyntää!



Haluaisin vaan niin unohtaa kaikki, mutta ei kai näistä helpolla pääse..



ap

Vierailija
5/7 |
05.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

asioista, joista haluaisit vapaaksi. On todettu, että kirjoittaminen auttaa jäsentelemään asioita uudella tavalla.



Ole itsellesi armollinen. Jokaisella meistä on takana omat mokamme. Ehkä mokat on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin elämätön elämä. Tekevälle sattuu ja opiksi voi ottaa.

Vierailija
6/7 |
05.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

minäkin ehdottaisin. Näin voit antaa itsellesi anteeksi. Terapiassakin sitä saatetaan suositella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
05.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun oikeasti taidamme haluta sitä muilta ihmisiltä. Ole itsellesi armollinen on hyvä neuvo, kun tajuat sen unohdat nuo mokailusi jotka ovat aika pieniä jos miettii vaikka semmoisia mokia, minkä takia joku on kuollut tai vammautunut, pariskuntien erot lasten kannalta, jne jne.

Ihminen kasvaa ja muuttuu, on raakile ja tyhmä mutta jos sitä hiukan sitten vanhemmiten viisastuisi juuri niistä virheistä. Samoja virheitä ei kannata toistaa, virheet ovat osa elämää ja kasvattavat meitä. Elämä ei ole tv-käsikirjoitus vaan me elämme sitä epävarmoina ja ensikertaa.