Eronneet, joilla pieniä lapsia. Miten kestätte ex miehen tapaamisen?

enpä taida olla oikea ihminen vastaamaan. Kestän hyvin eikä lasten isää voi tietysti edes unohtaa, eikä saakaan.



Erona tässä toki se, että minä halusin eron kun ei minkäänlaisia positiivisia tunteita toista kohtaan enää ollut.

Mutta koitan itse hoitaa hakemiset nopeasti,eli puen lapsen ja pakkaan tavarat ennen exän tuloa ja lapsi on sitten valmiina vietäväksi. Olemme kyllä väleissä, mutta juurikin tuon ylipääsemisen takia..näämme kuitenkin pakosti viikottain useammin koska lapsi käy isällään jokatoinen vloppu pidennetysti ja viikolla kylässä

Tosin mulla ei ole mitään muuta kun negatiivisia tunteita häntä kohtaan.

enää sen pärstää nähdä. Hakekoon lapset pihasta ja jättäköön pihaan - osaavat kyllä ovelle tulla itsekin.



Mun kynnyksen yli ei sillä ole enää koskaan asiaa. Näin kohtelen aviorikoksen tehnyttä, enkä aio todellakaan "unohtaa" saatikka antaa anteeksi.

meillä oli vaikea liitto ja vaikea ero. Itse halusin eroon narsistisesta valehtelijakusipäästä, mutta jostakin syystä sen tapaaminen on aina vähän vaikeaa minulle. Ja jos en ihan väärässä ole, tunne on molemminpuolinen.



Meillä on erosta jo vuosia, ja silti kohtaamistilanteemme on uskomattoman räjähdysherkkä. Joitakin tunteita siis on yhä - mutta taitavat olla enimmäkseen vihan ja katkeruuden tunteita... Muutaman vuoden päästä onneksi helpottaa, kun lapset ovat isompia eikä tapaamisten yhteydessä tarvitse exää kohdata.

enkä hänen teini-ikäisen nyksänsä älyttömyyksiin kuten tirskumiseen ja päästä varpaisiin tuijotteluun. Yritän hoitaa tapaamiset asiallisesti lapsen vuoksi.

kun ex tarjosi kahvitkin lapsia hakiessani.