Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ammattitaidottomat vapaaehtoiset auttajina ovat vaarallisia!

Vierailija
04.04.2011 |

Rankan elämänkokemuksen jälkeen pari vuotta sitten masennuin. Olen hakenut apua sieltä ja täältä. Pariin otteeseen olen erehtynyt avautumaan vapaaehtoiselle. Toinen toimi projektissa ja toinen netissä tukisivuistoilla.



Täytyy sanoa, että itse terveydenhuollon ammattilaisena olen hämmästynyt siitä miten huonoja vapaaehtoiset ovat olleet. Toinen vastasi pitkään ahdistuneeseen vuodatukseen parilla lauseella tyyliin voisitko ajatella harrastaa jotain työväenopistossa. Toinen taas lisäsi ahdistustani tuomitsemalla ja selvästi tuomalla esiin omaa ahdistustaan, kun hänelläkin oli joskus elämssä ollut saman tyyppinen tapaus. LOhdustusta ja tukea en saanut.



Vaarallista touhua sanoisin. JÄlkimmäisen esimerkinh jälkeen joku voisi olla jo naru kaulassa.

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
04.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

hakea sitä ammattiapua. Ammattilaisella ja vapaaehtoisella on aivan selkeä ero.



Itse olen mukana vapaaehtoisena järjestössä, joka tekee ympäristökasvatustyötä lasten ja nuorten parissa, sekä lapsiperheitä tukevassa järjesössä. Olen järkyttynyt siitä, kuinka usein esimerkiksi kaupungilta tulee yhdistyksellemme ehdotuksia projekteihin, jotka selkeästi ovat erityisnuorisotyötä ja joiden kohderyhmä on erityisen haavoittuvassa elämäntilanteessa. Kun näistä projekteista on kategorisesti kieltäydytty (koska kenelläkään, ei palkatulla eikä vapaaehtoisilla toimijoilla, ole koulutusta tai resursseja tähän) niin palaute on ollut nuivaa. Minä en käsitä, miten yhdistyksille yritetään työntää juuri sitä vaativinta työsarkaa johon nimenomaan tarvitaan ammattilaisia! Siinä on kyse isoista asioista, nuorten ihmisten elämästä!

Vierailija
2/5 |
04.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

suurimman osan erityisnuorista kanssa ei todellakaan tarvita mitään erityistä erityisammattilaisuutta. Ihan normaali ihmisyys riittää - tai riittäisi, jos ihmiset uskaltaisivat sitä tarjota. Mutta ei, aiona pitää mennä piiloon sen taakse, että "Tämä ei kuulu minule, ei minulla ole tähän erityispätevyyttä". Ilmeisesti ihmisyyteenkin istten tarvitana joku erityispätevyys, jota kaikilla ei ole...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
04.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itsekin ajatellut lähteä vapaaehtoiseksi auttajaksi, enkä usko että olisin huonompi kuin se terapeutti joka mokasi minun kanssani pohjalukemia myöten. Sain kamalat traumat "hoidosta". Nyt olen selvinnyt niistä, enkä usko että olisin häntä huonompi.

Vierailija
4/5 |
04.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

fyysisten syiden vuoksi, niin eniten henkinstä tukea olen saanut siivoojiilta. Heiltä joilla ei ole ollut minkään valtakunnan koulutusta henkisen tuen antamiseen. Työnsä lomassa he ovat kuitenkin olleen aidosti kiinnostuneita, mitä minulle kuuluu ja ovat jutelleet kuin ihminen ihmiselle. Ilman heitä olisi ollut sairaalassa tosi raskasta.

Vierailija
5/5 |
04.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vain ovat kahta pahempia ja traumatisoivampia.

Vapaaehtoisten maallikoiden ja vertaistukiryhmäläisten väärät päätelmät jokainen osaa jättää omaan arvoonsa, mutta lääkäreiden tai psykologien virheet / epäeettinen toiminta / erehdykset voivat heidän auktoriteettiasemansa ansiosta saada aikaan huomattavasti pahempaa jälkeä. Toki on silti todennäköisempää, että heiltä saa asianmukaista apua, mutta silloin kun näin ei ole, avun hakija voi kyllä traumatisoitua melkoisesti.