Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajat, reissulesket: mitä teette, kun tuntuu ettei jaksa?
03.04.2011 |
Mulla on mies ollut viikon täysin töissä kiinni, yömyöhään asti, viikonlopun töissä ja lähtee vielä ensi viikoksi työmatkalle.
Musta tuntuu jo nyt, että jaksaminen loppuu. Kämppä on kaaos, kukaan muu ei tee mitään. Äitiäitiäiti koko ajan jostain, pitäisi olla koko ajan tekemässä viittä eri asiaa. Ei edes kahvikuppia saa juoda ilman että joku häiriköi.
Millä saa itsensä kasaan ja jaksamaan, kun tuntuu ettei jaksa enää yhtään?
Kommentit (35)
kun eivät ole kotona auttamassa.
Onko teidän pakko jaksaa Jos ette jaksa niin miksi mies ei järjestä töitänsä siten tai hanki toista ammattia jotta voisi olla kotona jakamassa arjen kiemuroita kanssanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti elämä ei vaan ole niin auvoista. Ja tämä raskaus ei nyt sitten olekkaan yhtä ihanaaja auvoista kuin ensimmäinen. Iskias, raskausmyrkytys epäily, perus sairauden vaivat, joita tällä kertaa ei postanutkaan raskaus hormonit. Neuvolan mielestä, ja meidän perheen kannalta, on parempi että tulee perhetyöntekijä muutamaksi tunniksi viikolla, kuin se että mä sitten makaan sairaalassa lepäämässä kun verenpaineet nousee vaarallisille korkeuksille.
Antaisin mitä vaan että olisin siinä kunnossa että saisin kodin pyöritettyä ilman apua. tai että voisin antaa edes yhden vaivoistan pois edes muutamaksi tunniksi viikossa.
25 tai sinne päin
Miksei yhen vauvan äiti saa valittaa, että sillä on rankkaa? Kyllä mulla ainaki oli, ku olin yksin vauvan kanssa. Tietty se on vähän erilailla rankkaa, kun useemman lapsen kanssa (mulla se oli lähinnä aikuisen seuran puutetta ja epävarmuutta omasta vanhemmuudesta).
No nyt esikoinen on jo 3,5 v ja sillä on ihan hirvee uhma päällä. Ja sit meil on 2,5 kk kaksoset (jotka onneks on maailman helpoimmat lapset) ja mies reissutöissä.
Ja aika usein on sellanen olo et enää ei jaksa. Ei sit yhtään. No mä oon kans ratkassu asian niin, et en siivoo mitään muuta ku välttämättömät, hoidan lapset niin hyvin ku voin ja lopetin mun röökilakon (en oo imettäny enää vähään aikaan).
Ulkoilu on joo kannattava vaihtoehto jos vaan jaksaa pakata kaikki mukulat mukaan ja lähtee pihalle. Sisällä meillä toimii piirtäminen ja muumi-dvd:t, mut mitenkään muuten ei saa hetken rauhaa.
kun eivät ole kotona auttamassa. Onko teidän pakko jaksaa Jos ette jaksa niin miksi mies ei järjestä töitänsä siten tai hanki toista ammattia jotta voisi olla kotona jakamassa arjen kiemuroita kanssanne?
niin olin paljon enemmän henkisesti rikki ja väsynyt kuin mitä nyt olen kahden lapsen äitinä. Siis silloin kun mies oli reissussa.
Nyt kahden lapsen äitinä on koko ajan niin paljon puuhaa että miehen poissaolo on helpompi kestää...
Joten uskon todellakin että myös yhden lapsen-vauvan äidillä on lupa valittaa ja olla väsynyt!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin olin paljon enemmän henkisesti rikki ja väsynyt kuin mitä nyt olen kahden lapsen äitinä. Siis silloin kun mies oli reissussa.
Nyt kahden lapsen äitinä on koko ajan niin paljon puuhaa että miehen poissaolo on helpompi kestää...
Joten uskon todellakin että myös yhden lapsen-vauvan äidillä on lupa valittaa ja olla väsynyt!!!!
Tismalleen samat sanat! Kahden kanssa oli kivaa. Yhden kanssa (sen esikoisen) tunsi olevansa sidottu ja silti oli koko ajan tylsää. Kahta (2 vuotias ja vauva) hoidin käytännössä yksin, mies oli puoli vuotta työmatkoilla siitä vuodesta. Silti se oli hauskempaa kuin esikoisen kanssa. Sitä oli jo jotenkin luovuttanut, oli vain äiti, ei muuta. Sillä hetkellä. Ja sitten voi käydä esikoisen takai hiekkiksella ja näki muita äitejä. Ja oli pieni hoppu koko ajan. Ihanaa aikaa. Yhden kanssa oli joku perhekerho tms. kaksi kertaa viikossa ja muuten kökin koko ajan yksin kotona. Jos lapsi oli hereillä, se vaati koko ajan keskittynytää huomiota. Ja äidin vaistot oli mitä oli... en kaipaa sitä aikaa.
hyvin oli mies kotona tai ei, eli hommat hoituu hyvin ilman miestä...
suurin ongelma onkin usein se, kun mies tulee pidemmäksi ajaksi kotiin ja mun pitäis toimia yhdessä sen kanssa, kun olen tottunut hoitamaan kaiken just niinkuin tykkään, että arki pyörii =)
t. keikkaleski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätän siivoamisen pois. Teen ruokaa lapsille. Teen vain sen mikä on pakko. Pesen pyykit. Sotkuista saa olla niin kauan kunnes jaksan taas siivota.
- tiukka päivärytmi, jossa päiväunet tai levot joka päivä, ulkoilua säässä kuin säässä joka päivä (katselen kun tuuli heiluttaa puita, lapset leikkivät -ihanaa!!
- jumppasalille kortti, sellainen sali jossa lastenhoito, käyn tiuhaan!
- pidän kodin siistinä, koska muuten väsyn vielä enemmän.
- hyvä rytmi, kotitöitä, lasten kanssa olemista, lepoa, ruuanlaittoa, tuttuja auttaa jaksamaan
- kun lapset päiväunilla, iltaunilla en koskaan tee töitä
- teen töitä pienissä erissä, jaan hommia myös miehelle
- kun mies kotona, käyn itsekseni jossakin, tapaan ystäviäni, toisinaan pyydämme lapsille hoitajan jotta pääsemme kaksin jonnekin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapset kasvaa ja joku pvä ne ei enää vaadi kokoajan seuraa.
niin kaikki hoituu jopa paremmin. Mua tympii kaikkein eniten katella väsynyttä miestä, joka ei saa edes sukkiaan pesukoriin tai kaljatölkkiään pullopussiin. Nyppii tehdä, kun toinen ei tee mitään. Vaikka ymmärrän kyllä, että miehellä on ollut raskas ja pitkä työpäivä, mutta taas toisaalta niin on kyllä ollut mullakin, eikä se edes lopu ikinä.
Pakko jaksaa, mutta haluaisin vaan olla yksin nyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jaksaisin. Mulla on pinna pelottavan kireällä. Ärisen lapsille ja tuntuu, että oikeasti napsahdan, etten saa enää pidettyä hermojani kasassa. Äänet kolisee päässä, tekee mieli vetää kännit, lähteä ulos tupakalle, en halua että kukaan koskee, kaikki on ihan vitun perseestä, en jaksa.En jaksa. Iltaan on vielä monta tuntia.
ap
mulla auttaa musa. Eikä todellakaan mikään frööbelinpalikat, vaan sellanen musa mitä itte haluan kuunnella. Joku fiksu joskus neuvoi, että jos laulaa ei voi samlla olla vihainen tai itkuisa. Kokeile, se ihme kyllä toimii!
Poppi täysille ja sitte pakottaa ittesä tekemään edes jonkun asian pois alta. Kuten siivoamaan vessan tms. Jos lapset pyörii jaloissa, sanot että nyt äidillä on hermo kireellä ja täytyy siivota, että saapi auttaa mielellään tai jos ei halua niin sitten pitää leikkiä ittekseen sen aikaa. Tän voi sanoa ihan nätisti. Mun lapset ainakin hoksaa että nyt tarvii äiti paussia, kun oon selittäny että aikuiset ei ole mitään koneita jotka jaksaajaksaa vaan että nekin tarvii välillä breikin. JA joo tottakai asia pitää ilmaista niin, ettei lapset koe olevansa rasite!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin muksut tuijottaan videoita ja syömään sipsejä ja itelle kuulumaan Princeä kuulokkeista. Olkoon kaikki sotkut ja ruuanlaitot, ei nyt.
ap
Mun mies on aina keikoilla tai jos on kaupungissa, niin asuu studiossa. Ja sit tosiaan välillä vaikka kuukauden yhteen putkeen himassa. Mulla on jo isot lapset ja ne on hoidossa ja minä duunissa, eli sinänsä meidän tilanne on ehkä helpompi.
Mutta mä tarviin muutenkin paljon ihmisiä ympärilleni ja lasten kanssa tukiverkko on ihan ollennainen. Kun tuntuu, että pää leviää, niin kengät jalkaa ja naapuriin kahville tai lapset kavereille ja ite lenkille. Se, että arjessa on paljon ystäviä mukana saa mut jaksamaan. Usein laitan lapsia myös hoitoon yh-aikoina ja lähden kuuntelemaan miehen keikkaa tai jotain muuta. Ulos on päästävä.
Silloin kun mies on poissa, me otetaan rennosti. Tehdään vaan ne pakolliset jutut ja paljon sitä, mistä nautitaan. Mä laitan esim. joka ilta ruokaa pitkään ja hartaasti. Se tekee sielulle hyvää ja yhdessä syöminen on meille lasten kanssa ihan henkireikä. Joskus miehen palatessa eteisen pyykkivuori on koskematon ja siitä hänen onkin sitten hyvä aloittaa :) Eli meillä ei lepäillä laakereilla, kun vihdoin suvaitaan tulla kotiin, vaan moppi käteen ja mun rästit hoitoon :)
-lapsille jaetaan vastuuta, jokainen siivoaa jälkensä ja auttaa muutenkin kotitöissä taitojensa mukaan
-kämppää ei ikinä päästetä sotkuiseksi, mieli on aina virkeämpi kun koti on siisti
-lasten kanssa ulkoillaan ja harrastetaan. Myönnän, että ei aina tee mieli pakata lapsia mukaan kun esikoisella on jääkiekkoharkat, mutta kun on liikkeelle päässy, niin on mukavampaa. Esikoisen harrastuksen aikana käydään kirjastossa, kaupassa jne.
-tapaan lähes päivittäin aikuisia, vaikka kotona tällä hetkellä olenkin. Käyn perhekerhossa tai kaverit tulevat kahville. Äidit saa jutustella ja lapset leikkivät keskenään.
-SÄÄNNÖLLINEN PÄIVÄRYTMI: meillä ei jousteta nukkumaanmenoajoista, joka ilta on kaikki kolme muksua klo 21 unten mailla ja äidille jää aikaa siivota keittiö iltapalan jäljiltä ja istahtaa sohvalle nauttimaan vaikkapa viinilasillinen ;-)
Välillä tuntuu siltä että voisi vaan lähteä pois. Olo on kauhea kun välillä saattaa huutaa kovastikin lapsille ja käyttäytyä itsekin kuin lapsi. Se että ei ole aikaa kirjoittaa kaverille edes tekstiviestiä ilman viittä eri keskeytystä syö hermoja ja uskoa siihen että hallitsee elämänsä. Olo on välillä sellainen että ei vaan jaksa, pistän pään pöydälle ja mietin miksi tilanne on näin kamala. Miksi kukaan jaksaa tälläistä, eikös lapsista pitäisi nauttia? Onko tämä nauttimista vai puhdasta helvettiä? Missä menee raja jolloin pimahtaa, onko hermot niin kestävät että tietää omat rajat? Pelottaa välillä että en jaksa.
Eli siis tiedän mitä käyt läpi. Jos sulla on hyvä tukiverkko, yritä saada joku vahtimaan lapsia että pääset vaikka kävelylle. Tai vaikka edes ruokakauppaan ilman että pitää lapset raahata mukana.
Jos ei ole tukiverkkoa, olen käyttänyt MLL:n hoitajia. Olen joutunut joustamaan "täydellisen kotiäidin" roolista sen verran että olen käyttänyt yhtä hoitajaa ajoittain siihen että pääsen vaikka kaverille kahville tai ihan vain yksin kävelylle. Ja muista musiikki, se auttaa ja vahvistaa. Ja jos itkettää, niin itke!! Paha olo pitää saada pois, potki vaikka puita metsässä että saat sen poistettua.
Toivottavasti saat apua tästä, toivotan paljon voimia sinulle!
etenkin aluksi, kun mies aloitti reissuhommat muistan että olin tosi loppu ja tuntui ettei mikään toiminut.
Kun sitten oppi suunnittelemaan etukäteen kaikki menot, siivoilut ja ruokailut yms. niin homma alkoi toimimaan.
En nyt tarkoita että pitää joku minuuttiaikataulu olla olemassa kaikista päivistä, mutta sellainen suuntaa antava.
Suunnittelemalla etukäteen saa työt jaettua tasaisesti viikolle ja näin aikaa tuntuu olemaan enemmän, kun jos vain tekisi mitä huvittaa silloin kun huvittaa.
Tsemppiä!
Hermot meinaa mennä, kun ei yhtään hommaa voi tehdä ihan mielensä mukaan, aina on joku siinä iholla.. No, mä selviän näin (siis reissuleskenä):
- Hoitelen kotihommia, lapset leikkivät (=nahistelevat)
- Käydään ulkoilemassa
- Käydään kirjastossa, uimassa, perhekerhossa
- Mummu tai joku muu hoitaja hoitaa muksuja pari tuntia, että pääsen jumppaan
- Iltatoimet alkaa klo 19, että klo 20 ollaan sängyssä ja sitten saan pari tuntia rauhallista aikaa.
- Nuorempi nukkuu päiväunet, isompi saa silloin joko pelata vähän pikkukakkosen sivuilla tai katsoa jonkun ohjelman. Tai sitten teen isomman kanssa jotain, pelaan vaikka lautapelejä. Isommalla on myös naapurustossa kavereita, joiden kanssa leikkii ulkona omin päin.
Näillä mennään, kyllä ne päivät saa aina jotenkin kulumaan.