Lue keskustelun säännöt.
Yksinhuoltajat, reissulesket: mitä teette, kun tuntuu ettei jaksa?
03.04.2011 |
Mulla on mies ollut viikon täysin töissä kiinni, yömyöhään asti, viikonlopun töissä ja lähtee vielä ensi viikoksi työmatkalle.
Musta tuntuu jo nyt, että jaksaminen loppuu. Kämppä on kaaos, kukaan muu ei tee mitään. Äitiäitiäiti koko ajan jostain, pitäisi olla koko ajan tekemässä viittä eri asiaa. Ei edes kahvikuppia saa juoda ilman että joku häiriköi.
Millä saa itsensä kasaan ja jaksamaan, kun tuntuu ettei jaksa enää yhtään?
Kommentit (35)
ja itsellä on joku vapaapäivä töistä ... Mutta aika harvalla on mahdollisuus niitä vapaita pitää. Jonkun tutun olen pyytänyt apuun kun tuntuu, etten kestä enää. Yksi hyvä keino on tietenkin ulkoilu. Pois kotoa ja mieli piristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkona minun arjesta. Vauva on alta vuoden ja aivan kiinni mussa. Kyllä mulla ainakin on mieli maassa jo ennen miehen lähtöä ja paniikki iskee kuinka jaksan. Huomenna alkaa taas jonkinmoinen jakso vauvan kanssa kahden.
Toivon että vauva nukkuisi, tekisi normaalia kivuttomammin noita hampaita ja saisin juotua vaikka 2 kpl kahvia per päivä. Puuh.
olen ollut 3 kuukauden jaksoja totaaliyhärinä vauvalle. Se oli oikeasti tosi yksitoikkoista ja raskasta. Sitten menin töihin ja vien lapsen tarhaan. Raskasta on yhä, mutta eri tavalla. Aika kuluu nopeammin.
aika huvittavia neuvoja olet saanut. Hyvänen aika, riippuuhan paljon siitäkin miten ja mitä jaksaa, minkäikäiset lapset ap:lla on.
Näin minä yritän jaksaa -aina en jaksakaan.
Teemme mukavia juttuja, kutsun naapureita kylään tai kyläilemme naapurissa. Välillä en jaksa siivota ja silloin en siivoa. En ole mikään siivousfanaatikko enkä tunne oloani muuta kuin kiukkuiseksi jos alan siivota silloin kun kroppani todella tarvitsee raskaan työpäivän jälkeen lepoa.
Kannattaa kuunnella itseään ja ymmärtää oma rajallisuutensa -sinun ei tarvitse yrittää olla kaksi vanhempaa. Ota rennosti, lapset eivät nauti tiukkapipoisesta kurista, päivärytmi on hyvä olla, mutta jos joku ilta nukkumaanmeno myöhästyy 15min. ei maailmani siihen kaadu eikä edes kallistu.
Käyn myös kuntosalilla, jossa lapsiparkki. TOisinaan teemme jotain pientä kivaa, menemme ulos syömään yhdessä, ilmaisiin tapahtumiin, käymme kirjastossa, kirpputorilla josta saa ostaa omalla rahalla jotain pientä. Käymme ulkoilemassa myös, ulkoilma tekee ihmeen hyvää koko porukalle.
Kyllä sinä jaksat ja olet paras mahdollinen äiti lapsillesi!
Senhän voi pakata vaunuihin ja lähteä vaikka minne! Shoppailemaan, kerhoilemaan, kaverille tai vaikka linja-autolla mummolaan. Vai onko se vain niin, että sen ekan kanssa kaikki on niin vaikeaa? Suurperheen äitini sitä joskus miettii, miten helppoa olisi vain yhden vauvan kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uimahalli ja ostoksilla käyminen on myös mukavaa. Eli yritän jotain pientä ohjelmaa aina järjestää siksi ajaksi ja seuraa itselleni ja lapsille, kun mies on poissa pidemmän ajan. ;)
ulkona minun arjesta. Vauva on alta vuoden ja aivan kiinni mussa. Kyllä mulla ainakin on mieli maassa jo ennen miehen lähtöä ja paniikki iskee kuinka jaksan. Huomenna alkaa taas jonkinmoinen jakso vauvan kanssa kahden.
Toivon että vauva nukkuisi, tekisi normaalia kivuttomammin noita hampaita ja saisin juotua vaikka 2 kpl kahvia per päivä. Puuh.
Vauvaperheillehän on paljon harrastuksia ja ohjelmaa. Hammaskipuja voi lievittää kipulääkityksellä. Tärkeintä että huolehdit pikkuisesta nyt ja teet mitä jaksat, mutta älä jää yksin. Kerhoon, vauvauintiin, ulos vaunujen kans lenkille, ihmisten ilmoille...sinä varmasti masennut jos jäät yksin sisätiloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies lähti tuuraamaan 3h tunnin ajomatkan päähän sairas lomaa 1,5 viikoksi 2,5 kk sitten.. eikä vieläkään tietoa koska siirtyy takas lähemmäs töihin. No työmaa valmistuu viim 2013, eli sit viim loppuu (ei naurata). eli on arjet kokonaan pois kotoa
Meillä 1,5 vuotias lapsi ja toinen tulossa (tästä tilanteesta siis ei mitään tietoa kun toista lasta tehtiin).
Mä oon ottanut sen periaatteen että teen mitä jaksan ja pystyn. Lapsen rytmin pidän, eli ruoka-ajat ja nukkumiset yms.. helpottaa mun arkea kun tiedän mihin aikaan lapsi herää ja mihin aikaan nukkuu, ja on nälkäinen. jos tiski kone on täyttämättä niin olkoon teen sen kun tuntuu siltä. ruokaa teen ison satsin kerralla, niin ei tarvii joka päivä taaperon kanssa kokata.
myös teema päivät toimii mulla.. esim huomenna on pyykkipäivä kun on kertynyt pyykkiä pari koneellista.. en ota huomiselle tavoitteeksi kuin pestä ne pyykit... joku päivä tällä viikolla on tiedossa imurointia, ja joku päivä keittiön siivous, mutta nekin teen kun tuntuu siltä.
en tiedä minkä ikäisiä ap:n lapset on mutta ainakin meillä toimii että keskityn tovin vain lapseen ja lapsen kanssa tekemiseen, niin sen jälkeen viihtyy taas hetken omissa puuhissaan ja mä saan tehtyä jonkun asian pois alta.
ja mä en todellakaan pärjää edes näillä konstein... kiitos jo etukäteen perhetyöntekijälle joka ensi vikkolla tulee vähä jelppaamaan...
Senhän voi pakata vaunuihin ja lähteä vaikka minne! Shoppailemaan, kerhoilemaan, kaverille tai vaikka linja-autolla mummolaan. Vai onko se vain niin, että sen ekan kanssa kaikki on niin vaikeaa? Suurperheen äitini sitä joskus miettii, miten helppoa olisi vain yhden vauvan kanssa...
Miten oikeasti joku voi valittaa tuosta? Yksi lapsi on niin helppo hoitaa, esim. kantoliina mahdollistaa niin paljon! ja miten helppoa liikkua rattailla linja-autossa, kävellen ja jne. Saa nukkau vauvan kanssa samaan aikaan... Elää sen vauvan arkea yhdessä. Ei se onnistu enää kahden kanssa samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummo tai kaveri katsoo lapsia ja käyn itse jossain joko yksin tai yhden lapsista kanssa.
Lapset ovat päivät hoidossa/koulussa, mikä on ihan ensiarvoisen tärkeää. Jos olisin pienten lasten kotiäiti, en jaksaisikaan. Täytyy olla jotain muutakin elämää.
Teen asioita, joista itse nautin, se auttaa jaksamaan ne pakollisetkin. Ja teen niitä myös silloin, kun lapset ovat kotona ja hereillä, enkä odota iltaa kun ne nukkuvat. Se vaan kiristäisi hermoja entisestään. Esim. luen kirjaa tai nukun lastenohjelmien aikaan. Tai istun kesällä itse takapihalla kaverin kanssa kahvilla, kun lapset leikkivät pihalla.
YKSI 1,5-vuotias lapsi etkä pärjää ilman perhetyöntekijää..?
ja mä en todellakaan pärjää edes näillä konstein... kiitos jo etukäteen perhetyöntekijälle joka ensi vikkolla tulee vähä jelppaamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni mietti miten voi olla rankkaa yhden vauvan kanssa. Me ihmiset ollaan vaan niin erilaisia. Mulle on rankkaa. Lapsi on erittäin allerginen, ja lisäksi erittäin erittäin valikoiva syöjä. Usein saattaa mennä kokonainen päivä, että koetetaan löytää mukavaa suuhun sopivaa ruokaa. Niin.. rankkaa on kyllä. Kai tämä jonkinlainen erikoislapsikin voisi olla sitten?
Lisäksi kun menee lapsen unirytmin mukaan, niin siihen ei kerhoja voi enää sijoittaa valitettavasti. Kyllä yritän joka ikiselle päivälle saada jonkin ostosreissun, jotta saadaan molemmat hetki huilata, vauva kärryissä katsella ja minä ajatuksissa työnnellä vaunuja.
Joskus tulee tosiaan olo että olenko ihan pimeä kun väsyn mutta kyllä minulle on todella raskasta kun huomaat että olen tehnyt viikon vauvalle hyvää ruokaa eikä syö juuri mitään jne.
t. 19
omasi normaalitarpeisia lapsia ja paljon apuverkostoja? Itselläni ei nimittäin isovanhempia tai ystäviä joille voisi antaa hoitoon. Hoidan itse alusta loppuun koska ystävillä useita lapsia ja sinne ei kuormittamaan voi viedä tätä meidän tapausta.
19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pistän taaperon katsomaan telkkaria ja annan rusinoita. Silloin se on vähän aikaa hiljaa ja saan itse loikoilla sohvalla tai juoda limukan rauhassa. Ja mun mielestä on helpompaa nyt, 2 lapsen (2kk ja 2v) kans kuin oli yhden lapsen kans.. Kun tuossa joku arvosteli ettei kellään yhden vauvan äidillä voi olla raskasta. Kyllä voi. Kaikki oli uutta, vauva itki ihan jatkuvasti korvia raastavasti. Ei nukkunut yöllä ja päivälläkin vain 0,5h pätkiä. Kamalaa aikaa. Kuopus taas on niin helppo. Herää yöllä vain syömään ja on tyytyväinen vauva. Ei se väsymys ja rankkuus aina lasten lukumäärästä ole kiinni.
Mulla se tuntuu olevan tuota aamusta iltaan päivästä toiseen ja vuodesta seuraavaan. 4 lasta, mies töissä iltamyöhään (ei osallistu paljon arkeen) ja viikonloppuisinkin usein menossa. Tosiaan tuntuu, että pitäisi olla kymmenen kättä, kun on koko ajan ne 5 asiaa kerralla eikä ehdi edes teetä juoda loppuun vaan puoli kuppia jää kylmenemään ja päätyy viemäriin. Ja öisin on herättävä 6-10 kertaa ja taas sama rumba alusta.