Mies ollut pitkään haluton, nyt hän haluaisi mutta

aihe kiinnostaa, vaikka meillä ei noin pitkiä haluttomuuskausia ole ollutkaan. itse asiassa minä sain hepulin, kun mies oli haluton viikon verran. ei kuulemma vain jaksanut, väsynyt vanha mies...

ja nimenomaan ensin niin, että miestä ei seksi kanssani kiinnostanut, epäilin omaa kiihottavuuttani, erilaisia lipidoja (seksin tarvetta noin lyhyesti sanottuna), jopa mahdollista miehen tiedostamatonta homoseksuaalisuutta. Ja meni aikoja ja aikoja, sitten miestäni alkoi haluttaa mielestäni liiankin usein, olinhan tottunut ns. kuivaan kauteen. Ja jotenkin kummallisesti, ajan kanssa ja asioista puhuen olemme nyt taas samalla lähtöviivalla kuin tutustuessamme (oi vuosia, vuosia sitten), opettelemme toisiamme, toistemme vartaloita, tuntemuksia, leikittelemme, keksimme uusiakin juttuja. Joten oman kokemukseni pohjalta voin sanoa naiset, toivoa on. Jos jotain "pikaratkaisua" haluaa, kannattaa ehkä mennä seksuaaliterapeutin puhuille. Helppo sanoa tietysti, minulle ja miehellenikin se kynnys olisi ollut ylittämätön. Mutta tosiaan, jos suhteessa muut asiat pelaavat, eikä lähiympärillä ole ongelmien sarjatulta (meillä oli ja on vähän vieläkin), niin ei seksi tai sen puute välttämättä parisuhdetta kaada (sydäntä se särkee, myönnän). Kyllä se perusrakkaus pelastaa, jos jotain pelastettavissa on. Ja sekin on totta, että toista on mentävä puolitiehen vastaan, että voi kohdata.

Mene itseesi ja anna sitä pillua

Ei sen tartte heti olla ikotulitusta ja henkistä yhteyttä, kunhan hoidatte homman alta pois. Kyllä se siitä lähtee sujumaan.

ONhan se kolaus itsetunnolle, mutta nyt kun itse olet haluton, on seksittömyydestä kehittynyt hankala noidankehä. Aika usein seksi ei alkuun kiinnostakaan, mutta kun sille antaa tilaisuuden ja "antautuu", koko homma voikin viedä mukanaan ja tuntua hyvälle.

Koko ajatuskin ällöttää. Lisäksi kun mieheni on nyt alkanut haluamaan, hän olettaa että innostun heti hommaan ilman mitään lämmittelyjä. Hän ei missään vaiheessa suostunut keskustelemaan haluttomuutensa syistä, joten tavallaan ehdin hyväksyä asian. Ja nyt en pysty ajattelemaan häntä seksuaalisessa mielessä ollenkaan. Itselläni tämä on ensimmäinen kerta kun "pihtaan" parisuhteessa. Aiemmin jos ei ole tehnyt mieli, olen kyllä voinut harrastaa seksiä ja se on kuitenkin tuntunut hyvältä. Nyt on jotain mennyt rikki enkä enää voi. En.



ap

Onhan ap:n mieskin pitänyt kylmää kautta ja miksi naisen pitäisi olla reidet avoimena heti, kun mies tahtoo.

Jos ei mies suostu puhumaan haluttomuudestaan, pitäisin luukun kiinni.

Oletko kertonut miehellesi ettet "kuivan kauden" jälkeen pysty heti ajattelemaan häntä seksuaalisessa mielessä eikä sinua haluta, vai torjutko vaan naama happamana?

Minäkin ehdotan että nyt vain panette, muuten asia kasvaa suhteettomaksi teidän välillänne. Leikkikää vaikka eka kertaa, molemmat saa olla jännittyneitä ja kömpelöitä - ei se niin vaarallista ole.

Koko ajatuskin ällöttää. Lisäksi kun mieheni on nyt alkanut haluamaan, hän olettaa että innostun heti hommaan ilman mitään lämmittelyjä. Hän ei missään vaiheessa suostunut keskustelemaan haluttomuutensa syistä, joten tavallaan ehdin hyväksyä asian. Ja nyt en pysty ajattelemaan häntä seksuaalisessa mielessä ollenkaan. Itselläni tämä on ensimmäinen kerta kun "pihtaan" parisuhteessa. Aiemmin jos ei ole tehnyt mieli, olen kyllä voinut harrastaa seksiä ja se on kuitenkin tuntunut hyvältä. Nyt on jotain mennyt rikki enkä enää voi. En.

ap

niin onko silloin kaikki hyvin?

seksin suhteen mies menee täysin lukkoon. En edes tiedä, miksi miehen halut ovat palanneet koska hän ei osaa siihen vastata. ap

niin onko silloin kaikki hyvin?

Se ei ole jännittämisestä kiinni. Ja kyllä olen kertonut miehelle syyn ja ehdottanut, että hän voisi jotenkin pohjustaa tilannetta etukäteen ja lämmitellä minua vähän. Niin minulla olisi edes teoreettinen mahdollisuus päästä mukaan fiilikseen. Mutta ei hän tee niin, joten luukku pysyy kiinni. ap

Oletko kertonut miehellesi ettet "kuivan kauden" jälkeen pysty heti ajattelemaan häntä seksuaalisessa mielessä eikä sinua haluta, vai torjutko vaan naama happamana?

Minäkin ehdotan että nyt vain panette, muuten asia kasvaa suhteettomaksi teidän välillänne. Leikkikää vaikka eka kertaa, molemmat saa olla jännittyneitä ja kömpelöitä - ei se niin vaarallista ole.

Koko ajatuskin ällöttää. Lisäksi kun mieheni on nyt alkanut haluamaan, hän olettaa että innostun heti hommaan ilman mitään lämmittelyjä. Hän ei missään vaiheessa suostunut keskustelemaan haluttomuutensa syistä, joten tavallaan ehdin hyväksyä asian. Ja nyt en pysty ajattelemaan häntä seksuaalisessa mielessä ollenkaan. Itselläni tämä on ensimmäinen kerta kun "pihtaan" parisuhteessa. Aiemmin jos ei ole tehnyt mieli, olen kyllä voinut harrastaa seksiä ja se on kuitenkin tuntunut hyvältä. Nyt on jotain mennyt rikki enkä enää voi. En.

ap

MEillä ollut myös samanlaista ongelmaa, joka on lähtenyt miehen haluttomuudesta seksiin - tai oikeastaan minun suuremmista haluistani.



Jossain vaiheessa suhdettamme mieheni alkoi kieltäytymään seksistä milloin väsymykseen, milloin päänsärkyyn/huonoon oloon tai milloin mihinkin vedoten. Tein aikani yhä aloitteita, mutta epäsuhta seksihalujemme välillä alkoi näkyä. Mies ei enää oikeastaan tehnyt aloitteita ja jos halusin saada joskus seksiä, oli aloitteet siihen tehtävä itse. Jonkin aikaa yritin, mutta sitten aloitteisiini tulleet tyrmäykset ja miehen täydellinen mielenkiinnon puute seksiin ja haluttomuus minua kohtaan alkoi tehdä tuhojaan. Seksittömyydestä ja haluistani alkoi tulla ongelma, joka saattoi pompsahtaa esiin milloin vain riidellessä. Sain mieheni puheista sen kuvan, että häntä suunnilleen ällötti haluni ja kiimaisuuteni. Mitään seksuaalista huomiointia ei enää kuulunut ja naisellinen itseluottamukseni horjui. Lopetin kokonaan tekemästä aloitteita, koska olin tullut liian usein loukatuksi. Lopulta en enää halunnut miestäni enkä oikeastaan seksiäkään. En tuntenut itseäni hyväksytyksi tai halutuksi. KOin, että olin ällöttävä kiimainen narttu.



Nyt mieheni on aika ajoin halunnut seksiä, mutta tunnen sitä kohtaan vastenmielisyyttä. Mieleeni tulevat torjunnat ja pahat sanat, joita sain osakseni, jos näytin halujani "liikaa". MIeheni kroppa tuntuu vieraalta ja ajatus rakastelusta tuntuu utopistiselta. Olemme yrittäneet puhua tunteistamme, mutta niin helposti ajaudumme riitaan, että en jaksa enää keskustella. Syytän miestäni naisellisen itsetuntoni romahduttamisesta ja siitä, että minun on enää vaikea olla estottomasti halukas, koska minua on syyllistetty siitä.



Solmu on vaikeaa avata. Halauksia sinulle ap, et ole yksin tunteidesi kanssa.

voisin kopioida tuon sanasta sanaan ja nuo samat tunteet, mitä olet joutunut läpikäymään kuulostavat tutuilta. Itku tuli. Kiitos viestistäsi, ainakaan en ole yksin tämän ongelman kanssa. Toivotaan, että joku ratkaisu löytyy. ap

MEillä ollut myös samanlaista ongelmaa, joka on lähtenyt miehen haluttomuudesta seksiin - tai oikeastaan minun suuremmista haluistani.

Jossain vaiheessa suhdettamme mieheni alkoi kieltäytymään seksistä milloin väsymykseen, milloin päänsärkyyn/huonoon oloon tai milloin mihinkin vedoten. Tein aikani yhä aloitteita, mutta epäsuhta seksihalujemme välillä alkoi näkyä. Mies ei enää oikeastaan tehnyt aloitteita ja jos halusin saada joskus seksiä, oli aloitteet siihen tehtävä itse. Jonkin aikaa yritin, mutta sitten aloitteisiini tulleet tyrmäykset ja miehen täydellinen mielenkiinnon puute seksiin ja haluttomuus minua kohtaan alkoi tehdä tuhojaan. Seksittömyydestä ja haluistani alkoi tulla ongelma, joka saattoi pompsahtaa esiin milloin vain riidellessä. Sain mieheni puheista sen kuvan, että häntä suunnilleen ällötti haluni ja kiimaisuuteni. Mitään seksuaalista huomiointia ei enää kuulunut ja naisellinen itseluottamukseni horjui. Lopetin kokonaan tekemästä aloitteita, koska olin tullut liian usein loukatuksi. Lopulta en enää halunnut miestäni enkä oikeastaan seksiäkään. En tuntenut itseäni hyväksytyksi tai halutuksi. KOin, että olin ällöttävä kiimainen narttu.

Nyt mieheni on aika ajoin halunnut seksiä, mutta tunnen sitä kohtaan vastenmielisyyttä. Mieleeni tulevat torjunnat ja pahat sanat, joita sain osakseni, jos näytin halujani "liikaa". MIeheni kroppa tuntuu vieraalta ja ajatus rakastelusta tuntuu utopistiselta. Olemme yrittäneet puhua tunteistamme, mutta niin helposti ajaudumme riitaan, että en jaksa enää keskustella. Syytän miestäni naisellisen itsetuntoni romahduttamisesta ja siitä, että minun on enää vaikea olla estottomasti halukas, koska minua on syyllistetty siitä.

Solmu on vaikeaa avata. Halauksia sinulle ap, et ole yksin tunteidesi kanssa.

Ap, meillä tätä on jatkunut jo pari vuotta, ehkä pidempäänkin. Se, miten olen pyrkinyt tässä kasvamaan ja toipumaan, on että yritän pitää yllä ja korjata naisellista itseluottamustani pitämällä itsestäni hyvää huolta. Olen päässyt eteenpäin siitä, kun tunsin vain inhoa ja tuskaa seksiä kohtaan. Hyväksyn haluni ja fantasioin nykyisin mielihyvin ja saatan taas pitkästä aikaa masturboidakin.



Tosin en fantasioi enää omasta miehestäni vaan muista miehistä. Miehestäni on tullut minulle seksuaalisesti etäinen ihan ajatustenikin tasolla. Olen ajatellut, että nyt saa olla hänen vuoronsa panostaa minuun, jos haluaa jotain saada muuttumaan paremmaksi. Pallo on hänellä.



Itse elän nyt omaa elämääni. Tai ainakin yritän. Kiinnitän huomiota itseeeni ja ulkomuotooni, sheivaan, meikkaan, kuntoilen ja huollan itseäni päästä varpaisiin. Ostelen usein kauniita alusvaatteita ja pukeudun viehättäväsäti. Nautin myös flirtistä muiden miesten kanssa. Tunnen taas olevani nainen ja haluttava sellainen.



En tiedä mihin päädymme mieheni kanssa. Jokin on muuttunut lopullisesti, kun "luonnollinen" yhteinen seksuaalinen halu on muuttunut kompleksisemmaksi. On vaikeaa uskoa, että seksielämäämme palaisi enää se alkukantainen himo ja vapautunut intohimo. Seksuaalisuutemme pohjavireenä on tiettyjä selvittämättömiä asioita, loukkauksia ja loukkaantumisia, joita on vaikeaa unohtaa. Katsotaan, miten suhteemme kantaa näiden vaikeuksien yli.





terveisin 14

että unohdin oman ulkonäköni kokonaan. Se ei tavallaan ollut minulle olemassa, koska miehenikään ei ollut siitä kiinnostunut. Tulos oli, että lihoin ja ahdistuin. Sitten jotenkin sisuunnuin ja aloin tekemään, niinkuin sinäkin kerroit. Itsestä huoltapitäminen, pieni flirtti ja kauniit alusvaatteet tosiaan riittävät pitämään naisellisen itsetunnon kunnossa. Tiedän olevani kaunis nainen, joten senkin takia miehen haluttomuus oli minulle käsittämätön ja loukkaava asia. Nykyään olen hyväksynyt sen. Ehkä pitäisi tosiaan keskittyä enemmän muihin asioihin ja elää omaa elämäänsä. Minuakin kiinnostaa, onko mies valmis tekemään mitään suhteemme eteen, jos nyt annan asian olla. Aika näyttää. ap

Ap, meillä tätä on jatkunut jo pari vuotta, ehkä pidempäänkin. Se, miten olen pyrkinyt tässä kasvamaan ja toipumaan, on että yritän pitää yllä ja korjata naisellista itseluottamustani pitämällä itsestäni hyvää huolta. Olen päässyt eteenpäin siitä, kun tunsin vain inhoa ja tuskaa seksiä kohtaan. Hyväksyn haluni ja fantasioin nykyisin mielihyvin ja saatan taas pitkästä aikaa masturboidakin.

Tosin en fantasioi enää omasta miehestäni vaan muista miehistä. Miehestäni on tullut minulle seksuaalisesti etäinen ihan ajatustenikin tasolla. Olen ajatellut, että nyt saa olla hänen vuoronsa panostaa minuun, jos haluaa jotain saada muuttumaan paremmaksi. Pallo on hänellä.

Itse elän nyt omaa elämääni. Tai ainakin yritän. Kiinnitän huomiota itseeeni ja ulkomuotooni, sheivaan, meikkaan, kuntoilen ja huollan itseäni päästä varpaisiin. Ostelen usein kauniita alusvaatteita ja pukeudun viehättäväsäti. Nautin myös flirtistä muiden miesten kanssa. Tunnen taas olevani nainen ja haluttava sellainen.

En tiedä mihin päädymme mieheni kanssa. Jokin on muuttunut lopullisesti, kun "luonnollinen" yhteinen seksuaalinen halu on muuttunut kompleksisemmaksi. On vaikeaa uskoa, että seksielämäämme palaisi enää se alkukantainen himo ja vapautunut intohimo. Seksuaalisuutemme pohjavireenä on tiettyjä selvittämättömiä asioita, loukkauksia ja loukkaantumisia, joita on vaikeaa unohtaa. Katsotaan, miten suhteemme kantaa näiden vaikeuksien yli.

terveisin 14