Kysy! Järkeviä vastauksia ongelmiisi koskien asiaa kuin asiaa! (ev)

kysymyksiin ja ongelmiin.. :)



ap

Siis kyllähän minäkin joistain asioista tiedän paljonkin, mutta sinä latelet vastauksia eristeiden paksuudesta keskenmenojen kautta puiden pinoamisiin..Ja kaiken hyvän lisäksi hyviä vastauksia..=))

jaksat olla lapsellesi tukena. Eli ole terveen itsekäs oman hyvinvointisi suhteen. Loppujen lopuksi parantuminen on kiinni lapsestasi ja hänen motivaatiostaan haluta parantua. Hän tekee päätöksen, tue siinä. Parantaa et voi, vaikka kuinka haluaisit!



Voimia kamppailuun..



ap

etten pysty enää kauaa esittämään muuta. Aion erota, mutta en ole ottanut asiaa miehen kanssa puheeksi vielä. Mutta epäilen, että hän vihaa minua, ainakin halveksii.

Koska ahdistus helpottaa?

Elämä opettaa ja osa on myös koulutuksen ja ammattitaidon tulosta :). Samoin olen kiinnostunut seuraamaan asiota ja elän sellaista puoliboheemia elämää, jossa saan tavata monia ihania, erilaisia ihmisiä sekä eri sosiaaliluokista että kulttuureista elämänkohtaloineen.



Loppujen lopuksi luulen, että suurin osa näistä vastauksista on sellaisia, jotka ovat monella tiedossa, mutta joita ei aina välttämättä osaa pukea sanoiksi. Joskus auttaa vain se, että joku pukee omat toisen ajatukset sanoiksi.



ap

Lopeta esittäminen heti, ei sinun tarvitse yrittää olla vahva silloin kun et jaksa. Puhu jollekin. Puhu myös miehellesi, kaikesta huolimatta. Älä tulkitse miehesi tunteita ja luo valmiiksi käsitystä siitä, mitä hän sinua kohtaan tuntee. Kysy suoraan sitä, missä mennään, vaikka se sattuisikin. Ole rehellinen itsellesi ja muille. Se on vaikeaa, mutta ilman sitä on vaikea lähteä kokoamaan itseään uudestaan kasaan. Ahdistuksesi alkaa helpottamaan vasta sitten, kun jaat sen, selvität sen aiheuttamia asioita ja kohtaat ne, vaikka pelottaisikin. Usko pois, se on helpoin ja paras tie tervehtymiseen!



Kyllä se taas siitä.. Paljon jaksamista sinulle!



ap

Olen ollut syömishäiriöinen 11 vuotiaasta asti. En halua missään nimessä siirtää tätä 4v tyttärelleni. Mieheni osti tyttären kanssa kaupasta esim. Frosties muroja joita en ikimaailmassa itse söisi tai soisi tyttäreni syövän. Pidin puhuttelun murojen epäterveellisyydestä ja sokerin määrästä. Tyttären alahuuli alkoi väpättää kun oli onnellinen muroistaan. Annoin sitten puheeni jälkeen muroja ja oma ahdistus epäterveellisestä välipalasta oli suuri. Miten pitäisi toimia? Antaa tyttärelle vain terveellisiä ruokia ja välipaloja, antaa ahdistuneena syödä näitä omia valintoja joita isänsä kanssa tekevät ja jättää puheet terveellisyydestä vai kertoa sokerista ja hammaspeikoista+levottomasta olosta. Murot olivat esimerkki, koskee keksejä, pullia jne. normaaleja herkkuja joita isänsä kanssa iloisina syövät ilman huolen häivää kun minä lasken kaloreita vieressä. Huoh.

Ei siis tarkoita, että ei saisi huolehtia terveellisistä syömisistä, mutta älä näytä tyttärellesi hätääsi ja ahdistustasi asiasta.



Olen samaa mieltä, että vanhempana teidän vanhempien tehtävänä on opastaa lastanne syömisessä. Ongelmana on nyt siis miehesi käytös, ei lapsen. Juttele asiasta miehellesi. Kerro, että toivot teidän sopivan välipaloista yhdessä ja että et halua lapsesi kokevan samaa kuin sinä. Sopikaa myös vaikkapa, että viikossa saa kolmesti syödä jotain ei niin terveellistä välipalaa, mutta ei suuria annoksia. Esim. lauantaina, sunnuntaina ja keskiviikkona (vain siis esimerkki). Kerro myös miehellesi, että toivot hänen herkuttelevan silloin, kun lapsi ei ole näkemässä.



Löysää myös omaa kantaasi. Vaikka ahdistaa, salli lapsellesi herkkuja silloin tällöin ilman saarnoja. Anna hänen nauttia näistä hetkistä ilman syyllisyyttä. Kerro, että herkuttelu on sallittua ja mukavaa, kun sitä ei tee joka päivä. Älä pelottele lastasi millään asialla, kuten hammaspeikoilla (voi tulla hamppilääkäripelko), sairauksilla (lääkäripelko, kuolemanpelko, ahdistuneisuus). Salli siis lapsesi olla lapsi, mutta puutu lapsesi isän asenteeseen! Jos hän rakastaa sinua, kuuntelee hän varmasti hätääsi, jos päätät olla kertoessasi tunteissasi alaston ja vilpitön.



Tsemppiä!



ap

sinulla on todellista sydämen viisautta:) T.95

Miehesi ja sinä olette kaksi eri ihmistä, joten voi olla, että vaikka sinä kaipaat isoa perhettä, miehesi ei. Sinä et voi ottaa vastuuta miehesi tunteista, etkä myöskään kantaa huolta niistä. Se on miehesi tehtävä.



Mitä sinä voit tehdä: puhua avoimesti ja kiihtymättä omista ajatuksistasi miehellesi. Voit myös kysyä suoraan, onko ajatus suuremmasta perheestä miehellesi aivan mahdoton. Jos, niin mitä mieltä vain yhdestä vielä? Jos asia on mahdoton, tulee sinun vain sopeutua ajatukseen. Lapsella olisi hyvä olla vanhemmat, jotka molemmat ovat hänet halunneet.



Muista myös, että aika voi muuttaa miehesi ja myös sinun ajatuksia. Kaikkia ei saa aina, kuten itse on suunnitellut. Joskus pitää joustaa, joskus muuttaa suunnitelmia ja joskus nöyrtyä. Ehdottomuus ei kannata.



Oletko ajatellut, että sytyttäisit kipinän uudestaan miehesi ja itsesi välillä. Yrittäisit saada miehesi uudestaan 'ihastumaan' sinuun parisuhteesi sisällä (sellaista alkuhuumaa?). Ole miehellesi hellä, rakastava ja välittävä. Ehkäpä tällaiset tunteet saavat miehesi kuuntelemaan toiveitasi enemmän.



Eloisaa kesää teille kolmen vilpertin kanssa!



ap

Aina elämä ei mene niin kuin haluaisi tai on sen etukäteen kuvitellut menevän. Sinulla on toive kumppanista ja perheestä.



Kumppanin etsiminen on osittain aktiivistakin työtä. Jos olet vain kotona, ei kumppania löydy. Osallistu erilaisiin harrastuksiin, tapahtumiin, vapaaehtoistyöhön jne. Mitä enemmän liikut ja osallistut, sitä enemmän tapaat ihmisiä. Ja mitä enemmän tapaat ihmisiä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä heidän joukostaan voi löytää kumppanin.



Suurta osaa miehistä viehättää avoin, hymyilevä ja ystävällinen ihminen. Sellainen, jota on helppo lähestyä.



Kyllä se vielä löytyy, kunhan otat myös itse vastuuta etsimisestä! Tsemppiä!



ap

Sinä kärsit hyvin luultavasti yleisestä ahdisutuneisuushäiriöstä, jolle tyypillistä voi olla myös aggressioherkkyys. On hyvä että tiedostat itse räyhäysongelmasi, mutta samalla tunnustat, että et pääse siitä itse ylitse.



Tyypillistä ahdistuneisuudelle on myös huolten liian suuret mittakaavat. Ja sanon sen suoraan, että ahdistuminen jo nyt lapsen tulevaisuudesta ja ongelmien luominen (kaverittomuus) ennen kuin niitä todellisuudessa onkaan, on liiallista.



Kukaan muu ei ilmeisesti ole sinulle tätä sanonut, mutta sinä tarvitset apua. Ota yhteyttä terveyskeskukseen ja varaa aika lääkärille. Hänen kanssaan juttelemalla pääsette asiassa eteenpäin ja sovitte miten etenette jatkossa. Muista, että olet jo veronmaksajana maksanut käyntisi sen sata kertaa. Älä nolostele tai häpeä, kalautat vain itseäsi nilkkaan.



Sinä olet aikuinen, sinä voit ja saat sanoa lastesi isovanhemmille, että annat mielellään lastesi olla heidän kannssaan, jos he eivät kiroile ja käytä lapsille sopimatonta kieltä. Kerro myös, että jos se ei onnistu, ei myöskään lapset voi tulla. Kerro, että he ovat lapsille ja teille hyvin rakkaita ja tärkeitä ja siksi haluatte muutosta. Hyväksy, että he saattavat loukkaantua, mutta älä sinä tee sitä. Sinä et voi ottaa vastuuta kaikkien osapuolten miellyttämistä.



Tiivistetysti: Sinulla on iso ja turha taakka harteillasi. Hae apua! Tulet vielä monta kertaa kiittämään itseäsi siitä. Usko, minä tiedän!



Tsemppiä!



ap

Kysy ensin itseltäsi rehellisesti, oletteko te todella olleet epäonnisia naapureiden suhteen vai voisiko olla niin, että te olette liian vaativia asukkaita yhteisölliseen asumiseen?



Ottakaa yhteyttä ensin tupakoivaan naapuriin (olette tämän varmastikin jo tehneet) ja sen jälkeen isännöitsijään. Prosessi on pitkä. Joudutte ottamaan yhteyttä isännöitsijään kenties useammankin kerran. Voitte myös osallistua taloyhtiön kokoukseen, jossa tuotte ongelman esille. Tällaisen ongelman ratkaiseminen voi kestää hyvinkin kauan, mikäli tupakoiva osapuoli ei halua ottaa asiaa vakavasti. Tarvitsette kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.



Jos kyseessä on sisäilmaan tuleva tupakansavu, VAADITTE asian korjaamista mm. terveyssyihin vedoten ja NOPEASTI. Ja jämäkän ystävällisesti. Isännöitsijään tai naapureihin ei kannata polttaa siltoja. Kohdeltaa ystävällisesti ja hyvin myös tätä häiriön aiheuttajaa. Riitauttaminen usein saa vain vielä pahempaa jälkeä aikaiseksi.



Rivitalo voisi olla teille hyvä vaihtoehto. Ei kannata etukäteen luoda uhkakuvia huonoista naapureista. Voihan sitä ihan reilusti kysäistä, millaisia naapurit ovat.



Täysin omaa rauhaa ei kerros- tai rivitaloissa saa. Esim. pieni Älvsby-talo, joka tehdään avaimet käteen periaatteella on todella edullinen, lähes rivitalo-osakkeen hinnalla saa sellaisen. Lainaa ei tarvitse maksaa kuussa sen enenmpää kuin vuokraakaan. Ehkäpä voisi olla teille hyvä vaihtoehto.



Nauttikaa uudesta unelma-asunnostanne, suunnatkaa katse siihen hyvään, mitä teillä on ja tehkää sinnikkäästi töitä häiriön poistamiseksi!



ap

vinkkaisen deittipalstat! Minä hain 23-vuotiaana kokemattomana ja mielestäni ei-lainkaan-kiinnostavana-miesten-mielestä siveästi "lenkkiseuraa", ja sainkin vastauksia monenlaisesta seurasta. Yksi sitten väitti haluavansa ihan oikeasti lenkille, ja siitä se sitten lähti. Nyt muutama vuosi myöhemmin meillä on yhteinen perhe.



Mutta ap:lle kysymys, millaisia töitä voi tehdä tai hakea, jos ei ole muuta tutkintoa kuin ylioppilas ja jatko-opiskelupaikka vuosien takaa, mutta johon ei ole tehnyt juuri mitään opintopisteitä? On siis tullut tehtyä töitä, haettua muihin oppilaitoksiin vuosi toisensa jälkeen, oltua äitiysvapaalla ja hoitovapaalla ja rakennettua taloa.



Kannattaako sitä alussa olevaa yliopistotutkintoa edes mainita jos se ei liity työhön, vai kertoa vain mitä on tässä ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen tehnyt?

Olen taas paikalla, jos on kysyttävää :).



ap

Viikot käyn töissä,viihdyn siellä,mutte viikonloppuisin on tylsää.Nukun silloin paljon.Js siitä tulee huono omatunto.Olen kahden teinin yh,me ei juurikaan käydä missään,meillä ei ole kyläpaikkoja eikä ketään,kuka tulisi meille.lojutaan vaan ja tylsistytään viikonloput.yleensä en edes puhu koko viikonlopun aikana kellekään muille kun lapsilleni.Raha on usein esteenä tekemisillemme,kun tuntuu että kaikki maksaa.

Ensinnäkin alussa joudut vaatimaan itseltäsi paljon, että saat itsesi nostettua ylös vanhoista tavoistasi. Sitten ajan myötä aktiivisuus ruokkii aktiivisuutta, näin se vain on. Samalla tavalla laiskuus ja tylsyys ruokkii laiskuutta. ELi ansennoidu, että alku aina hankalaa. Jos ei myöskään käy missään, ei voi olla sosiaalista elämää.



Tuli mieleeni ensinnäkin fyysisestä kunnosta huolehtiminen. Näin keväällä voisi aloittaa vkl-lenkkeilyn. Aamupäivästä kun käy, virkistää se koko loppupäiväksi.



Uimareissut teinien kanssa. Uimaliput ovat melko halpoja. Sitten kaikki kansalaisopistojen kurssit, joita on laidasta laitaan ja melko edullisia. Niissä on yleensä mukava henki ja leppoisa tunnelma. Kesäkursseja löytyy yllättävän paljon. Puutarhan hoito, oma yrttimaa tai vihannestarha joko pihalla, parvekkeella tai kaupungin palstalla tuo vaihtelua ja on edullista. Niistä saa myös puheen aiheita saman henkisten kanssa.



Kirjastossa käyminen ja lukeminen. Kirjastossa löytyy myös erilaisia harrastekirjoja, joista voi katsella, mikä voisi itsellä kiinnostaa. Lehtilukusalit jne.



Arjelta kannattaa odottaa pieniä mukavia hetkiä, ei isoja ja mullistavia.



Ompeleminen, käsityöt ja niiden mahdollistamat harrastukset. Yhteiset ruuanlaitot. Suunnitelkaa menuja ja toteuttakaa esim. sunnuntaisin yhdessä lasten kanssa.



Päätä nauttia tästä ja nyt. Mene keittämään kuppi kahvia, henkäise kevät ilmaa ja anna ajatusten virrata..



ap

Ensimmmäinen jakso voi olla jopa kolme tuntia, mutta loppuyönä ei tule välttämättä ainuttakaan edes kahden tunnin unijaksoa. Neljästä eteenpäin tyttö nukkuu alle tunnin pätkissä ja äiti tietenkin vielä vähemmän.



Saimme neuvolasta luvan aloittaa kiinteät, koska tyttö syö aivan hillittömiä määriä vastiketta (saa myös rintaa, mutta unettomuus on heikentänyt maidontuotannon aivan olemattomaksi), mutta onko kiinteiden syömisestä hyötyä vai haittaa unien pidentämisessä.

Mikä olisi päivämäärä, jolloin en ajattelisi tupakointia aivan herkeämättä?

savutonta elämää takana, eli lopetin 2.4.2010. En edes tajunnut asiaa, ennen kuin luin kysymyksesi. Aivan herkeämättä mietin tupakkaa ehkä neljä-viisi päivää, kahden viikon kohdalla alkoi jo selvästi helpottaa. Täytyy tunnustaa, että vieläkin tekisi välillä mieli, etenkin alkoholin kanssa.

Suosittelen, että pidät samalla tipattoman kuukauden. Juovuksissa lankeamisen riski on suurempi.

on kiinteän ruuan antamisesta apua. Lapsi ei herää nälkäänsä. Jos taas kyse ei ole nälästä, ei siitä ole mitään apua. 4kk on sen verran pieni, että on luonnollista, että rytmi on vielä sekaisin. Puolen vuoden kohdalla on jo paljon helpompaa. Silloin näkee helpommin, onko kyse tavasta vai jostakin muusta. Vaihdelkaa miehen kanssa vuorotellen yöheräämisiä.



Itse kokeilisin kiinteiden antamista! Tsemppiä ja voimia!



ap