Olen just sellainen 1 lapsen äiti, joita täällä arvostellaan

Hyvä kirjoitus ja aihe, ap!



Kirjoitapa tästä valaiseva mielipidekirjoitus Vauvaan tai vaikka Hesariin. Moni voisi oikeasti miettiä, mihin haluaa energiansa laittaa ja onko niitä lapsia pakko



a) tehdä



b) tehdä niin monta.

Ei se kyllä ole lapsimäärästä kiinni antaako lapselle huomiota tarpeeksi.On todellakin lapsia joille ei riitä mikään.Mä tunnen yhden nyt 9vuotiaan joka on niin takertuva ettei se antais muiden edes hengittää.Se tyttö on ainoo ihminen jonka seurassa mulla on oikeesti paha olla.Kaiken ja kaikkien pitää liittyä häneen."Minäminäminä" Sen lapsen käytös hipoo henkistä kiristämistä.Oudointa siinä on se, et se vaatii 100% huomion vain aikuisilta.Vaik paikalla olisi muita lapsia se ei ee vilkaise niitä.Ei leiki muiden lasten kans mut jos aikuinen ilmoittaa ettei nyt juuri leiki hänen kans alkaa pillittäminen.Tämä tyttö oli ainut lapsi 8 vuotta ja aina äidin ja isän kans.Ei ole jätetty yksin tai hylätty mitenkään.Käyttäytyy koulussa opettajien mukaan samoin eli niinkuin olisi ainut lapsi luokassa ja suuttuu jos opet,keittiötädit tai vaikka vahtimestari huomioi muita.Se vainoo jopa rappukäytävän siivoajia joilla ei olis aikaa sille.Hirvee ihminen siitä tulee aikuisena.

tehdä kilpailu. Kuka on Oikeimmin äiti?!?!?

kolmen äiti

varmasti aika paljon asioiden priorisoinnista onko lapsille aikaa tai mitkä on motiivit lasten haluamiseen..ja kyl varmasti sosekotasokin vaikuttaa elämää helpottavasti jos se on korkea



se on tää kiire kiire kaikkialla



juttele niiden vanhempien kanssa ja anna vinkkejä yhdessäoloon ja kannusta siihem, hops-palavereissa ja jos on huolta vie ophuoltoryhmään. Täällä marmattaminen ei ehkä auta tilannetta..positiivisen kautta ymmärrystä lisäämään vanemmille.

Minä en väitä olevani parempi äiti kuin muut, mutta väitän kyllä, että mulla on enemmän aikaa ja voimavaroja lapselleni kuin monilapsisessa perheessä. Lapseni ei päiväkodissa tai koulussa tule kerjäämään aikuisen huomiota.

Ja naurettaa provoilija (toivon sydämestäni, ettei kaltaistasi opettajaa ole olemassa). Jos perheessä ei selvitä parista tai kolmesta (tai useammasta, hui!) lapsesta, kuinka SINÄ voit selvitä parista kymmenestä (tai useammasta) oppilaasta??

Sun avuttomuuttasi miettien, onkin just hyvä, että sulla on vain yksi lapsi. Toivottavasti et koskaan harkitse hankkivasi lisää. Tuon yhdenkin kanssa tarvitset varmasti paljon apua.

Otan osaa.

1) Kestoilee

2) Tekee itse soseet

3) Liinailee

4) Hankkii yhden lapsen, jota hemmottelee ja jolle antaa jakamattoman huomion



Vastavuoroisesti sitten huono äiti käyttää kertiksiä, antaa purkkiruokaa ja työntelee lastenvaunuja sekä haaveilee suuremmasta perheestä. Onpa köykäiset perusteet hyvälle vanhemmuudelle! Itse näen vähän toisin tämän hyvän äidin merkit eikä omilla näkemyksilläni ole mitään tekemistä aineellisten asioiden valitsemisella. Minulle hyvän äidin tunnusmerkkejä ovat

1) Rakastaa lasta ja näyttää sen

2) Huolehtii lapsen perustarpeista ja turvallisuuden tunteesta

3) On lapselle läsnä mutta asettaa lapselle turvalliset rajat.

4) Kestää lapsen rajojen koettelun ja osoittaa näin lapselle, että lapsi saa tuntea erilaisia tunteita ja että aikuinen hallitsee tilanteen



Nopea esimerkki. Kumpi on mielestäsi parempi äiti?

1) Äiti tekee itse soseet ja ostaa vain luomutuotteita. Hän panostaa lapsensa hyvinvointiin ja etsii tietoa haitallisista asioista. Lapsi saa olla keskipiste ja saa kehittyä omassa tahdissaan. Jos ei jokin ruoka maistu, tehdään toista. Lelujen keräämisen, itse syömisen yms. voi oppia myöhemmälläkin iällä. Lasta suojellaan ulkopuoliselta pahalta ja äiti pysyy aina lapsen vierellä esim. toisten lasten seurassa, koska nämä pikkuhirviöt saattavat viedä lapsen lelun tai heittää hiekkaa hiuksiin.



2) Äiti ostaa kaikki soseet kaupasta, koska ei muuten jaksaisi viettää aikaa lapsen kanssa. Hän on luopuillut kestovaipoista, koska pesemiseen on mennyt liikaa aikaa ja se on ollut pois hänen lapsiltaan. Nyt äiti jaksaa leikkiä ja viettää aikaa lasten kanssa. Välillä hän kuitenkin ottaa omaa aikaa ja tapaa ystäviään. Lapsilla on silloin hoitaja tai sitten lapset menevät siinä sivussa eli ystävien tapaamiset järjestetään jonkun kotona ja lapset leikkivät sitten keskenään.

T. Ope minäkin ja (hui kauhistus) kahden lapsen äiti, joka on kyllästynyt prinsseihin ja prinsessoihin ja erityisesti näiden vanhempiin, jotka soittavat koululle harva se päivä, koska lapsi oli väärän lapsen pari tai koska koenumero oli epäreilu ja lasta itkettää... Näillä vanhemmilla ei ole omaa elämää eikä minkäänlaista perspektiiviä ainokaisen lapsensa todelliseen elämään

Kaksi vanhinta lastani ovat koulussa ja nuorimmat ovat taapero ja vauva. Vanhin lapseni on reipas koululainen, joka ei häiriköi tunnilla ja hoitaa koulunkäyntinsä vastuullisesti. Nuorempi koululainen on vähän hömelö ja unohtelee välillä läksykirjoja kouluun yms. , mutta kyse on enemmminkin luonteesta eikä siitä, etteikö hän saisi riittävästi huomiota. Hänkään ei häiriköi tunneilla ja kulkee kouluun ja harrastuksiin itse. Meidän koululaiset ovat ihan mielellään itsenäisiä eivätkä halua, että vien heitä johonkin, jos osaavat kerran itsekin mennä. Koska olen ollut pienten kanssa kotona, ei heidän ole tarvinnut lähteä aamulla yksin kouluun.



Kestovaippoja olen kokeillut kahdella nuoremmalla mutta pääasiassa olemme käyttäneet kertakäyttövaippoja. Soseita lapset ovat syöneet sekä purkista että itsetehtyinä. Kantoliinassa- ja repussa olen kantanut jokaista lasta enemmän tai vähemmän. Minusta soseilla eikä kantamisella ei ole juurikaan tekemistä suorittamisen kanssa - eikä niillä vaipoillakaan. Imettäminen on toisillle helpompaa kuin toisille eikä sillä mitata hyvää äitiyttä. Itse olen imettänyt lapsiani 2,5 - 9,5 kuukautta.



Meidän lapset nauttivat toistensa seurasta paljon. Isommat leikkivät mielellään pienempien kanssa mutta saavat tarvittaessa vetäytyä omaan huoneeseen olemaan rauhassakin.



Siskollani on vain yksi lapsi ja hän tulee meille usein ihan vain siksi, että saa olla toisten lasten kanssa. En usko, että ainoana lapsena oleminen on mikään syy, mutta siskoni lapsella on sosiaalisiin taitoihin liittyviä ongelmia, ja hän käy niiden takia terapiassa.



Minusta on ihan sama, onko lapsia kuinka monta. Pääasia on, että lapsista huolehditaan hyvin. Toisille riittää yksi lapsi ja toisiin perheisiin mahtuu vaikka kuusi lasta.

Minä voisin olla raskaana kokoajan, se on ihanaa. Mutten mä silti enempää "tee", kolme rittää ja kaikki kykenen hoitamaan tasapuolisesti omaan ikäänsä nähden. Sehän on ihan luonnollista ja normaalia, että siltä kouluikäiseltä vaaditaan enemmän kuin tolta taaperolta, vai kakkaako sun kouluikäinen pottaan tms. :DD



Ihan typerä aloitus, jonninjoutavaa sunnsoittoa ja paskanjauhantaa ja turhaa yleistystä.

En tehnyt soseita, en liinaillut, enkä kestoillut. Koliikkivauva, en paljon jaksanut ylimääräistä häsäämistä joten menin siitä mistä aita oli amtalin, kertisvaipat, purkkiruuat..



Mutta, aina olen ajatellut ensimmäisenä lasta joka asiassa. Tehnyt lapsen ehdoilla kaiken, imettänyt lapsentahtisesti ja rauhoittanut kodin. En vienyt lasta hoitoon ennenkuin 3 vuotiaana ja silloinkin vain 3 tunniksi. Irtisanouduin työpaikastani ja ryhdyin kotiäidiksi 6 vuodeksi.



Kun lapseni aloitti koulun, olin ekan luokan vielä kotona. Sen jälkeen menin töihin, lapsi kouluun ja iltapäiväkerhoon, teen edelleen kuitenkin 6 tuntia jotta päivä ei käy yksin liian pitkäksi lapselle.



Järjestän elämäni niin että lapsi saa elää turvallisen lapsuuden, hänellä on vanhempi joka on läsnä. Lapsi on saanut harrastaa mitä on halunnut, olen kuskannut harrastuksiin vaikka mihin.



Lapsi on onnellinen, hyväkäytöksinen, reipas ja pidetty kaveri. Hänen ei tarvitse hakea huomiota negatiivisin keinoin. Hän saa huomiota tarpeeksi kotona ja elää keksipisteessä. Joku voi luullakirjoituksestani että keskipisteenä mutta näin ei kuitenkaan ole.



Minä suutun lapselle ja huudankin joskus, fyysisiä kurituskeinoja ei ole koskaan käytetty.



Mutta nyt näin elämää enemmän eläneenä, sillä että teinkö soseet itse tai että liinailinko, ei ole tänä päivänä mitään merkitystä.



Merkitystä on ollut sillä että lapsi on ainoa lapsi, energiani ja rahat on riittänyt meidän perheen hyvään elämään. Olen antanut aikaani lapselle ja tulosket alkaa nyt näkyä toden teolla.

koulusta joilla 3-4 lasta. Mielestäni se, että on useamman äiti, tuo opetustyöhön maalaisjärkeä ja lasten ymmärtämistä :). (terv. äiti jolla 2 koululaista, päiväkotilainen ja mahassa neljäs. Ja heidän käyttäytymisestä ei ole koskaan valitettu)

että mielestäni ilman sisaruksia kasvaminen on jonkinasteinen vamma. Itse olen ainoa lapsi ja olen kärsinyt tietystä juurettomuudesta koko ikäni. Tätä juurettomuutta ei ole hälventänyt se, että olen ollut opettaja-äitini silmäterä.



Itselläni on kaksi lasta, kolmatta odotellaan.

Entä miten on kun sisarukset on nuorinta 15-23 vuotta vanhempia?



Sisarukset eivät ole nuoremman kanssa oikein missään tekimisissä joten tuleeko nyt nuorimmasta juureton ja saa jonkun vamman vaikka sisaruksia onkin? Kerroppa tämä!



Minulla on 5 sisarusta enkä ole yhdenkään kanssa tekemisissä. Pienet ikäerot mutta kemiat ei meillä kenelläkään kohtaa.



Eli

sulla ei ole sisaruksia? Miten voit puhua sellaista jota ei ole??

kanssa.



Itse olen kasvanut monilapsisessa perheessä ja äitillä ei todellakaan ollut aikaa huolehtia meistä kaikista. Uusi vauva tehtiin aina kun vauvat on niin ihania.

Kaikeksi onneksi miehelläni on sisaruksia. Useita. Olen hänen kauttaan nähnyt, kuinka paljon sisarukset ja suuri perhe voi antaa.



Tiedän olleeni vähän kärkevä. Mutta kommenttini olikin tarkoitettu lähinnä ap:lle, joka kenties ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että sisarukset voivat olla suuri lahja.

Tiedätkö, jotkut lapset vaan nauttivat huomion keskipisteenä olemisesta, toiset taas eivät. Itse olen ollut todella huomiohakuinen lapsi, enkä todellakaan ole ollut huomionpuutteessa kotona. Olin vain todella vilkas ja ylisosiaalinen.

Tuoko on peruste häiriköidä koko luokan työskentelyä ja työrauhaa, että lapsi vaan nauttii keskipisteenä olosta? Salli mun nauraa. Olit vilkas ja ylisosiaalinen, eli suomeksi sanottuna häirikkö.

Ap

En tosin ilkeä, en kiusannut muita tms.

Mutta kuten sanottua, jotkut opettajat joilla oli sopivasti ammattitaitoa, osasivat kääntää mun energian koko luokan voimavaraksi, koska olin myös luokassa ns. henkinen johtaja. Ja sitten ne kiltit tytöt, joista oli tullut tiukkapipoisia opettajia, jotka suoritti sitä elämäänsä edelleen opetustyössä ja varmaan vanhemmuudessakin ( kuten sinä teet), heillä vaan ei riittänyt ammattitaito hoitaa hommaa kotiin. Kun ei joku mahtunut heidän normeihinsa, niin silloin oli hyvä alkaa käyttämään henkistä väkivaltaa ja epätoivoisesti hakea auktoriteettia.

Se muuten paistaa läpi todella monen yhden lapsen äidin kirjoituksista, suorittaminen. Äitiyttä suoritetaan, ja lapsi on mallikappale jota puunataan ja kuurataan ja paapotaan ja vahditaan kuin jotain ming-vaasia. Sen sijaan että vaan eleltäisiin ja nautittaisiin elämästä PERHEEN kanssa. Mutta tietysti se on vaikeaa, jos ei sitä perhettä oikein edes ole, torso vain.

hyvän äityiden sen perusteella että käyttää kestovaippoja ja tekee soseet itse, on henkilöllä äitiys pahasti hukassa. Sellaisen äidin kanssa kasvava ainokainen lapsi tuskin saa sen enempää huomiota, rakkautta ja hoivaa kuin lapsi joka on kasvanut 12 sisaruksen kanssa.

Olen ehdottomasti sitä vastaan että jos itse haluaa yhden lapsen niin pitää tehdä kaveria sille ensimmäiselle.



Ei se toinen lapsi ole mikään kaveri. Hänet pitäisi haluta ihan omana itsenään eikä oletuksena siitä että sisaruksista tulee hyvät ystävät, koska näin ei monissakaan tapauksissa ole.



Meille 1 lapsi on hyvä. Jaksan hänen kanssaan, rahat riittää ja voin tarjota sellaista mitä en voisi jos lapsia olisi monta. Aikani riittää ja tiedän että hoidan lapsen hyvin.



Kumma kyllä, vastoin yleistä uskomusta, ainokaiset lapset ei ole hommoteltuja nirppanokkia jotka eivät osaa jakaa lelujaan. Enenmmän niitä löytyy niistä lapsista jotka koko lapsuuden on saanut taistella paikastaan sisarusparvessa.



Tämä ihan lasten parissa paljon työskennelleen huomio.

miten kestovaippailu, soseiden tekeminen ja kantoliinassa kantaminen littyy mitenkään asiaan, josta ap aloitti juttunsa...? En nyt oikein ymmärrä. :D

Taisi olla Arvo Ylppö. joka sanoi, että paras lahja minkä lapsi voi saada, on sisarus.



Kaikki tuntemani ainokaiset ovat aika minäkeskeisiä. Sekä lapset että aikuiset. Hei eivät jousta, ota muita huomioon, tee muille mieliksi. Jos heitä ei huvita, heitä ei huvita. Valittavat, vinkuvat, pilaavat ilmapiirin vaatimuksillaan. Lisäksi ainoat lapset ovat usein pikkuvanhoja eivätkä osaa leikkiä!



Sisaruksellisilla lapsilla on sosiaaliset taidot, esim. neuvottelu, vuorottelu, oikeudenmukaisuus ihan toisella tasolla kuin näillä ainokaisilla.



Ei tarvitse oll liutaa lapsia, yksikin sisarus on ihana asia.