Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen just sellainen 1 lapsen äiti, joita täällä arvostellaan
01.04.2011 |
Minulla on vain 1 lapsi, ja olen opettaja. Työssäni näen vähän liiankin hyvin sen, että kun lapsia on 3-4, niin ei vanhemmilla ole enää aikaa huolehtia lasten asioista tarpeeksi hyvin. Kouluikäiset saavat pärjätä aika lailla omin nokkineen, kun äidillä on huolehdittavana vauva, taapero ja eskarilainen.
Mikä kaikkein ikävintä, tuollaiset lapset häiriköivät koulussa, koska eivät saa kotona tarpeeksi huomiota vanhemmiltaan.
Toki itsessänikin on varmaan muutamien mielestä vikaa. Joidenkin mielestä olen ilmeisesti "suorittanut" äitiyttäni, kun olen esim. kokenut kestovaipat mukavimmaksi vaihtoehdoksi, imettänyt ihan laiskuuttani pitkään ja innostunut tekemään soseita itse, kun sain perunaa ja porkkanaa äitini kasvimaalta. Voi mikä mahdoton suorittajaäiti olenkaan! Kamalaa. Kannoin jopa lasta liinassa/kantorepussa, kun oli niin paljon sohjoa, ettei rattaiden kanssa päässyt eteenpäin.
Yhden lapsen kanssa on totta kai riski, että lasta hemmotellaan liikaa. Ei siinä asiassa välttämättä sisarus auta, jos vanhemmat ovat lepsua ja hemmottelevaa sorttia. Lopputuloksena voi olla sitten vaan useampi hemmoteltu lapsi.
Itselläni on sisarus, mutta ei se mikään autuaaksitekevä asia ole.
Kaikkein kamalinta on minusta se, että jotkut haluavat monta lasta ihan vaan jatkuvan vauvakuumeen takia.
Kommentit (70)
Olet tosiaan ilmeisen nuori ja nyt niin tietäväinen ja pätevä. Sinun kirjoituksiasi lukiessani ymmärrän hyvin miksi opettajia niin usein täälläkin mollataan. Minullakin nousevat karvat pystyyn kaikkivoipaisuutesi ja tietäväisyytesi takia.
T. Toinen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tosiaan ilmeisen nuori ja nyt niin tietäväinen ja pätevä. Sinun kirjoituksiasi lukiessani ymmärrän hyvin miksi opettajia niin usein täälläkin mollataan. Minullakin nousevat karvat pystyyn kaikkivoipaisuutesi ja tietäväisyytesi takia.
T. Toinen ope
Olet tosiaan ilmeisen nuori ja nyt niin tietäväinen ja pätevä. Sinun kirjoituksiasi lukiessani ymmärrän hyvin miksi opettajia niin usein täälläkin mollataan. Minullakin nousevat karvat pystyyn kaikkivoipaisuutesi ja tietäväisyytesi takia.
T. Toinen ope
Olet tosiaan ilmeisen nuori ja nyt niin tietäväinen ja pätevä. Sinun kirjoituksiasi lukiessani ymmärrän hyvin miksi opettajia niin usein täälläkin mollataan. Minullakin nousevat karvat pystyyn kaikkivoipaisuutesi ja tietäväisyytesi takia.
T. Toinen ope
muttei lankaan niitä #hyysättyjä# huomion saaneita pienempiä sisaruksia. Olis kiva tietää millaisia heistä tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niinhän sitä sanotaan. ;)
Pahoitteluni kuitenkin.
Se toinen ope
Meillä on kyllä voimia ja aikaa huolehtia lasten tarpeista, vaikka lapsia on neljä. Lapsilla on isot ikäerot: he ovat 15, 10, 6 ja o. Koululaiset ovat kiitettävän tason oppilaita, eivätkä häiriköi todellakaan. Olen myös imettänyt elämästäni jo yli kuusi vuotta. Juttelen ja leikin lasten kanssa. Luen lapsille. He saavat taatusti riittävästi huomiota ja ovat myös erittäin kiintyneitä toisiinsa. En ajattele stereotyyppisesti yhden lapsen äideistä. Sinäkin voisit harkita kantaasi uudestaan. Olen muuten itsekin opettaja (lukiossa) ja ennättänyt myös tehdä palkkatyötäni lasten välissä. En ole huomannut, että isojen perheiden lapset (nuoret) olisivat jotenkin huonoja tai heitteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja perustelet siksi lasten kurittomuutta koulussa huomionhakuisuutena. Ihan kaikki opettajat eivät lähtiessään tiedä mihin ryhtyvät, heillä on vain ihana visio päässsään jostain suuresta kasvatustehtävästä ja sitten menee sormi suuhun, kun lapset eivät olekaan mitään puunukkeja.
Jos sinulla sattui käymään hyvä tuuri ja sait oppivaisen ja kiltin lapsen ei ehkä kannattaisi täällä huudella tuollaisia yleistyksiä. Sisarukset myös kasvattavat toisiaan, sosiaalisiksi ja toiset huomioon ottaviksi. Siinä on monella lapsella kasvun paikka kun kaikki pitää jakaa. Äitikin.
Kuulostat hyvin tyypilliseltä alakoulun opettajalta. Oikealta totuuden torvelta ja mustavalkoiselta ihmiseltä. Olisin sinuna varovainen tuon jumalsyndrooman kanssa. Voi 15 vuoden päästä lyödä näpeille tuo teoriasi yhden lapsen autuudesta :)
aina kiittelevät meidän lapsia niin hyvin käyttäytyviksi ja ihaniksi lapsiksi, jos nuo todellisuudessa ovatkin niitä luokan häirikköjä, jotka selvästi kärsivät liian vähästä huomiosta?
T: viiden äiti, joka rakastaa kestovaippoja ja ruoan laittoa katraalleen sekä pelaa ja lueskelee ja sylittelee ja keskustelee lastensa niin isojen kuin pienten kanssa. Koti ei aina ehkä ole tiptop, mutta lapsia rakastetaan jokaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina kiittelevät meidän lapsia niin hyvin käyttäytyviksi ja ihaniksi lapsiksi, jos nuo todellisuudessa ovatkin niitä luokan häirikköjä, jotka selvästi kärsivät liian vähästä huomiosta?
T: viiden äiti, joka rakastaa kestovaippoja ja ruoan laittoa katraalleen sekä pelaa ja lueskelee ja sylittelee ja keskustelee lastensa niin isojen kuin pienten kanssa. Koti ei aina ehkä ole tiptop, mutta lapsia rakastetaan jokaista.
että tuo aloitus oli täysi provo:D
Olipas aikamoista potaskaa kirjoituksesi. JA sä vielä olet muka opettaja. Toivaottavasti et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesi perusteella, sulla ei ole luokassa aikaa kuin vain yhdelle ainoalle oppilaalle. Onko sulla joku lempparioppilas, vai onko sulla lista jonka mukaan huomioita aina yhden lapsen per päivä?
Ei ole mitenkään mahdotonta huomioida 4 lasta perheessä yhtä paljon ja sen mukaan kuka milloinkin huomiota tarvitsee.
Väitätkö, että vain 1 lapsen äidit käyttää kestoja ja tekee itse ruoat.
Tuttavapiirissä yhden lapsen äiti ei todellakaan viitsinyt käyttää kestoja kun oli niin vaivalloista. Ruoka tuli mukulalle ensin pullosta sitten pilttipurkeista. Lapsi istui aina rattaissa, ei edes sylissä kannettu.
Puurokin laitettiin mikrossa.
Jos sä olet laiska ihminen ja (hyvä kun tiedät se itsekin) et pärjää kuin yhden kanssa, älä odota, että muut ovat samanlaisia.
Meitä on kuule paljon monilapsisia perheitä joissa jaksetaan ja halutaan viettää aikaa lasten kanssa ja tarjota heille kotiruokaa, kestävää kulutusta jne.
Eräskin ystäväni on 3 lapsen äiti ja phh ja silti hänellä on aina ollut aikaa paneutua lastensa koulunkäyntiin, huolehtia omista ja vieraista lapsista ja jopa tarjota heille ihan kotiruokaa.
Jos todella olet opettaja, kannattais vähän avartaa tuota elinpiiriäsi.
Pikku taapero, vähän isompi taapero ja ekaluokkalainen on tässä perheessä ja kyllä siinä jää ekaluokkalainen niin paitsioon kiireisten uraohjusten arjessa, kuin vain voi.
Pisimmät mahdollisimmat hoitopäivät pienillä ja viimeinen haettava ip-kerhossa ekaluokkalainen.
Kyllä sen heidän arjessa monta kertaa huomaa, miten omillaan vanhin on, pieni vapaa-aika menee pienten hoitoon ja vahtimiseen. Surettaa!
Kyllä se on ihan taivaan tosi, että yhden ja vielä kahdenkin kanssa ehtii enemmän. Toki varmaan mahtava rikkaus ja onni myös lapselle kasvaa isossa poukassa, ei vaan olis mun juttu...
Ja se ainainen vauvakuume... Siinä äiti ajattelee vain omia halujaan. Eikö koskaan tule aikaa, jolloin tehdään asioita vähän väljemmin isompien kanssa, eikö tule halua mennä elämässä eteenpäin.
On vaan halu olla kotona ja uusi vauva sen aina mahdollistaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mun 38-vuoden elämän kokemuksella voin todeta, että kaikki tuntemani ainoat lapset ovat itsekkäitä vinkujia. Onhan se ihan ymmärrettävää, että yksilapsisissa perheissä mennään sen ainokaisen toiveiden mukaan ja tehdään mitä se ainokainen haluaa. Ainahan vanhemmat joustaa niistä omista toiveistaan lapsen takia, mutta jos niitä on vaan yksi, niin lapsi väistämättä olettaa, että koko muukin maailma pyörii hänen toiveiden mukaan. Sitten kun se totuus koittaa, viimeistään kouluiässä, niin johan on katastrofi valmis.
Pohdittiin tätä mun opekaverin ja myöhemmin äitini kanssa, joka on kasvattanut lapsia "kahdessa erässä" (mun ja pikkuveljeni välillä on 12 vuotta ikäeroa.)
Nykyinen lastenkasvatuskulttuuri on hyvin yleisesti sitä, että lapset on ihan hirveän keskeisessä asemassa joka paikassa. Lapset ja heidän toiveensa otetaan aina huomioon. No, äkkiseltään ei kuulosta pahalta. Mutta tämä lapsikeskeinen elämä johtaa siihen, että lapsista tulee elämän keskipisteitä. Hankaluus tulee siinä, kun keskipisteet menevät hoitoon ja päiväkotiin, ja yhtäkkiä ryhmässä onkin yli kymmenen keskipistettä!
Mun yksi kaveri, jonka kasvatusfilosofiaa ja -käytäntöjä ihailen, sanoi joskus näin (muistaakseni Anna Wahlgrenia mukaillen): Lasten pitää olla tapahtumien keskipisteessä, mutta ei keskipisteessä. Mun mielestä hyvin sanottu.
Nykyinen suomalainen kulttuuri korostaa ihan hirveästi ydinperhettä ja sen elämää omakotitalossa. Ollaan perheen kesken, käperrytään sen ympärille. Muiden kakarat ja olemiset häiritsee.
Äitini kertoi juuri, miten iso ero oli minun ja isoveljeni lapsuudessa verrattuna pikkuljeni lapsuuteen: kun minun ikäpolveni sai mennä ja olla keskenään, pikkuveljeni sukupolvi tarvitsi ohjausta. Minä ja veljeni pelattiin naapuruston lasten kanssa pesistä, jalkapalloa ja jääkiekkoa, leikittiin kirkonrottaa yms, pikkuveljeni sukupolvi ei osannutkaan tuosta vain järjestää jalkapallopeliä, jalkapalloharjoituksissakin oli vaikeaa, kun kaikki touhusivat omaansa.
Mun mielestä tää lapsiperheiden liiallinen "lasten ehdoilla mennään" on myös semmoinen filosofia, joka aiheuttaa ongelmia koulussa ja elämässä. Lapset voivat saada myös "liikaa" huomiota, tai paremminkin ehkä vääränlaista huomiota.
Mun yksi kaveri, jonka kasvatusfilosofiaa ja -käytäntöjä ihailen, sanoi joskus näin (muistaakseni Anna Wahlgrenia mukaillen): Lasten pitää olla tapahtumien keskipisteessä, mutta ei keskipisteessä. Mun mielestä hyvin sanottu.
keskipisteessä, ei keskipisteenä. Aina pitää typottaa.
Joidenkin mielestä olen ilmeisesti "suorittanut" äitiyttäni, kun olen esim. kokenut kestovaipat mukavimmaksi vaihtoehdoksi, imettänyt ihan laiskuuttani pitkään ja innostunut tekemään soseita itse, kun sain perunaa ja porkkanaa äitini kasvimaalta. Voi mikä mahdoton suorittajaäiti olenkaan! Kamalaa. Kannoin jopa lasta liinassa/kantorepussa, kun oli niin paljon sohjoa, ettei rattaiden kanssa päässyt eteenpäin.
minäkin, kolmen lapsen äiti, suoritan äitiyttäni koska menettelen edelleen kolmannenkin lapsen kanssa noin.
älkää nyt ihmiset jaksako tarttua tuohon
Alue: Aihe vapaa
Olet tosiaan ilmeisen nuori ja nyt niin tietäväinen ja pätevä. Sinun kirjoituksiasi lukiessani ymmärrän hyvin miksi opettajia niin usein täälläkin mollataan. Minullakin nousevat karvat pystyyn kaikkivoipaisuutesi ja tietäväisyytesi takia.
T. Toinen ope