Yhtä aikaa rakastunut kahteen mieheen?

En vaan ole uskaltanut tehdä asialle mitään, pariinkymmeneen (!) vuoteen.

Niin, ja edelleen ajattelen tuota toista miestä, lähes päivittäin, mutta olen silti naimisissa ihanan miehen kanssa.

Elämä on monimutkaista.

annappa kerran sille uudelle rakkaudelle pilluas,mee sit kotiin,kuin kauon sitä häpeää pystyt pitään sisälläsi,lopeta haikailu sitten se on ohi.

annappa kerran sille uudelle rakkaudelle pilluas,mee sit kotiin,kuin kauon sitä häpeää pystyt pitään sisälläsi,lopeta haikailu sitten se on ohi.

Mutta kuten kakkonen sanoi, elämä on monimutkaista. Tuo tuskin loppupeleissä ainakaan tekisi tästä asiasta helpompaa.

Lisää (asiallisia) kommentteja ja kokemuksia saa toki laittaa...

AP

Pikemminkin minusta tuntuu oudolta, että koko ikänsä rakastaisi vain yhtä ihmistä. Minä rakastan kahta ihanaa naista, vaimoani ja rakastajatartani. Kyse ei ole pelkästä seksistä vaikka sekin on ihanaa...Voisin elää lopun ikääni näin, mutta tuskin onni ikuisesti jatkuu. Voimaa aapeelle, tie onneen ei ole aina yksinkertainen.

Itse olen kanssa aviossa ihan ok miehen kanssa, mutta tunteet häntä kohtaan ovat viilenneet ystävyydeksi ja olenkin todennut että rakastun/ihastun hyvin helposti miehiin, jotka nyt vetoavat enemmän tunteisiini.

Haluaisin tuntea intohimoa ja sitä ihanaa hyvää oloa mitä ennen oli. Nyt kaikki on vain arkista puurtamista ja tunne-elämä hankalaa

Itse olen kanssa aviossa ihan ok miehen kanssa, mutta tunteet häntä kohtaan ovat viilenneet ystävyydeksi ja olenkin todennut että rakastun/ihastun hyvin helposti miehiin, jotka nyt vetoavat enemmän tunteisiini.

Haluaisin tuntea intohimoa ja sitä ihanaa hyvää oloa mitä ennen oli. Nyt kaikki on vain arkista puurtamista ja tunne-elämä hankalaa

I Kaikki ei ole kunnossa, jos haikailet toista miestä. Mitä tarvetta kaipaat tästä toisesta miehestä? Aloituksesi perusteella et ainakaan elämänkumppani, puolisoa, isää lapsille, turvallista seksikumppania.



II Näyttää vahvasti siltä, että ainakin fantasiatasolla haet rakastajaa. Väität että seksi sujuu kotioloissakin. Ehkä näin, mutta mitä haet vieraasta miehestä? Onko seksi miehen kanssa liian arkista, ettet saa siitä tarpeeksi kiksejä? Ehkä arki ja arkeistunut parisuhdeajattelu estää toteuttamasta/ehdottamasta villejä ideoita miehelle?



III Elämä on, mutta tutki itseäsi ja tunteitasi. Voisiko miehesi täyttää tyytyttämättömiä tarpeitasi/seksitarpeitasi keskustelun/"koulutuksen"/irtiottojen kautta. Sitten jos ei, niin elämä on valintoja, luopuuko jostakin saadakseen jotakin sen tilalle jotakin.



sikaprofessori 44

Kannattaa jättää miehesi ja ottaa uusi mies. Sitä se meinaa.



Vittu on järkevää porukka.

Käsket sen toisen miehen erota ja nykyiselle aviomiehellesi ilmoitusluontoisena asiana kerrot tämän uuden muuttavan teille :)



Jos oikeasti rakastavat sinua, niin suostuvat. Siinäpähän sitten näet.

tosin ajauduin suhteeseen tämän toisen rakkauteni kanssa, jäätiin kiinni ja päädyin jäämään oman puolisoni luokse, mutta elämä on monimutkaista ei rakkaus katoa napista painamalla.

Menin toisen mukaan.

Otin eron ihanasta miehestäni,koska tunne toiseen oli vahva ja koin,että elän vain tämän kerran ja hetken - toistaiseksi en ole vielä katunut( erosta entiseen kulunut 6 kk ). Toivottavasti en kadukaan, koska mukanani 2 v.lapsi,joka nyt bioisästään erossa.

Ihanaa seksiä,uudenlaista lähelläoloa ja rakkautta,jota en kuvitellutkaan olevan. Tsemppiä sinulle, mihin ratkaisuun ikinä päädytkin !

Sanoit sen itsekin: olet ihastunut siihen toiseen mieheen. Et rakastunut. Rakastuminenkaan ei vielä ole rakastamista. Joten mieti, kuinka kauan ihastuksesi tulee kestämään. Jos oma äitini olisi pienenä eronnut isästäni ja lähtänyt toisen miehen matkaan, olisin todennäköisesti tappanut hänet.

Oliko mies ihan ok jo alusta asti, vai oliko alussa enemmän intohimoa?



Itse koin, vaikkei nyt suoraan ehkä liity alkuperäiseen viestiin, sen kuinka rakkaus simahti avioliitossa, ja niinpä sitten erosin.



Kaikki muut ovat tunteneet puolestani jotain menetystä, mutta rehellisesti sanottuna se oli vain oikea ratkaisu. En tosin alunperinkään ollut kovin innostunut naimisiin menosta, vaan se hieman tuli "pakkopullana".



Epäuskoni ainakin pakkoinstituutioihin vahvistui. Avioliiton puute ei korreloi rakkauden puutteen kanssa välttämättä mitenkään. Eikä toisinpäinkään, avioliitto ei itsessään ole este roihuavalla intohimolle.



Olen ollut tyyppiä vaikeasti kesytettävä. Toivon, ja uskon että olen löytänyt sen oikean. Kolmisenkymmentä kandidaattia siihen meni...

"Olen ollut tyyppiä vaikeasti kesytettävä. Toivon, ja uskon että olen löytänyt sen oikean. Kolmisenkymmentä kandidaattia siihen meni... "



Enpä tuon koko kirjoituksesi perusteella haluaisi olla se "oikea" mies. Hän joutuu vielä petetyksi hänkin.

Kiitos (enimmäkseen) asiallisesta keskustelusta.



Missään nimessä avioero ei ole vaihtoehto. Sellainen ei ole käynyt edes mielessä. Meillä on onnellinen perhe, ja sellaisena minä sen yritän säilyttääkin.



Mutta niin kuin joku sanoikin, tunteita, eikä sen puoleen vetovoimaakaan, voi sammuttaa napista painamalla. Ja jos ne tunteet ovat olleet olemassa jo yli kolme vuotta, niin ei kyse silloin enää liene mistään pienestä ihastumisestakaan. Tilanne on hankala, koska en mitenkään voi välttää tuon toisen miehen näkemistä lähes päivittäin. Olen odottanut, että tämä ihastus vain lakkaisi, mutta ei. Pikemminkin päinvastoin. Ja se on pelottavaa. Joudumme esimerkiksi matkustamaan kahdestaan, joten voitte varmaan kuvitella, että helppoa ei ole ollut kummallakaan. Työpaikan vaihtokaan ei kuitenkaan ole ratkaisu minun tapauksessani.

Kun ketju on melkein asiallinen, niin toivoisin, että ap ja muut naiset vielä kommentoisivat tätä "rakkaus", "vetovoima", "ihastuminen" asiaa.



Siis väitteeni pelkistetysti on, ettei ap:n tunne ole rakkautta vaan jotain muuta (himo, seksinnälkä, huomioimisen tarve?). Vai onko se oikeasti rakkautta naisellisesta näkökulmasta?



Tuntuu siis järjen vastaiselta, että on "onnellinen perhe" ja rakastettava puoliso, mutta nainen "rakastaa" myös toista miestä. Vai onko paljon henkilöitä, jotka ovatkin yksiaviosuuden sijasta moniavioisia perusrakenteeltaan?

toivoisin, että ap ja muut naiset vielä kommentoisivat tätä "rakkaus", "vetovoima", "ihastuminen" asiaa.

Olet siinä mielessä oikeassa, että en ole elänyt tuon toisen miehen kanssa mitään normaalia arkea, joten ehkä rakkaudesta puhuminen on jonkin verran liioiteltua. Ja siinäkin olet oikeassa, että järjenvastaistahan tämä on. Minunkin mielestäni. Edelleenkään en osaa asiaa selittää edes itselleni. Seksiähän meillä ei ole ollut ikinä tämän toisen miehen kanssa. Tilaisuuksia kyllä olisi ollut. Jos tässä nyt kolme vuotta on odoteltu, niin en kyllä ihan käyttäisi sanoja himo tai seksinnälkä. Huomiotakin koen saavani ihan tarpeeksi omaltakin mieheltäni. Olen aina pitänyt itseäni superuskollisena. 15 vuoden avioliiton aikana työkaverini on ainoa "vieras" mies, joka on onnistunut tunkeutumaan ajatuksiini.

Itsellä sama tilanne. 5.5v ollut mieheni kanssa. Alkuvuodesta tapasin miehen jonka seurassa tunnen itseni maailman tärkeimmäksi ihmiseksi, rakastetuksi, halutuksi. Tätä tunnetta en tunne kotona, ole koskaan tuntenutkaan. Silti rakastan miestäni, en tiedä mitä tehdä tulevaisuuden suhteen? Sen tiedän että uuden miehen kanssa elämä olisi tasapainoisempaa sekä parempaa. Miksi siis pelkään lähteä? 

Teet palveluksen perheellesi kun suostut miehen ehdotuksiin :) 

Olen ollut mieheni kanssa 10 vuotta mutta viimeisen vuoden deittaillut naimisissa olevaa naapuriamme. Tuskin tämä ihan heti loppuu... En kyllä halua luopua kummastakaan, joten menkööt tämmösenä eteenpäin.