Lue keskustelun säännöt.
G: JOS sinulla olisi NYT 5kk ikäinen vauva ja saisit työtarjouksen:
31.03.2011 |
Työ alkaisi muutaman viikon sisään, työsuhde vakituinen (ei siis taukoja tulossa)
ja isä jäisi kotiin hoitamaan vauvaa, niin ottaisitko tarjouksen vastaan? Ja perustelut miksi kyllä/ei?
Kommentit (34)
Mäkään en menis jos isä jäis kotiin kuukaudeksi tjsp. Mut jos lupais olla kotona kunnes lapsi on 3v. (koska näin itse olisin), niin sitten se olis ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska imettäisin vielä tuolloin. Ja en kyllä muutenkaan. Mikään työ ei vaan voisi ikinä olla minulle niin tärkeä eikä mikään raha niin suuri että jättäisin noin pienen vauvan edes isälleen.
8 vuotta siten otin työn vastaan esikoisen ollessa 5kk.. Tyttö jäi Mummalle hoitoon. Silloin se ei tuntunut pahalta. Nyt neljän äitinä, kuopusta, joka on 6kk katsellessa miettii usein, että kuinka silloin pystyi tehdä sen ratkaisun.
Nyt kotona oloa arvostaa, kun kerran teki itselle virheratkaisun ja jätti lapsen liian varhain hoitoon.
Mutta meillä lapsi oli siis isovanhemmilla, ei kotona isän kanssa. ja jokainen tekee oman, omaan tilanteeseen sopivan ratkaisun.
olisi aivan unelmapaikka niin ottaisin. Mitään ihan jees -hommaa en todellakaan!
Imetys huolettaisi eniten ja lapsen kehitysvaiheiden missaaminen. Yrittäisin neuvotella lyhennetyn työviikon.
Mikään työ ei vaan voisi ikinä olla minulle niin tärkeä eikä mikään raha niin suuri että jättäisin noin pienen vauvan edes isälleen.
on vialla? Minkä ikäisiä lapsia hän pystyy hoitamaan vai onko niin paha tilanne, että ei voi hoitaa ollenkaan? Masennusta tms. vai ihan fyysinen vamma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska mulle mikään työ ei ole niin unelmatyö ja raha ei korvaa mulle lasten kanssa elettyä aikaa, mutta ymmärrän jos joku menee ja miehellehän se hyvä, saa oman/paremman suhteen vauvaan.
ja, todettakoon, että kotihöperyyteni takia olen edelleen 30-veenä huonossa työtilanteessa koulutukseeni nähden, mutta en vaihtaisi menneitä vuosia parempaan duuniin tai palkkaan, niin se vaan on. Elämä on valintoja ja jokainen elää omien valintojensa kanssa, kaikkea ei voi saada ;)
Menisin, jos työ olisi unelmahomma. Kiva työ ja mahtavat työkaverit, lyhyet päivät, mahdollisuus etätöihin kotona ja suuri liksa. :)Samoin menisin jos olisi todellinen pelko, etten vuosiin saisi mitään muuta työtä. Ja mies suostuvainen ja tulisimme taloudellisesti toimeen.
Tuskin muuten.
Olen menossa töihin kun lapsi 10 kk, isä jää kotiin.
Haluan nautiskella tosta pikku pöheltäjästä vielä hetken ja kesäkin tulossa, jolloin olemme kotosalla enemmän koko perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään työ ei vaan voisi ikinä olla minulle niin tärkeä eikä mikään raha niin suuri että jättäisin noin pienen vauvan edes isälleen.
on vialla? Minkä ikäisiä lapsia hän pystyy hoitamaan vai onko niin paha tilanne, että ei voi hoitaa ollenkaan? Masennusta tms. vai ihan fyysinen vamma?
mutta itse en halua menettää sitä aikaa vauvan kanssa. Itsestäni siis kyse, omasta tärkeysjärjestyksestäni. Kuten tekstiini kirjoitin, mikään työ ei voisi olla MINULLE niin tärkeä, siis niin tärkeä että suostuisin sen takia menettämään pienen vauvan elämästä niin paljon.
Mikään työ ei vaan voisi ikinä olla minulle niin tärkeä eikä mikään raha niin suuri että jättäisin noin pienen vauvan edes isälleen.
on vialla? Minkä ikäisiä lapsia hän pystyy hoitamaan vai onko niin paha tilanne, että ei voi hoitaa ollenkaan? Masennusta tms. vai ihan fyysinen vamma?
MUTTA meidän lapsilla on maailman paras isä. Ei masennusta, ei fyysistä vammaa, ei mitään mikä estäisi hoitamisen.
Mutta en silti minäkään jättäisi, vaikka isä kuinka on tasavertainen hoitaja äidin kanssa.
5 kuukauden ikäinen on vielä VAUVA, ja aivan taatusti myöhemmin katuisin, että juuri minä en ole saanut olla lapsen kanssa koko hänen vauva-aikaansa. Jota siis viiden kuukauden jälkeen on vielä seitsemän kuukautta jäljellä...
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Turha tässä on ketään lähteä moralisoimaan, se ei kai ollut ap:n tarkoitus? Mutta minkäs tällä palstalla teet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onneksi ei tartte miettiä tällaisia. Mutta jos pitäisi, niin en menisi. Olen huomannut että työtä riittää, itselläni ihan riittämiin. Vakituinen työ ei tuo onnea, voi olla keljut työkaverit, paska pomo yms.
Itse otin lopputilin juuri vakituisesta työstä ja siirryin keikkailemaan, olenkin niin hyvä että mua soitellaan koko ajan töihin :) Huomenna pidän vapaapäivän.
valitsin aikoinaan työn hänen ollessaan 7 kk ikäinen. Kun kuopus syntyi 3v myöhemmin, jäin rauhassa kotiin. Yksi työtarjous sinne tai tänne. Lapset ovat pieniä vain hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään työ ei vaan voisi ikinä olla minulle niin tärkeä eikä mikään raha niin suuri että jättäisin noin pienen vauvan edes isälleen.
on vialla? Minkä ikäisiä lapsia hän pystyy hoitamaan vai onko niin paha tilanne, että ei voi hoitaa ollenkaan? Masennusta tms. vai ihan fyysinen vamma?
MUTTA meidän lapsilla on maailman paras isä. Ei masennusta, ei fyysistä vammaa, ei mitään mikä estäisi hoitamisen.
Mutta en silti minäkään jättäisi, vaikka isä kuinka on tasavertainen hoitaja äidin kanssa.
5 kuukauden ikäinen on vielä VAUVA, ja aivan taatusti myöhemmin katuisin, että juuri minä en ole saanut olla lapsen kanssa koko hänen vauva-aikaansa. Jota siis viiden kuukauden jälkeen on vielä seitsemän kuukautta jäljellä...Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Turha tässä on ketään lähteä moralisoimaan, se ei kai ollut ap:n tarkoitus? Mutta minkäs tällä palstalla teet...
sen kuvan, että kirjoittaja ei voi jättää lasta isälle jostakin syystä. Onhan se ihan perusteltua kysyä, mikä isää vaivaa jos hänelle ei voi vauvaa hoidettavaksi jättää.
Selitys siis on itsekkyys, mikä tietysti on sallittua. Enkä sano, että itsekään haluaisin olla poissa 5 kk vauvan seurasta.
Toisaalta tuntuu hassulta, ajatelkaas jos isä sanoisi, että ei tulisi mieleenkään jättää 5 kk vauvaa ÄIDILLEEN? Ettekö kysyisi, että mikä äitiä vaivaa, onko pahasti sairas kun ei voi vauvaa hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töitä tulee, lapsi on kerran vauva.
Lähdin töihin ja isä jäi kotiin. Mulla oli pätkätöitä ja oli lähdettävä kun tarjottiin. Miehellä oli ja on edelleen vakipaikka, ja hänelle teki ihan hyvää olla muutama vuosi sieltä poissa.
Ei hän mikään "pehmoisä" ollut, ihan akateemisen tutkimuksen perusteella kuten ei siihen aikaan muutkaan koti-isät. Oli hänellä toki muutakin puuhaa kotona kuin lastenhoito. Niinpä joskus mulle tuli töihin puhelu: "etkö sinä jo kohta tule kotiin, kun en enää jaksa lähteä isän mukaan...", kun lapsi oli jo muutaman vuoden ikäinen.
- Oman ammattikehityksen vuoksi
- lapsen ja isän suhteelle erinomainen kehittymismahdollisuus
- tuossa olisi jo 3 kk enemmän äitiysloma kuin minulla on ollut lapsieni kanssa. Ja meillä ei isä jäänyt kotiin vaan lapset menivät päiväkotiin - maassa maan tavalla
Ottaisin työn, jos se olisi todella mieleinen ja jos mies lupaisi jäädä vuodeksi kotiin. Sen jälkeen voisin itse taas jäädä hoitovapaalle tästä unelmaduunista.
vuodeksi kotiin. Lapset ei senkään jälkeen menneet hoitoon vaan vuorotöiden vuoksi voitiin pitää lapset kotona. Kuopus aloitti osa-aikaisena 3vuotiaana eli oli hoidossa vain silloin kun olimme isän kanssa samaan aikaan töissä esim 2h
että että mies jää kotiin lapsen ollessa 8kk. Jos se olisi nyt 5kk, ja työ alkaa muutaman viikon kuluttua, muutosta alkuperäiseen suunnitelmaan olisi vain parin kuukauden verran. Ehtisin jopa täysimettää vauvan siihen kuuteen kuukauteen ja jatkaisin sitten osittaisimetyksellä n. vuoden siitä vielä eteenpäin (kuten aikaisempienikin lasten kanssa).
ottaisin tarjouksen vastaan. Mutta jos kotihoito jäisi lyhyeksi sen takia, että menisin töihin, en ottaisi paikkaa vastaan. Kokisin kyllä surua siitä, että "joutuisin" menemään töihin, kun lapsi on pieni, mutta menisin, jos työpaikka olisi koulutusta vastaava ja "unelmaduuni".
Perustelut: Oman alan töitä on vaikea saada, mutta jos kotihoito jäisi liian lyhyeksi, niin sitten menisi, koska olen laittanut yhden lapsistani 11,5 kk ikäisenä hoitoon, ja kadun sitä.