Mitä ajatella? Meillä on 2 lasta ja kihloissa oltu vuosia mutta

Useimmissa työehtosopimuksissa on hääpäivä määrätty palkalliseksi vapaapäiväksi, joten ei tule kuluja edes siitä, että on virka-aikaan töistä pois.

Me jätettiin pillerit pois hääpäivänä. Ei sitä ennen kannata alkaa lapsia hankkia, ennen kuin on ukko tukevasti nalkissa ;) (no joo, vitsi vitsinä, kaikki parit tekevät omalla tavallaan.)

Me ollaan oltu yhdessä 11v ja siitä 10v kihloissa.

En itse pidä tärkeänä mennä naimisiin, sillä mitä se muuttaa, rahaa palaa helvetisti. Mutta mulla mies onkin kyllä ottanut vastuunsa lapsista ja jos ero tulisi niin myös silloin.

Ollaan siitä puhuttu, mutta näinkin on hyvä

Maistraattivihkiminen ei maksa mitään. Ainoastaan pieniä kuluja voi tulla, kun joutuu olemaan virka-aikaan työpaikalta pois. Loput kulut ovat sitten jokaisen itse päätettävissä.

ei taida tietää, että kihlaus on avioliittolupaus.

Tai on ihannetapauksessa henkisellä tasolla, mutta ei muuten.



Kaikki parit tekevät tavallaan, ja jos molemmat ovat sitä mieltä että avioliittoa ei kannata solmia niin hyvä heille.



Ap:n mies ei tosiaan taida tietää kihlauksen merkitystä. Minusta tuollainen välttely (jos ei osaa/halua sanoa järkevää syytä sille miksei halua naimisiin) merkitsee sitä, ettei aio jäädä suhteeseen.

Kaikenlaisiin suhteen viritelmiin lapsia hankitaan. Eikö kannattaisi hieman enemmän selvittää taustoja ennen ja vasta sitteb pykätä lapsia. Itse en tosiaan haluaisi että lapset olisivat kodissa jossa vanhemmat eivät pysty sitoutumaan.

ihmeen vanhanaikaista ajatella enää että ensin naimisii sitte lapset.. onko se jokin ehto perustaa perhe??

ja mitähä väärää siinä on lapsia saada jos ei olla naimisissa mutta ollaan yhdessä ja asutaan yhdessä??

kun lapsiakin tehdään. Mies haluaa kihloihin, mutta ei naimisiin.

Ei kihlat ole mikään pikkuavioliitto. Jos ei ole tarkoitusta mennä naimisiin niin ei silloin olla kihloissa vaan on pelkkä sormus vasemmassa nimettömässä.



Kihlaus on lupaus avioliitosta ja yleensä siinä vaiheessa pitäisi olla jo sovittuna eteneminen.



Mutta olen kuullut, että osa miehistä pyytää, että menitikö kihloihin kanssani, ei naimisiin. Ei silloin kannata vinkua, ettei mies mene naimisiin. Ei se pyytänyt kuin teinikihloihin.

Me ollaan oltu yhdessä jo 12 vuotta eikä olla edes kihloissa, mitäs siihen sanot ??

Mutta... meillä on yhteiset lapset ja yhteinen asuntolaina, ne yhdistää mun mielestä nykypäivänä enemmän kun papin aamen!

ihmeen vanhanaikaista ajatella enää että ensin naimisii sitte lapset.. onko se jokin ehto perustaa perhe??

ja mitähä väärää siinä on lapsia saada jos ei olla naimisissa mutta ollaan yhdessä ja asutaan yhdessä??

hirvittävän katkeria vaikuttaa näistä naisista tulevan sitten yli 4-kymppisnä kun mies tahtonutkaan sitten naimisiin vaikka nainen olisi halunnut ja aiasta oli "sovittu" ennen lasten tekoa.

Oma sisko on näitä jonka miesystävä ei sitten halunnutkaan häitä ja avioliittoa ja sisko on todella katkera hapannaama sukulaisten häissä. Hävettää hänen puolesta kun kaikki näkee miksi on hapan ja säälittää ne tuhahtelut sormuksille ja hääpuvulle kun itse olisi todella halunnut naimisiin mutta törppö mies ei.

Mä en ymmärrä miksi ei sille rakastamalleen ihmiselle voi tehdä mieliksi ja laittaa pukua päälle ja tallustella maistraattiin?

Mutta aika naivisti moni nainen kuvittelee, että jos pyöräyttää pari mukulaa niin mies kosii häntä ja mennään naimisiin. Moni nainen kuitenkin haluaa, että mies uskaltaisi sen rajan yli hypätä, että miettii tahtooko vai ei, eikä vain liu avoliittoon sillai huomaamatta. Avoliittoon kun ei tarvise muuta kuin tuoda tavarat toisen kämppään ja tehdä vuokrasopimus. Avioliitossa pitää kuitenkin vaivautua sen verran, että pitää keskustella, mennäänkö naimisiin. Hakea kuulutukset ja vääntäytyä maistraattiin ja sanoa tahdon.

Avoliitossa ei tarvitse kertaakaan sanoa toiselle, että tahdon viettää sinun kanssa loppuelämän.

Ja tämä tuntuu monelle miehelle olevan vaikeaa, että he edes haluaisivat yrittää sitoutua elinikäiseen liittoon.

Avioeroja tapahtuu jne.

Mutta niin tapahtuu avoerojakin. Ja avoliitto on sellainen, että siinä ei ole edes päätetty koskaan yrittää loppuelämä. Se kestää jos on kestääkseen. Avioliiton ero on se, että siinä joutuu hiukan puuhastelemaan asian eteen ja keskustelemaan asiasta ja tekemään päätöksen.

Mutta asiassa ei ole mitään ongelmaa jos kummallekin sopii, että muutetaan yhteen ja ostetaan nimettömään sormus. Kihlaus se ei ole jos ei ole tarkotusta mennä naimisiin.

ihmeen vanhanaikaista ajatella enää että ensin naimisii sitte lapset.. onko se jokin ehto perustaa perhe??

ja mitähä väärää siinä on lapsia saada jos ei olla naimisissa mutta ollaan yhdessä ja asutaan yhdessä??

Mä en ymmärrä miksi ei sille rakastamalleen ihmiselle voi tehdä mieliksi ja laittaa pukua päälle ja tallustella maistraattiin?

Jos miehelle on todella suuri kynnyt käväistä hakemassa kuulutukset ja käyvä maistraatissa vaikka ne farkut jalassa kuuntelemassa minuutin puhe ja sanomassa tahdon, miettisin itse ainakin, että mistäs nyt tuulee ja miksi se todella on niin vaikeaa.

Omalla kohdalla asia tosin oli ihan toisin. Mies oli sitä mieltä, että hän haluaa minut aviovaimokseen ennen kuin aletaan lapsen tekoon. Minulle olisi riittänyt ihan hyvin se, että oltais tehty lapsia ja menty joskus naimisiin jos oltais menty.

Mutta tätä asiaa mietin joskus myös siksi, että vuosien varrella olen huomannut monen tutun olevan katkera siitä, että me menimme naimisiin heti ennen lapsia ja heillä ei miehet vihille menneetkään, vaikka lupasivat "sitten joskus". Se ilmenee tosiaan sitten tuhahteluna, että "minä en ainakaan tommosta olis halunnut ja ero tulee kuitenkin ja kyllä tuo äijä varmaan pettää, vaikka muka nyt niin tepastelee kirkon käytävää"

Happamia sano kettu..

arvasinhan että tämä asia jotenkin käännetään minua vastaan sillä että olemme hankkineet lapsia ennen avioliittoa.

Olemme vielä alle 25 vuotiaita joten en millään lailla ole vielä katkeroitunut asiasta..

Kysyinkin vaan että mitä pitäisi ajatella asiasta, kun kihloissa ollaan ja mieheni puhuu että ei tahdo koskaan erota mutta asiapa meni tääs väärille raiteille...

Meillä on 2 lasta ja kihloissa on oltu kolmisen vuotta. Naimisiinmenoon mies vaan sanoo, että tottakai joskus mennään naimisiin. Milloin on joskus?

niin ei sun enää tarvi mieheltä mitään suostumusta, istutat sen alas sohvalle, otat kalenterin esiin ja valitsette päivän. Me päätettiin heti kihlapäivänä että vuoden kuluttua mennään naimisiin, ja mentiin.

ei hän halua naimisiin ainakaan sinun kanssasi.

Millainen nainen uskoo miehen puheita, että ensin lapset, sitten naimisiin?

Mieshän jo saa kaiken heti kättelyssä, joten miksi se enää haluaa siihen kulahtaneeseen naiseen sitoutua?

kahden lapsen äiti on sitten kulahtanu.. ok.

hääpäivämme.

avioliitosta, on hänellä joku syy siihen. Pelkää sitoutua tai vastaavaa?

Pitääkö naisen sitten tyytyä olemaan avovaimo?

Mieskö päättää, kuinka tehdään. Vai onko miehellä jo muu elämä vireillä?

mikä sitoumus avioliitto on? Yhteiset lapset ja yhteinen asunto on sitoumuksia, avioliitto en yhtä paperia kummoisempi. Enpä tajunnut kuinka helppoa eroaminen on, yksi paperi Käräjäoikeuteen ja toinen puolen vuoden päästä, ei ottanut koville. Se siitä sitoutumisesta...

Me ollaan oltu 10 vuotta kihloissa, on lapset, asuntolaina ja yhteiset rahat. En ole pitännyt avioliittoa tärkeänä ja häiden järjestäminen on hirvittänyt. Ens kesänä me nyt sitten kuitenkin mennään naimisiin. Mutta vaikka yritetään pitää pienet ja simppelit häät niin on tätä tekemistä riittänyt. Ja monta kertaa aikasemmin olen jo päättänyt että nyt, mutta kun olen alkanut suunnittelemaan olen alkanut katua. Siis nimenomaan häitä, en avioliittoa mieheni kanssa.

avoliitot eroaa. Että se siitä sitoumuksesta jos on yhteiset lapset ja laina.

Parisuhde on aina riskipeliä. Mutta enemmän se on minusta riskipeliä jos mies ei suostu edes miettimään sitä, haluaako elää toisen kanssa myötä-ja vastamäessä.

Eli jos ei uskalla hypätä sen rajan yli niin ei uskalla. Mutta silti on turha tuudittautua ajatukseen, että avoliitto olisi joku ikuisen onnen tae. Siinä ei tarvitse edes sitä puolen vuoden harkinta-aikaa. Ero tulee voimaan nopeampaa.

mikä sitoumus avioliitto on? Yhteiset lapset ja yhteinen asunto on sitoumuksia, avioliitto en yhtä paperia kummoisempi. Enpä tajunnut kuinka helppoa eroaminen on, yksi paperi Käräjäoikeuteen ja toinen puolen vuoden päästä, ei ottanut koville. Se siitä sitoutumisesta...

eli Marja Tyrnikin elää avoliitossa kahden lapsen kanssa, ja jossain haastattelussa sanoi, ettei ole kuitenkaan ihan valmis sitoutumaan avioliittoon. Miehet voi ihan hyvin haluta lapsia, mutta eivät ole kuitenkaan valmiita sitoutumaan lasten äitiin, joka on oma ihmisensä niistä lapsista. Silloinhan naimisiinmenemättömyydessä ei ole yhtään mitään vikaa, jos kumpikaan ei sitä halua, mutta vaikken itsekään välttämättä halua koskaan naimisiin, niin kyllä mua ihmetyttäisi, jos mies ehdoin tahdoin sitä ei haluaisi, mikäli ei mitään kummempaa syytä ole (esim. joku syvä periaatteellinen vastustus, mikä on ihan hyvä syy).