Meidän fiksu teini on nyt niin rakastunut, että tekstaa yökaudet...

niin antaisin olla. Ei se tekstailu kauaa jatku.



Meillä vähän sama tilanne, tyttö on 16, kohta 17, lukion ekalla. Välillä tekstaillaan paljon, välillä jää vähemmälle. Välillä ollaan myöhemmin illalla ulkona, välillä tulee aiemmin kotiin. Olemme puhuneet paljon asioista, ja tyttö on luvannut koulunsa ja elämänsä hoitaa asiallisesti. Pakko luottaa, niin kauan kuin menee hyvin, en varsinaisesti puutu asiaan, saatan toki muistuttaa, mutta vältän nalkutusta viimeiseen asti.



Mielestäni tämänikäisillä ei (tai riippuu varmaan nuoresta) enää kovin tiukat säännöt toimi, esim. netti kiinni siihen ja siihen aikaa, tai puhelin pois klo 21., he keksivät vaan jotain muuta tilalle ja asia kääntyy nurinniskoin. Esim. juuri tuo, että kun netti menee kiinni klo 21., niin sitten läksyt jää turhan myöhään.



Jos säännöt on liian tiukat (ja taas totean, että riippuu nuoresta), nousee herkästi ihan turha uhma ja sitten ne tärkeät asiat voivat jäädä senkin takia hoitamatta.



Ja sille vastaajalle, jonka lapsella oli iso puhelinlasku, sovi lapsellesi sopivat tekstiviesti- ja/tai puhelupaketit liittymään. Laskut saa ihan kohtuullisiksi, kun miettii tarpeen ja sopii palvelut sen mukaan.

Ja se jos joku näkyy laskussa!

niin antaisin olla. Ei se tekstailu kauaa jatku.

Meillä vähän sama tilanne, tyttö on 16, kohta 17, lukion ekalla. Välillä tekstaillaan paljon, välillä jää vähemmälle. Välillä ollaan myöhemmin illalla ulkona, välillä tulee aiemmin kotiin. Olemme puhuneet paljon asioista, ja tyttö on luvannut koulunsa ja elämänsä hoitaa asiallisesti. Pakko luottaa, niin kauan kuin menee hyvin, en varsinaisesti puutu asiaan, saatan toki muistuttaa, mutta vältän nalkutusta viimeiseen asti.

Mielestäni tämänikäisillä ei (tai riippuu varmaan nuoresta) enää kovin tiukat säännöt toimi, esim. netti kiinni siihen ja siihen aikaa, tai puhelin pois klo 21., he keksivät vaan jotain muuta tilalle ja asia kääntyy nurinniskoin. Esim. juuri tuo, että kun netti menee kiinni klo 21., niin sitten läksyt jää turhan myöhään.

Jos säännöt on liian tiukat (ja taas totean, että riippuu nuoresta), nousee herkästi ihan turha uhma ja sitten ne tärkeät asiat voivat jäädä senkin takia hoitamatta.

Ja sille vastaajalle, jonka lapsella oli iso puhelinlasku, sovi lapsellesi sopivat tekstiviesti- ja/tai puhelupaketit liittymään. Laskut saa ihan kohtuullisiksi, kun miettii tarpeen ja sopii palvelut sen mukaan.

Kyllä meillä vanhemmat laittavat rajoja ja tämä on yksi niistä.

Moni on samoilla linjoilla kanssani. Kertokaa vielä omia kokemuksianne, sillä niitä on tosi kiva jakaa. Nämä jutut tulevat yllättäin eikä valmiita ratkaisumalleja ole. Jokainen tapaus on omanlaisensa riippuen lapsista ja tilanteista. Poika tulee meille viikonloppuna, joten juttelen ystävällisesti tuosta unen vaikutuksesta noihin urheilusuorituksiin vai voinko puhua? Meillä on myös 13-vuotias tyttö, joka kanssa seurustelee. Hänen kanssaan toimii vielä hyvin tuo netti menee kiinni-juttu. Huomaan tässä ihan selkeän eron tuohon 15-vuotiaaseen. Tosin nuorempi ei edes pystyisi valvomaan vaan hän itsekin tajuaa mennä nukkumaan. Samoin hänen seurustelunsa on aivan toisella tasolla, vaikka tärkeä juttu onkin. Asuvat lähellä toisiaan ja voivat nähdäkkin usein, joten tilanne on siinäkin mielessä eri.

Poika tulee meille viikonloppuna, joten juttelen ystävällisesti tuosta unen vaikutuksesta noihin urheilusuorituksiin vai voinko puhua?

Voisitteko sopia että se klo 24.00 on maksimi takaraja ja sitten nukkumaan. Kerroit että yleensä menee kahteentoista mutta välillä kahteenkin. Tyttäresi vaikuttaa järkevältä ja tässä sinäkin annat ''löysää'' voithan vielä todeta että mieluummin aikaisemmin, mutta viim 24.00 menee puhelin äänettömälle :) Siinä on kuitenkin pitkä ilta aikaa! Ja olet oikeassa että urheilu vaatii paljon energiaa ja pitkät yöunet edesauttavat asiaa.

Totta sekin ja varmasti vanhempien tukea tarvitaan aikuisenakin. MUTTA, jos välit nyt rikotaan, niin voihan tuo tyttö lähteä kodistaan ovet paukkuen kolmen vuoden kuluttua, mikä on ihan pian. Tästä on niin lyhyt matka enää siihen, joten en sen vuoksikaan halua välejämme rikkoa vaan yritän nyt sitten vain luottaa tytön omaan järkeen ja muistuttaa unen tärkeydestä... tällaiset koeviikot on vain aika tuskaisia. Kai normaaleina kouluviikkoina aika riittäisikin. Tietty tähän samaan hetkeen osuu myös kaikki kisaviikonloput ja extraharkat myös...toivottavasti tästä nyt kunnialla selvitään tai tyttö selviää

Totta sekin ja varmasti vanhempien tukea tarvitaan aikuisenakin. MUTTA, jos välit nyt rikotaan, niin voihan tuo tyttö lähteä kodistaan ovet paukkuen kolmen vuoden kuluttua, mikä on ihan pian. Tästä on niin lyhyt matka enää siihen, joten en sen vuoksikaan halua välejämme rikkoa vaan yritän nyt sitten vain luottaa tytön omaan järkeen ja muistuttaa unen tärkeydestä... tällaiset koeviikot on vain aika tuskaisia. Kai normaaleina kouluviikkoina aika riittäisikin. Tietty tähän samaan hetkeen osuu myös kaikki kisaviikonloput ja extraharkat myös...toivottavasti tästä nyt kunnialla selvitään tai tyttö selviää

niin lapsi saa traumoja ja välit menee huonoksi? Nyt puhutaan kuitenkin normaaleista nuorista ja kyllähän hekin ainakin ajan myötä ymmärtävät, että asioita tehdään heidän parhaakseen. Eihän vanhemmat voi asettaa minkäänlaisia rajoja, jos luullaan että muksut järkyttyvät heti!

eiköhän tuossa iässä ole aloitettu seurustelu hieman liian aikaisin.

Itselläni on 13.v. tyttö ja 15.v. poika. Meillä on aina ollut ihan selvät sävelet kännyköiden kanssa. Kummallakaan ei ole mitään puhe/tekstiviestirajoituksia, mutta aina on laskut ollut alle 15€. Olen tehnyt selväksi että kiertokirjeitä ei lähetellä, samoin kavereiden jokaiseen moi..ym..typerään viestiin ei tarvitse vastata, samoin meillä ei vastailla tekstiviesteihin jotka tulevat kymmenen jälkeen..jos jollain olisi oikea hätä, niin soittaisi. Näillä on menty ja hyvin on pärjätty

Ei ole kyse siitä, etteikö meillä olisi rajoja. Meillä on paljon raameja, joiden puitteissa eletään. Kuvitteletko, että tyttö saisi notkua ostarilla (ei edes halua)poikien kanssa/ryypätä/polttaa tupakkaa/uhmailla koulussa/olla epäreilu kaveri? Mutta nyt on kyse yöunista ja myöhään tekstailusta. Tämä on AINOA ongelma meillä ja tätä nyt pohdin tässä. Olen todella ylpeä hienosti käyttäytyvästä lapsestani, joka on nyt niin rakastunut. Olen myös onnellinen siitä, että jotain kasvatuksessa on mennyt perille, kun on valinnut itselleen häntä kunnioittavan ja hyväkäytöksisen pojan, jonka en uskoisi tekevän mitään vahinkoa tytölle. Päinvastoinkin. On ihanaa, että tuolla pojalla tuntuu olevan samanlaiset arvot kuin meillä ja hän vain näin vahvistaa tyttöämme esim. hänen itsetuntoaan ja hyviin koulusuorituksiin. Eri asia olisi, jos poika olisi joku hamppari, vaikka en tiedä pystyisimmekö siinäkään tapauksessa paljoa rajoittamaan, muutoinkuin herättelemällä tytön ajatuksia huomaamaan epäsopiva käytös?

Minä olen sen, joka kertoi 16-vuotiaasta tyttärestään, en muista numeroa.



Kannattaa jutella, ja usein yritä sopia niin, että jos minä annan jossain periksi, niin tyttö tulee sitten myös vastaan. Eli haemme sen kompromissin.



Meillä on syksytä saakka käyty läpi asioita, kuinka myöhään voi olla arkisin ulkona, paljon on kotoa poissa kavereiden/poikakaverin kanssa. Aika ajoin käymme vakavan keskustelun, milloin mistäkin vaiheesta. Mutta tyttö on sanonut, että koulu on hänen koulunsa, miksi hän olisi mennyt lukioon (lukio on vielä aika vaativa ns. erityistaidon lukio), jos ei sitä hoitaisi, niin pakko on ollut luottaa. Ja kyllä tyttö on hommansa hoitanut, sekä koulun että hararstukset, vaikka välillä on meno hirvittänyt. Ja ne poikaystävät, kyllä ne on niin tärkeitä tässä vaiheessa.



Nämä ovat jo sen ikäisiä, että on pakko antaa itse vastuuta elämästään, toki joissain rajoissa.

Nyt minusta tuntuu, että meillä tämä kyllä toimii. Annan vastuuta, yritän luottaa, niin kyllä tyttö sitten tulee vastaankin.



Ja tosiaan, kaikenlaiset vaiheet tulee nopeasti, mutta ne on mennyt sitten myös aika nopeasti ohi. Vähän aikaa piti olla arkisinkin pitkään kavereiden kanssa, mutta se meni aika nopeasti ohi, ja tyttö itsekin totesi, että on mukava tulla kotiinkin, että ehtii vähän huoahtaa ennen nukkumaanmenoa. Usein on iltoja kavereiden kanssa, mutta sitten itse toteaan, että nyt hän ottaa koti-illan, jotta saa hommia tehtyä ja/tai oltua vaan.



Minusta nämä asiat pitäisi pystyä sopimaan. Epäilen, että jos rajat on liian tiukat, tulee helpommin kuvioihin mukaan valehtelu, tai ainakin vaihtoehtoisten toimintatapojen keksiminen. Esim. kun rippileirillä kerättiin puhelimet yöksi pois, niin siellähän oli tosi monella kakkospuhelimet käytössä sitten yöllä.

lapsen ja vanhempien välit menevät tälläisestä rikki?? Mulla on 20-vuotias tytär, joka on nyt jälkeen päin sanonut useammastakin asiasta, että kieltomme olivat hyviä.



Olen sitä mieltä, että nuori pari saa tekstailla, mutta yöt ovat nukkumista varten. Sinuna juttelisin molempien kanssa asiallisesti viikonloppuna. Eivät nuoret mene rikki siitä, että joutuvat epämiellyttäviin tilanteisiin: "Apua, mun äiti puhuu mun tuorella poikaystävälle"

Meinaatko, että kysyi meiltä, onko sopivaa seurustella? Hänen seurustelunsa on kyllä enemmän kaveruutta. Samanikäisen pojan kanssa seurustelee, silloin kuin harrastuksiltaan kerkeävät. Nämäkin ovat yllättäin kilpaurheilijoita ja samat lajit kuin tällä 15-vuotiaalla. Eikö sinua kiinnostanut yläasteelle pojat tai tytöt? Mietippä minua janmiestäni. Olemme aloittaneet seurustelumme ysillä ja tiesimme jo silloin, että isoina menemme naimisiin. Suhteessamme ei ole milloinkaan ollut katkoja ja olemme oikein onnellisessa avioliitossa. Meillä pitkä historia opiskeluaikoineen ja armeijoineen. Paljon on yhdessä koettu. Ehkä tästä syystä ymmärrän näiden teinirakkauksien tärkeyden. Suhteeni silloiseen poikaystävään l. nykyiseen puolisooni teki minulle pelkästään hyvää, niin koulun kuin itsetunnon puolesta. Mutta silloin ei ollut nettiä eikä tekstareita vaan ihan lankapuhelin, joita oli talossa yksi...

sinä, jolla 13-v tyttö ja 15-v poika ja laskut 15 euroa kuussa. Odotapa vain, kuten todettu, erilainen vaihe voi tulla nopeastikin;-)



Ja kyllä 13-vuotiaat useinkin seurustelevat, se seuraustelu on vaan niin erilaista, usein ollaan ikäänkuin yhdessä, mutta ollaan silti harvoin kaksin, vaan isommassa porukassa.



Kyllä minäkin kuljin käsi kädessä ja taisinpa pussaillakin 12-vuotiaana, se oli 70-luvulla se.



Ja tosiaan, jos rajat on älyttömät, niin joillakin nuorilla se saattaa laukaista sen, että muuttaa pois kotona...



AP Jos/kun tyttösi tuntuu noin järkevältä, niin seuraa tilannetta. Jos väsymys menee aivan mahdottomaksi ja/tai koulu kärsii, niin juttele ja jutella voit toki muutenkin. Mutta luota järkevään tyttöösi. Uskon, että luottamalla ja antamalla vastuuta (taas toki tietysti tietyissä rajoissa) nuori on valmiimpikin ottamaan vastuuta omista teoistaan ja käytöksestään. Pakko se on kuitenkin jo tuossa iässä nuorenkin oppia itse omat rajansa.

pahinta mitä voisit tehdä, olisi alkaa kiristää tai ottaa puhelin pois... kyse on kuitenkin jo 15 -vuotiaasta.

Lisäksi on herättelevää lukea omia kirjoituksiaan myös. Asiat jotenkin jäsentyvät päässä, kun niitä kirjoittaa. Sitten kun ne omatkin kirjoitukset lukee, niin jotenkin se avaa omia silmiä uudella tapaa, vaikka totta kirjoittaa ja omasta elämästään. Toivottavasti ymmärsitte, mitä tarkoitin:) Pitäisi varmaan pyytää tuo tyttökin lukemaan tämä ketju tai sitten ei. Puoliso nyt ainakin saa lukea tämän illalla:)Joo en näytä tätä kyllä tytölle:)

Totta sekin ja varmasti vanhempien tukea tarvitaan aikuisenakin. MUTTA, jos välit nyt rikotaan, niin voihan tuo tyttö lähteä kodistaan ovet paukkuen kolmen vuoden kuluttua, mikä on ihan pian. Tästä on niin lyhyt matka enää siihen, joten en sen vuoksikaan halua välejämme rikkoa vaan yritän nyt sitten vain luottaa tytön omaan järkeen ja muistuttaa unen tärkeydestä... tällaiset koeviikot on vain aika tuskaisia. Kai normaaleina kouluviikkoina aika riittäisikin. Tietty tähän samaan hetkeen osuu myös kaikki kisaviikonloput ja extraharkat myös...toivottavasti tästä nyt kunnialla selvitään tai tyttö selviää

Meillä meni välit tosi huonoksi isän(yksinhuoltaja) kanssa teini-iässä ollessani, minä muutin sitte 16 vuotiaana pois.Hän oli vähän turhankin tiukka.Jos itse jaksaa hoitaa asiat hyvin noiden unien jälkeen niin en rajoittaisi tekstailua.Mikä olikaan silloin ihanampaa kun teininä tekstailu, kun oli niin ihastunut :)