Lue keskustelun säännöt.
Ootko mennyt miehesi kanssa naimisiin ihan kahdestaan?
30.03.2011 |
Eli siis ilman vieraita (korkeintaan kaksi todistajaa). Juhlistitteko te naimisiinmenoa sitten kahdestaan jotenkin, miten?
Me harkitsemme tällaista ns pikaista naimisiinmenoa mutta epäilyttää tuntuuko se sitten ollenkaan juhlalliselta. Kaduttaako sitten jälkeenpäin? Minä en halua suuria juhlia mutta en halua mitään arkista toimistovihkimistäkään. Sen verran taustoja että perheessä on kaikenlaista murhetta juuri nyt mikä estää myös suurempien juhlien järjestämistä.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maistraatissa vaan. Kaksi todistajaa.
En voi mitenkään kuvitella itseäni minnekään suurien juhlien keskipisteeksi, no way. Enkä oikeastaan pienempienkään hääjuhlien keskelle, enkä mihinkään valkoiseen hepeneeseen. Jos jotkut juhlat vaikka pitäisinkin, olis ne tyyliin kymmenen hengen pubibileet...
Todistajatkin oli maistraatista. Menimme sen jälkeen lounaalle hienoon ravintolaan (käydään kyllä muutenkin juhlapäivinä joskus vastaavissa paikoissa) ja sitten menimme kotiin jatkamaan muuttokuorman purkamista. Olin naimisiinmenohetkellä raskaana enkä halunnut siksi mitään juhlia - ja toisaalta halusimme naimisiin ennen lapsen syntymää.
naimisiin maistraatissa salaa, mukana oli kummankin paras ystävä jotka siis toimivat todistajina. :)
Olimme kumpikin 18v, eivätkä sukulaisemme hyväksyneet suhdettamme. Nyt kaksitoista vuotta myöhemmin he ovat jo eri mieltä.
Maistraatin väki oli pukeutunut ja käyttäytyi juhlavasti (meillä oli arkisemmat vaatteet) joka teki hetkestä juhlavan. Kävimme pullapuodissa kahveilla juhlistamassa hetkeä ja meistä otettiin valokuva kun vaihdoimme ensimmäisen suudelmamme avioparina maistraatin tuulikaapissa.
Joskus kaduttaa ettemme pitäneet kirkollista siunausta avioliitolle - jossa olisi siis ollut "hääjuhla", mutta kun katson nyt sisareni häähumua, stressiä ja sukulaisten v***uilua, niin ei kaduta.
Mutta meillä oli tosiaan tuo tilanne ettei sulhasta hyväksytty - kukaan muukaan sulhasehdokas ei kelvannut..
seurakunnan leirikeskuksen riihikirkossa. Paikalla papin lisäksi kaksi ystävää, joista toinen toimi kanttorina sekä äitini ja äidin veli vaimonsa kanssa.
Ei kaduta pienet häät.
Häiden jälkeen kahvitarjoilu minun lapsuuden kodissani.
Tästä aikaa kohta 4 vuotta.
En ollut raskaana, mutta en muuten vaan halunnut isoja bileitä enkä sitä pohdintaa ketä kutsutaan paikalle ja ketä ei.
Onnellisen avioliiton tae ei ole mielestäni näyttävät häät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikalla todistajat kansliasta ja omat lapset.
Sen jälkeen syömään ja seuraavana päivänä matkalle.
Oli just sellaiset kuin toivottiin.
Todistajat olivat maistraatin puolesta. Tilaisuuden jälkeen menimme hienoon ravintolaan syömään ja sieltä kotiin terassille istumaan.
Myöhemmin kotiimme tuli eräs ystäväpariskunta shampanjapullon kera sen jälkeen kun olimme lähettäneet tekstiviestin tapahtuneesta sukulaisille ja ystäville.
Emme kumpikaan pidä juhlien keskipisteenä olosta ja taustalla oli myös se, että pelkäsin eronneiden vanhempieni tai heidän uusien puolisoiden pilaavan juhlamme mustasukkaisuudessaan.
Jälkeen päin olen jonkun kerran tätä murehtinut, sillä tilaisuus olisi toisaalta mahdollistanut sukulaistemme kohtaamisen, mitä ei vielä 10 vuoden jälkeenkään ole tapahtunut, koska kaikki asuvat eri puolella maata/ulkomailla.
Lapsemme kyseli myös taannoin häistämme, kun tv:stä tuli jokin hääohjelma ja silloin tuntui, että ehkä ne olisivat voineet olla "juhlavammat".
Säästyimme toisaalta suurelta stressiltä, kun ei tarvinnut alkaa järjestelemään suuri juhlia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te olitte pukeutuneet, jotakin juhlavampaa kai on ihan kiva laittaa kuitenkin? Otitteko muistoksi jonkun hääkuvan? Miten te ilmoititte asiasta suvulle?
Ap kyselee lisää :)
Miehellä puku ja minulla luonnonvalkoinen pitkä melko tyköistuva mekko. Puvun kengät ja minulla helmiäisen valkoiset sandaletit.
Pyysin, toista todistajaa ottamaan kuvia kamerallamme, mutta jälkeen päin ajatelle olisi ollut kiva saada joku valokuvaaja hoitamaan homman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 kaveria todistajina mukana. Mun mielestä oli vähän juhlallistakin, mua ainakin jännitti! Maistraatin heppu (Helsingissä) piti vielä vähän puheen tynkääkin yhdessä olosta ja elämästä, mikä oli yllättävää. Meillä oli jotain vaaleaa kummallakin päällä, mulla hame, oli kuuma elokuun päivä. Mut ei siis mitään juhlamekkoa, eikä miehelläkään ollut pukua, mutta miksei vois olla? Toinen kavereista otti kuvia tilaisuudesta, niistä näki kuinka meitä kumpaakin jännitti :) Sit käytiin kakkukahvilla, ja me mentiin miehen kans kotiin ja kokattiin yhdessä kalastetuista kaloista ihana dinneri :)Ystäville ja perheelle kerrottiin kera kuoharin (siis lähimmille), muut sit vaan sai kuulla. Vastaanotto oli kauhistuneesta yllättyneeseen, oltiin tunnettu tosi vähän aikaa, mut nyt 8 vuotta myöh, yhdessä edelleen. Ai niin, me otettiin "virallinen" kuva myöhemmin kun oltiin kaasona ja best manina yksissä häissä, silloin oltiin parhaat päällä!
Miten te olitte pukeutuneet, jotakin juhlavampaa kai on ihan kiva laittaa kuitenkin? Otitteko muistoksi jonkun hääkuvan? Miten te ilmoititte asiasta suvulle?
Ap kyselee lisää :)
Muutamia kuvia otettiin, hääkuvassa ei käyty.
Asiasta ilmoitettiin sukulaisille tekstarilla häämatkan aikana. Kukaan ei vetänyt hernettä nenuun vaan onnitteluja tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki oli valmiiksi suunniteltu järjestäjän kautta matkat, hotellit, illalliset, meikki, kampaus, kukat yms... Maksoi 4000e
Paikalla oli vain omat lapset ja maistraatin puolesta 2 todistajaa :)
Sen jälkeen menimme syömään ravintolaan :)
Enkä ole katunut yhtään että menimme noin vaatimattomasti vihille! Juuri oikea tapa meille :)