Mua ärsyttää hirveesti ku monet sanoo että vauvan sukupuolella ei oo mitää väliä, kuhan on terve.

niin kaipa sitä jokainen toivoo saavansa terveen lapsen. En ole ainakaan ikinä tavannut ihmistä joka toivoo sairasta tai vammaista lasta. Eihän se sitä tarkoita, etteikö sitä sairasta tai vammaista rakastaisi ja hoitaisi yhtä hyvin kuin tervettäkin, mutta kyse onkin siitä toivomisesta. Minä ainakin toivoin ja sain terveitä lapsia.

Kysehän oli toiveesta. Totta kai se sitten hoidetaan se vammainenkin lapsi mutta kuka sellaista nyt itselleen toivoo?

Kuka nyt vammaa tai sairautta lapselleen toivoo?

"ollaan me vaan onnellisia kun on terveet lapset". Aha, mun pitäisi olla onneton kun omani ei ole???? Kiitti.

43

tässä alotuksessa ei ollu se että jokainen ei saisi mielessään toivoa tervettä lasta, vaan se ku sitä aina toitotetaan kaikille.. Eiköhän kaikki pidä itsestään selvyytenä sitä että kaikki toivoo tervettä?!?

Toinen mitä tässä mietin ni on oikeesti se että miettisitte että kelle sanotte että "kuhan lapsi on terve".. Jollakin voi olla itsellään sairas tai vammainen lapsi tai joku muu läheinen voi olla.

Ja sitä mietin kanssa että jos joltain kysytään että kumpaa toivot ni miks ei voi sanoa vaan että ihan sama kumpi tulee (tai tyttö/poika), miks sinne pitää työntää se kuhan on terve mukaan? Onko sulta siinä tapauksessa kysytty että toivotko tervettä lasta, luultavasti ei.

Mä taas en oikeasti voi käsittää, että joku ärsyyntyy siitä, että toivoo ääneen tervettä lasta???

Osahan tämän toiveen esittäjistä esittää sen fraasina, eikä siinä mitään.



Meiltä kun on kuollut lapsi, niin olen nyt raskausaikana muotoillut toiveen niin, että pääasia, että lapsi olisi kohtuullisen terve ja syntyisi elävänä.



Kyllähän meillä kaikilla on jotain sairauksia, toiset ilmenevät jo vauvana. Toiset vasta aikuisiällä.



Mä toivoisin kuitenkin riittävän tervettä lasta, jonka hengemenosta ei tarvitsisi koko ajan pelätä, lapsi voisi kasvaessaan elää kohtuullisen normaalia elämäää, käydä koulua ja hankkia ammatin, perustaa perheen.



Kaikki sen päälle on plussaa. Mutta en mä tietenkään hyvin sairastakaan lasta hylkäisi. Yhden olen jo haudannut ja kyllä hän tietenkin säilyy sydämessäni lopun ikääni.



Mutta ymmärrän minä sukupuolitoiveenkin. Jos elämässä ei ole kovin suuria kolhuja ollut, niin saattaa tulla ajatelleeksi, että sukupuoli on merkityksellinen. Silloin ei vaan ole vielä tullut mieleen, että se lapsen saaminen elävänä kotiin ei olekaan itsestään selvyys.



Toinen näkökulma sukupuolipohdinnoille on se, että osa kromosomihäiriöistä on todennäköisempiä toisella sukupuolella kuin toisella. Silloin sukupuolella on suuresti väliä jopa ihan raskausseurannan suhteen.



Sukupuolella ei todellakaan ole väliä meille.

tässä alotuksessa ei ollu se että jokainen ei saisi mielessään toivoa tervettä lasta, vaan se ku sitä aina toitotetaan kaikille.. Eiköhän kaikki pidä itsestään selvyytenä sitä että kaikki toivoo tervettä?!?

Toinen mitä tässä mietin ni on oikeesti se että miettisitte että kelle sanotte että "kuhan lapsi on terve".. Jollakin voi olla itsellään sairas tai vammainen lapsi tai joku muu läheinen voi olla.

Ja sitä mietin kanssa että jos joltain kysytään että kumpaa toivot ni miks ei voi sanoa vaan että ihan sama kumpi tulee (tai tyttö/poika), miks sinne pitää työntää se kuhan on terve mukaan? Onko sulta siinä tapauksessa kysytty että toivotko tervettä lasta, luultavasti ei.

miten herkkä asia terveys tai vammaisuus jollekin on. Voisiko sitten välttää kysymästä koko asiaa; minä en ainakaan ymmärrä miksi sukupuolitoiveet muita niin kovasti kiinnostaa. Ja vaikka jollakin on sairas tai vammainen lapsi, niin ei se tarkoita ettenkö saisi toivoa itselleni tervettä lasta.

Ei se, että toivoo lapsesta tervettä merkitse, etteikö sitten huolehtisi ja rakastaisi sairastakin lasta.

Toinen mitä tässä mietin ni on oikeesti se että miettisitte että kelle sanotte että "kuhan lapsi on terve".. Jollakin voi olla itsellään sairas tai vammainen lapsi tai joku muu läheinen voi olla.

Tää on taas vähän samaa kuin ettei uskaltaisi kertoa raskaudesta tai herranjestas sentään AINAKAAN olla iloinen jos joku tuttu yrittää myös saada lasta eikä ole vielä onnistunut. Aika itsekäs ja epäempaattinen täytyy olla jos itsellä on sairas tai vammainen lapsi ja on katkera muiden terveistä lapsista, tai ettei ymmärrä että tervettä toivotaan.

Vähän samaa linjaa, kun kaveriporukasta joku laihtuu ja näyttää upealta, muut vähän pulleammat alkavat dissaamaan ja ovat katkeria.

Mua ärsyttää hirveesti ku monet sanoo että vauvan sukupuolella ei oo mitää väliä, kuhan on terve. Mitä te niille sairaille tai vammaisille lapsille teette, jos sellanen sattuu kohalle?!?

Sillä terveenä olemisella on väliä = se on tärkeämpää kuin sukupuoli; ja sitä enemmän, jos ei ole terve. Vaatii siis erityistoimenpiteitä ja ainakin aluksi erityissopeutumista vanhemmilta.

Sitähän tuolla sanonnalla ei suinkaan tarkoiteta, että sairaat vedetään vessasta alas.

itsellenikin terveyttä. Ei ole käynyt mielessä, että "tekisin itselleni jotain" jos sairastuisin... hmm.



Mielestäni on vanhempien ja lapsen etu, jos lapsi on terve. Jos ei ole, niin kyllä se harmittaa. eikö saisi?

Ap, harva silti TOIVOO sairasta lasta.

Ei se, että toivoo lapsesta tervettä merkitse, etteikö sitten huolehtisi ja rakastaisi sairastakin lasta.





Sanoiko Ap että joku toivoo /jonkun pitäis toivoa sairasta lasta? Mielestäni ei.

Se on totta että monesti näissä asioissa ns. itsestään selvyyksiäki höpötellään.. Kaikki todella lähtökohtaisesti toivoo kaikille tervettä lasta ja jos sattuu tulemaan sairas lapsi ni sille ei vaan sitte voi mitään. Mutta toi asia on melkeen yhtä itsestään selvyys ku se että jos mä vaikka sanosin jollekki että meijän talo on punanen, se tietää sen eikä oleta että sille sanottais se.

Kuukautiset jatkuivat raskaudestani huolimatta. Ultrassa todettiin kohonnut riski kromosomipoikkeavuuteen, jonka seurauksena lapsi kuolisi kohtuun tai viimeistään vuoden ikäisenä, kuitenkaan kovia kipuja kärsimättä.



En uskaltanut ottaa riskiä keskenmenosta, joten tarkemmat tutkimukset, kuten lapsivesipunktio jätettiin tekemättä. Kuukautisetkin loppuivat 4. raskauskuukaudella. Tilannehan oli selvä, lapsi syntyisi kuitenkin kuolemaan, jos syntyisi poikkeaman kanssa. Henkisesti raskasta aikaa olla raskaana ja epätietoisena tulevasta. Valmistautua iloon tai luopumiseen tietämättä, että kumpaa saa.



Synnytin terveen täysiaikaisen lapsen, mutta vielä synnyttämään mennessäni ajattelin, että niinköhän on kromosomipoikkeavuus?! Oli minulle helpompaa, että ainakaan lapsi ei kärsisi, jos vaikka olisikin se poikkeavuus niin kuolisi. Halusin mieluummin vaikeasti vammaisen, mutta pian pois kuolevan lapsen, kuin elinkykyisen vaikeasti vammaisen, joka kärsisi kauemmin. Olen nähnyt lapsia laitoksissa ja elämä voi olla vaikeasti vammaisille hyvinkin vaikeaa.



Ajattelin siis lapsen kärsimystä ja varmasti myös sitä, että saisin tehdä surutyöni rauhassa, kun luonto hoitaisi homman ja en ajattelisikaan aborttia. Ajattelin jopa, että on parempi perheemme muille lapsille, jos perheeseen ei synny vaikeasti vammaista kauemmin elävää lasta.



En luottanut omaan jaksamiseeni vaikeavammaisen lapsen äitinä pitempiaikaisesti, koska tiedän, että moni äiti on jaksanut vain esim siihen, kun lapsi on 5 v tai 10 v ja jossain vaiheessa lapsi on siirtynyt laitokseen asumaan.

tässä alotuksessa ei ollu se että jokainen ei saisi mielessään toivoa tervettä lasta, vaan se ku sitä aina toitotetaan kaikille.. Eiköhän kaikki pidä itsestään selvyytenä sitä että kaikki toivoo tervettä?!?

Siis millä tavalla ihminen onkin parempi jos on vain mielessään toivonut tervettä lasta, kuin jos sen ääneen sanoisi?

Toinen asia, jos pidät itsestään selvyytenä että kaikki toivoo tervettä lasta, miksi teet aloituksen aiheesta? Ja toisaalta miksi ärsyynnyt asiasta, joka nyt onkin mielestäsi itsestään selvyys?

jos kolmen pojan vanhemmat tytöstä haaveilisivat, mutta kai sitä neljättä poikaakin yhtä lailla rakastettais.

Itse odotan esikoispojallemme nyt pikkusisarusta, toisaalta toivoisin pojalle leikkikaveriksi pikkuveljeä, toisaalta pieni tyttö olisi ihana. Niin klisee kuin se onkin, sukupuolella ei ole väliä, mutta tietenkin toivoisin että lapseni ois terve. Jos näin ei ole, sitten elämämme muovautuu sen mukaiseksi että hänen on hyvä olla ja elää sellaisena kuin on.

toivoo sairasta lasta! Tottakai sairaskin on tervetullut jos on tullakseen. Minkäs sille mahtaa!

kuin molempia sukupuolia ja yksikin sairas.

T. Terveiden lasten, tytön ja poikien äiti

Kaikki eivät edes toivo molempia sukupuolia. Monissa kulttuureissa on tosi tärkeää saada poikia ja tytöt nähdään vain... no jätän sanomatta. Onhan se vähän harmillista, olen nainen itsekin.

Minusta on ihan sama, mitä toivoo ennen kuin tietää mitä on tulossa. Kyllä moni osaa sanoa, mikä olisi se mieluisin vaihtoehto niin sukupuolen kuin silmien värin suhteen.



Mutta ne vaan on toiveita, pääasia on, että hyväksyy sen, mitä saa. Syntymänsä jälkeenhän se lapsi on tietysti paras mahdollinen, eikä sitä vaihtaisi mihinkään toiseen ;) Uskoisin, että sama on sairaankin lapsen kanssa, vaikka tietysti samalla jokainen vanhempi haluaisi lapsensa parantuvan.

Mitä te niille sairaille tai vammaisille lapsille teette, jos sellanen sattuu kohalle?!?