Toivoitko tyttöä tai poikaa?

odotan nyt, ja toivon tyttöä. olen jopa ostellut muutaman vaaleanpunaisen vaatteen, vaikken vielä tiedä sukupuolta..

odotin ihan onneissani ja tietenkin jänskätti ultra että kumpiko ihanuus siellä massussa oli. Oli todellakin aivan sama kumpiko sieltä tulisi, rakas lapsi kuitenkin :) Tytön sain ja pienellä ikäerolla tuli hälle pikkuveli. Nyt haaveilen vielä kolmannesta.. Vauvasta, tytöstä tai pojasta

Kuitenkin kun kätilö sano ultrassa, että tämä on tyttö, niin se tuntu maailman parhaalta uutiselta.



Mielestäni on rehellistä sanoa ääneen jos toivoo jompaa kumpaa. Ymmärrän kuitenkin myös ihmisiä, joille sukupuolella ei ole väliä.

Minä toivoin aina poikaa, vaikkei minulla ollut mitään tyttöäkään vastaan. Koko raskausajan olin lähes varma että tulokas on poika, välillä oikein yritin ajatella vauvaa tyttönä mutta se ei vain tuntunut "oikealta." Rakenneultrassa selvisi että äiti oli oikeassa, poikahan se oli. Ensimmäinen ajatukseni oli, että "kyllähän mä tän jo tiesin."

Ensisijaisesti toivoin tervettä lasta, mutta (salaa) toivoin poikaa.

Toivoin esikoisen kohdalla mielessäni poikaa, mutta kun sain tytön syliini olin kuin olisin aina halunnutkin saada tytön. Ja nyt kun tyttö on 10kk olen entistä onnellisempi juuri tytöstä...

Pettymys olisi ollut valtaisa jos esikoinen olisi ollut tyttö. Tytölle oli paikka myöhemmin.

Esikoista odottaessani toivoin poikaa, en tiedä miksi. Ja poikahan sieltä tuli. Kahdesta seuraavasta en muista toivoneeni sen kummemmin tyttöä tai poikaa, mutta kolmannen kohdalla "yleisön" paine tytöstä oli kova vaikkakin sukupuoli oli minulle aivan sama. Nyt kun poikia on siunaantunut kolme niin täytyy reilusti myöntää, että olisihan se prinsessa ihanaa vaihtelua arkeen :) Aiemmin ei olla selvitetty sukupuolta, nyt aiomme sen selvittää. Ensi maanantain rakenneultraa odotellessa.. ;)

tyttöä tulenpalavasti. Hän ei muuta tehnytkään kun puhui tytöstä jo etunimeltä... Itse taas huikkasin väliin, että mitäs kun mulla on ollut NIIN poikaolo ekasta raskaustestistä asti. Ja niin kävi, että rakenneultrassa sukupuoli näkyi todella selvästi, kätilökin totesi, että toivottavasti halusitte tietää kumpi tulee.



POIKA. Meni varmaan kymmenen viikkoa, ennenkuin mies totesi, että voihan se poikakin olla kiva. En tiedä, eikä mies osaa sanoa, miksi toivoi ensimmäisestä tyttöä... Mutta seuraava olikin tyttö, kun minä taas jo ajattelin että toinen on poika. Mies kyllä toisenkin kohdalla oli varma että tyttö tulee, ja kätilö sanoi rakenneultrassa hyvien näkymien takia että 98% tyttö :)



On muuten todella outoa, että sitä ei meinata uskoa kuinka kovin mies voi toivoa tyttöä ensimmäiseksi lapseksi...

Toiseksi lapseksi toivoin myös poikaa, sain tytön. Ihana tyttö kyllä on ja olen kiintynyt häneen, mutta en tiedä, osaanko olla tytön äiti? Tuntuu oudolta hoitaa tyttövauvaa. Poikavauvan hoitaminen taas oli hyvin luontevaa ja edelleen nyt kaksivuotiaan pojan kanssa on helppo touhuta. Oman äitini kanssa ei lapsuudessa sujunut kovin hyvin, emmekä nytkään ole erityisen läheisiä, ehkä tämä vaikuttaa. Melkein kaikki kaverini toivoivat itselleen tyttöä ja olivat kummissaan poikatoiveistani.

en osannut toivoa oikein kumpaakaan. Toisaalta toivoin tyttöä, toisaalta poikaa. Toisesta toivoin sitten eri sukupuolta kuin esikoinen, koska ajattelin, että on rikkaus saada tutustua pojan ja tytön elämään, joka väistämättä on erilaista.

uskoin tytön selviävän elämässä poikaa paremmin. Lähipiirin syrjäytyneet yksilöt ovat lähes poikkeuksetta poikia ja miehiä. Elämä on pojalle kovempaa, tytöiltä sallitaan heikkous ja haavoittuvuus paremmin kuin pojalta. Tytöt kouluttautuvat paremmin, heillä on enemmän ystäviä ja he auttavat vanhenevia vanhempiaan enemmän kuin poika. Lisäksi tytön lapset on yleensä läheisempiä isovanhemmille kuin pojat. Nämä oli syitä, että toivoin tyttöä ja mies ajatteli samalla tavalla.



Nämä oli syitä että toivoin paljon tyttöä. En kuitenkaan pettynyt vaikka saimme pojan, rakas hän oli heti alusta asti. Toivoisin saavani vielä tytön, että saisin toimia hänelle naisen mallina ja viettää ehkä yhteistä aikaa myöhemminkin, kun hän on aikuinen ja hänellä on oma perhe.

saada kolmas poika. Toiveemme täyttyivät.

Neljättä ei uskalla enää tehdä, sillä jos tulisi tyttö, pitäisi tehdä vielä yksi lapsi. Tuntuu huonolta vaihtoehdolta, jos useamman samaa sukupuolta olevan jälkeen tuleekin eri lajia viimeiseksi lapseksi. Hänelle asetetaan liikaa odotuksia sukupuolen takia tai sitten tulee lellikki, joka tyrannisoi sisaruksia ja muitakin ryhmiä.

Lapsi oli kauan odotettu ja toivottu ja lapsi kumpaa tahansa sukupuolta olisi rakas. Mutta minulla oli voimakkaat "poikafiilikset", jotka kyllä osottautuivat vääriksi.



Toivominen saattaa välillä mennä hieman liiallisuuksiin, tuttavani odottaa esikoistaan ja on hyvin vakavalla naamalla ilmoittanut antavansa lapsen adoptioon jos se on poika. Vaunut, vaatteet, lakanat jne. jne. joita on hankittu, ovat pinkkejä. Vaikuttaa pakkomielteiseltä ja on melko ahdistavaa seurata vierestä. Uskon kuitenkin hänen lastaan rakastavan vaikka poika tulisikin, no, toivon ainakin.

toivoin tyttöä, kaikki muut olivat varmoja, että tulokas on poika. Poika tuli ja heti kun sain vauvan syliin, tiesin että näin tämä oli tarkoitettu, olihan se oma, rakas lapsi. Eli en pettynyt, vaikka lapsi ei ollutkaan sitä toivottua sukupuolta.



Toisen raskauden alussa toivoin taas tyttöä. Päätimme selvittää vauvan sukupuolen rakenneultrassa ja siellä yllätykseksemme näkyikin kaksi tulokasta, tyttö ja poika. Sain siis haluamani tyttären ja kaiken lisäksi esikoisen vauvakamppeet hyötykäyttöön pikkuveljelle.

Meillä kummallakaan ei ollu oikein selvää toivetta sukupuolen suhteen, jotenkin vaan olin ensimmäistä odottaessani koko raskauden ajan ihan varma, että odotan poikaa. Olin oikeassa. Olis saattanu vaatia hetkisen sopeutumista, jos olis ollu tyttö..



Toisesta odoteltiin vähän tyttöä, mutta ennen kaikkea oltiin onnellisia, että pikkuinen on tulossa ja pikkuinen olikin poika. Kolmannesta olin taas ihan varma, että se on poika. Kun sain ponnistettua vauvan ulos kurkistin heti, onko tyttö vai poika ja ku näin tuloksen, totesin, että no olihan se poika :)



Neljättä odottaessa ihmiset alkoivat kysellä, että yritetäänkö me tyttöä, mä vaan naurahdin, että ei me olla oikeastaan yritetty ollenkaan :) Neljäs olikin sitten pikkuinen prinsessa ja kietaisi isänsä heti pikkusormensa ympärille :)



Toivottu on vain elävää lasta..

Olemme aina tienneet etukäteen, kumpi on tulossa. Jopa ennen raskautta. Meillä molemmilla miehen kanssa on jostain syystä herkkyys vaistota asioita.



Niinpä toivomisen sijaan olemme odottaneet lastamme, joka on joko tyttö tai poika.

aina ensimäiseksi lapseksi, mutta jotenkin tuntui että poikaa odotin. Ultrassa sitten kuitenkin selvisi, että tyttöhän sieltä on tulossa...pian ultran jälkeen kävin ostamassa muutaman tyttömäisen bodyn. Oikeesti sukupuolella ei olisi kuitenkaan ollut väliä...poika olisi ollut yhtä tervetullut, kuin tyttökin.

Itse toivoin tyttöä, koska olen aiemmin kokenut tytöt läheisemmiksi ja puuhannut heidän kanssaan enemmän. Esikoisen synnyttyä pieni pettymys haihtui saman tien ja suuri rakkaus syttyi pientä poikavauvaani kohtaan, kun aloin häntä hoitaa. Vaikka tyttöä olin toivonut, olinkin todella onnellinen pojastani. Sittemmin sain peräti kolme tyttöä ja vasta viimeisen kohdalla tuntui odottaessa, että nyt on ihan sama tuleeko poika vai tyttö. Silti lastaan voi rakastaa täysin, vaikka tämä olisikin toista sukupuolta kuin mitä oli toivonut.

odottavani tyttöä. Ennustuksia sukupuolesta vatsan muodon perusteella tuli kumpaankin suuntaan. Mummolassa puhuttiin kovasti vaarin pojasta jo ensimmäisen ultrakuvan jälkeen. Vaikka tärkeintä tietenkin oli, että lapsi on terve, itkin ilosta kun huomasin että tyttö sieltä syntyi.