Toivoitko tyttöä tai poikaa?

Olisi mukava, että perheessä olisi molempia sukupuolia. Tätä mieltä myös mies ja lapset itse.



Mutta kai me kolmanteen poikaankin sopeuduttaisi. Olisi vain vähän saman kertausta eikä niin uutta. Tyhmä sanoa näin, mutta kyllä se toinen sukupuoli tuo tullessaan myös jotain uutta vaikka lapset ovatkin jo persoonina erilaisia.



Mutta kun 10 pojan jälkeen tulee kylään tyttö, niin se on erilaista vaikka pojat olisi miten erilaisia keskenään.



Eli toivon tyttöä.

Jaahas, tämä on "mun" aihe. Meillä EI IKINÄ ole toivottu joko tyttöä tai poikaa. Meillä on toivottu sitä vauvaa syliin asti elävänä ja mielummin terveenä. Sukulaiset, ystävä ja tuttavat sit ovatkin toivoneet meidän puolesta. Joka kieltämättä "hieman" on ärsyttänyt. Kolmannen tytön jälkeen syntyi neljä, viides, siinä välissä yksi enkelityttö ja sen jälkeen saimme yhden tytön vielä elävänä syliimme. Neljännen tytön syntymän jälkeenhän yksi sukulainen sanoi ennen, kun onnitteli. Voi ei, olisi se voinut olla jo poika... Oma äitinikin on useamman kerran sanonut, että ei teidän enää kannata yrittää, kun ette kumminkaan sitä poikaa saa. JA, kun ME olemme aina halunneet sen vauvan. EI VÄLIÄ SUKUPUOLELLA! Odottelemme jälleen pienokaista syntyväksi heinäkuussa. Erään lähisukulaisen kommentti toiselle lähisukulaiselle. No, olisihan nuo jo riittäneet. Eriasia, jos tuleva olisi poika. *huokaa*...

Mulle on tietenkin mitä muut toivovat OMASTA lapsestaan. Kaipa jokaisella saa olla toiveita. Vaikka sitä en ole ymmärtänyt sitä miten joku voi pettyä vauvan sukupuolesta. Esim kuullessaan ultrassa olevan vauvan sitä toista sukupuolta mitä on toivonut... Koska ainahan on ne kaksi vaihtoehtoa. Toivomalla EI sitä haluamaansa saa. Eli lyhyesti, me emme ole toivoneet tiettyä sukupuolta, vaan aina sitä vauvaa syliin asti elossa ja mielummin vielä terveenä. Sukulaiset toivoo meidän puolesta liikaakin sitä jompaakumpaa sukupuolta, no meidän tapauksessa poikaa...:-/ Mä jo uhkasinkin, että emme edes kerro tulevan vauvan sukupuolta sen synnyttyä, jos kovin alkaa ärsyttämään tuo sukulaisten, ystävien ja tuttujen poika, poika, poika vouhotus. Olisihan jo pojan aika. Kyllähän se nyt saisi jo poika olla... Mitähän vikaa tytöissä on? No, me otamma tulevan pienokaisen ilolla ja rakkaudella vastaan. On hän kumpi tahansa! ?

mutta olin varma, että poika tulee. No tyttö tuli. Toisesta toivoin tyttöä, mutta rakenneultrassa paljastui pojaksi. Aluksi olin vähän pettynyt, enhän osaisi pojan kanssa toimia koska olin tyttöä hoitanut 6v. Totuin kuitenkin odotusaikana ajatukseen pojasta ja nyt kun molemmat ovat jo vanhempia ja tyttö teini-ikäinen, niin kiitän luojaani että toinen olikin poika :)

Meille odotettiin tyttöä. Ultrassa ei näkynyt kertaakaan kumpi sukupuoli oli kyseessä, ei edes viikkoa ennen syntymää. Serkuksia meillä oli aikaisemmin 6, kaikki poikia. Joten odotuksena oli, että meille olisi syntynyt tyttö pitämään serkkupojille kuria :) Mutta kuinkas kävikään ravimiehen alkuhan sieltä tuli ja saatiin 7 serkkupoikaa (7veljestä) kasaan.

Toivoin salaa koko raskauden tyttöä vaikka ultrassa poika näkyikin. Miehen kanssa julkisesti toivottiin poikaa ja mies totesi rakenneultran jälkeen tehneensä pojan. Vaikka toivoin tyttöä jo ihan ensimmäiset ostot vauvalle olivat poikamaiset. Ihan kun olisin kuitenkin tiennyt jo heti testin teon jälkeen odottavani poikaa.



Nyt toivon seuraavan olevan se tyttö. Kaikki hankinnat ja sisustuksen ajattelen tulevaa tyttöä varten. Harmittelen pakatessani pojan pieniä vaatteita, että kun näitä ei voi pikkusiskolle sitten kierrättää.



en tuota pientä palleroani tyttöön vaihtaisi vaikka tyttöä toivoinkin. eikä se haittaa vaikka seuraavakin olisi poika. Joku äiti tytär juttu alitajunnassa kuitenkin painaa.

sukupuolella ei väliä. Meillä 4 tervettä lasta. 2 kumpaistakin.



Ei kai sitä kukaan mitään voi, jos tiettyä sukupuolta toivoo.

Ääritapauksiakin välillä tulee vastaan.

Eräällä mihellä oli 3 tyttöä, erosi näiden äidistä ja meni uudelleen naimisiin. Alkoivat odottaa vauvaa ja kun sukupuoli ultrassa selvisi, jätti mies siitä paikasta vaimonsa. Poikaa mies havitteli.

[/quote]

odotamme ensimmäistä lapsenlasta syntyväksi ja huomaan mieheni hypistelevän kaupassa tyttöjen leluja ja vaatteita, eli hänellä ainakin tuntuu lapsenlapsen suhteen olevan toiveita. Lieneekö se vielä enemmän tabu asia, kuin sukupuolen toivominen oman lapsen kohdalla?

[/quote]

Isäni oli jo 8 tytön ja 3 pojan paappa kun aloin poikaani odottaa. Hän toivoi meille tyttöä mutta kun rakenneultran jälkeen kerroimme lapsen olevan poika ei hän kuitenkaan näyttänyt "pettymystään". Kun lähdin synnyttämään toivotti isä onnea "likan" synnytykseen. Paappa on todella onnellinen ja ylpeä meidän pojastamme vaikkei hän ollutkaan se "likka"

Koska tiesin, että mieheni salaa toivoi poikaa. Pelkäsin, että mies pettyy, jos poikaa ei tule. Noh, tuli tyttö. Kun tyttö tuli maailmaan, mies huudahti "se on poika" ja kätilö sanoi "tämä on kyllä tyttö". Tästä voi kukin päätellä kumpaa toivoi. Lopulta sukupuolella ei ollut mitään merkitystä tietenkään eikä se ikinä missään näkynyt tytön kasvaessa. Saimme kyllä pojankin myöhemmin ja yhtä rakkaita ovat molemmat.

Salaa tietenkin, koska tällaisia asioita ei sovi sanoa ääneen. Tyttö tuli. Toinenkin olisi mielestäni saanut olla tyttö, mutta mitä hurmaavin poika syntyi. Kolmannen kohdalla ei sitten ihan oikeasti ollutkaan väliä. Meillä oli jo tyttö ja poika ja molemmat aivan yhtä ihania. Neljännen sukupuolta en tiedä. Toisaalta saisi olla poika, koska ikäero kolmoseen tulee olemaan pieni ja veljeksillä olisi varmasti paljon yhteistä, toisaalta taas tyttö, koska noita poikia on jo kaksi. Todellisuudessa asialla ei siis ole väliä. Ja onneksi meillä jo on molempia sukupuolia, niin kenekään ei tarvitse sanoa, että neljäs tulee tytön/pojan toivossa.

Aloin toivoa tyttöä heti esikois-pojan jälkeen. Kolmannen pojan ynnyttyä olin jo melkein menettäny toivon tytöstä. Pidemmän tauon jälkeen tyttö sitten syntyi neljänneksi lapseksi ja siitä seuraaviakin olen toivonut siskoa ainokaiselle tyttärelle. Nyt lapsi jo seitsemän ja sukulaisille vitsaillut että lapsia tehdään niin monta että tyttö tulee : D

Esikoista odottaessani toivoin poikaa. Mun mielestä pienet taaperopojat on aina olleet jotenkin tosi liikkiksiä ja kun itsekin olen aina vähän semmonen poikatyttö ollut niin jotenkin poika tuntui raskausaikana "luontevammalta" -poika myös tuli :)



Toista odottaessani olin jo äitiyden hieman pehmentämä ja haaveilinkin tytöstä. Oman koira- ja hevosharrastuksen myötä ajattelin, että "olispa kiva jos olisi tyttö tässä kaverina" -poika kuitenkin tuli ja vielä aikamoinen kovapäinen jässissä -varmaan ennemmin mikroautoilija kuin hevosharrastaja, hehehe :)



Kaksi ihanaa pientä poikaa siis meidän perheessä. Enempää ei tule, oikein hyvä on näin.

toivoin poikaa, mies taas tyttöä. Poika tuli eikä se ollut miehelle mitenkään pettymys. Toista lasta odotettaessa molemmat toivoimme tyttöä, vaikka minä välillä mietinkin, että miten sitä osaisi hoitaa kun on poikaan tottunut. Tyttö tuli ja hyvin osattiin hoitaa.



Varmasti kaikille on itsestään selvää, että vanhemmat toivovat ensisijaisesti tervettä lasta. Minusta ei kuitenkaan ole mitään väärää siinä, että toivoo lapsen olevan tiettyä sukupuolta.

Syynä kai oli se, että minulla ei ole veljiä ja isäsuhteeni on vaikea. Ajattelin, että jos saisin pojan, niin ehkä olisi edes yksi mies tässä maailmassa, jota jotenkin oppisin ymmärtämään.



Ajattelin myös, että poika olisi kiinnostavampi kuin tyttö ja samalla jotenkin kasvattavampi.



Sain suloisen pienen tytön.

Esikoista odottaessa ei sukupuolella ollut väliä; pääasia oli terve vauva. Saimme pienen pojan, jolle toivottiin sisarusta melko pian. Toisenkaan kohdalla erityisiä toiveita sukupuolen suhteen ei ollut ja kun saimme tietää jo varhaisessa vaiheessa (rv 15) saavamme toisen pojan, olin iloinen tulevista veljeksistä. Muutaman vuoden kuluttua olin jälleen raskaana; kolmannella kerralla toivoin tyttöä kahden pojan jälkeen. Mutta edelleenkään sukupuoli ei ollut meille se tärkein asia. Kun saimme tietää, että tulossa on kolmas poika, olin ehkä nanosekunnin ajan pettynyt. Rakastin kohdussani kasvavaa ihmistaimea joka tapauksessa; sukupuoli ei muuttanut tunnetta mitenkään vaan tieto muutti sikiön vauvaksi.



Osa sukulaisista puolestaan surkutteli tilannetta ihan avoimesti. Yksi heistä jopa sanoi olevansa hyvin pahoillaan etten saa kokea miten erityinen suhde on äidin ja tyttären välillä. Hänellä itsellään on vain tyttöjä, joten koin kommentin loukkaavana - eikö suhden äidin ja pojan välillä voi olla erityinen? Mikä tytöstä tekee poikaa paremman? Koin kommentit loukkaavana myös odottamani vauvan takia: juuri hänet on meille annettu enkä voisi kuvitella ketään muuta hänen tilalleen...



Olen itse ollut poikatyttö, sellainen rämäpää joka leikki lähinnä poikien kanssa. Joten minulle poikien äitinä oleminen on helppoa. Toisaalta voisin kuvitella itseni myös tytön äidiksi; olisi kiva tehdä välillä naisellisia juttuja tytön kanssa. Haaveissa on vielä neljäs lapsi mutta pelkään, että meidän luultaisiin vain "yrittävän" tyttöä. Meille on esitetty usein "pakkohan teidän on se tyttö vielä tehdä"-kommentteja. Tyttö olisi tietysti ihana mutta poika olisi edelleen ihan yhtä tervetullut.



Sukupuoleen kohdistuvat odotukset ovat aika kummallisia. Harvoin sanotaan, että miten kiva kun teillä on kolme poikaa - yleensä kommenteista tihkuu ennemminkin myötätuntoa tai sääliä ("ai, "vain" poikia", "kyllä sinulla on varmaan rankkaa"). Itse en koe tilannetta niin kamalaksi mutta kukaan ei usko, että kolmen pojan äiti voi olla tilanteeseen tyytyväinen tai peräti onnellinen. Minä puolestani en voisi kuvitella, että poikieni tilalla olisi kolme tyttöä.



Minusta ei ole väärin toivoa tiettyä sukupuolta mutta jos oikein kovasti toivoo jompaa kumpaa sukupuolta niin suosittelen sukupuolen selvittämistä etukäteen. Näin mahdollinen "pettymys" sukupuoleen selviää jo raskauden aikana eikä synnytyssalissa. Tunnen muutamia ihmisiä, joille pettymys sukupuoleen on ollut hyvinkin kova vauvan synnyttyä ja johtanut jopa masennukseen.



t. Kolmen pojan äiti

meidän suvun naiset eivät ole mitenkään helppoja, lisäksi minusta poikien maailma on helpompi kuin tyttöjen. Miehelleni toivoin poikaa erähommiin kaveriksi ( tietenkin tytötkin voivat eräillä!)



Saimme pojan :))))

meidän suvun naiset eivät ole mitenkään helppoja, lisäksi minusta poikien maailma on helpompi kuin tyttöjen. Miehelleni toivoin poikaa erähommiin kaveriksi ( tietenkin tytötkin voivat eräillä!)



Yksi syy oli myös se, että kärsin olemattomista rinnoistani enkä haluaisi mahdolliselle tytölleni tällaisia lautageenejä..



Saimme pojan :))))

mies totesi jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä, että poika tulee. Silloin minäkin vähän toivoin poikaa. Poika sieltä loppujen lopuksi tuli.

Kuopuksen kohdalla minä taas totesin, että nyt on sitten tytön vuoro, ja niin tyttö sitten tuli. :)

toki myös se ettei sukupuolella ole väliä.



Itse toivoin (salaa) tyttöä, koska ajatuksena tyttö tuntui jotenkin tutummalta kun itsellä ei ole juuri ollenkaan miespuolisia sukulaisia. Tyttö tuli, mutta eiköhän poikakin olisi ollut ihan yhtä rakas :)

Seuraavasta toivoin poikaa myös, mutta tulikin ihana tyttö! Kolmannen kanssa toivoin tyttöä ja tytöltä näytti ultrassa...



Ei kai toivomisessa pahaa ole, mutta tietysti sen tosiasian kanssa sitten pitää tulla toimeen. Kuten muidenkin lapseen kohdistuvien odotusten kanssa. Raskaus kuitenkin kestää niin pitkään, että miettii sitä lasta monta kertaa ennen synnytystä. Eikä lapsi voi koskaan olla ihan yksi-yhteen ajatusten kanssa.

kerroin kaikille ihan estotta että tyttöä toivon. Kolmen pojan jälkeen. Ihan rehellisesti. Ja tyttö tuli!



Ensimmäistä odottaessani ei ollut juuri väliä kumpi. Toisen synnyttyä vähän pettynyt pojasta. Kolmas poika ei tuottanut pettymystä, olihan kiva että veljet sai kaverin samaa sukupuolta.