Toivoitko tyttöä tai poikaa?

Esikoistamme yritimme vain hieman yli puoli vuotta. Tätä toista, vielä syntymätöntä lasta, yritimme yli kaksi vuotta.

Ennen esikoista ja näiden kahden välissä oli useita alkuraskauden keskenmenoja, kohdunulkoinen raskaus, kaksosraskauden keskenmeno, minulla todettiin PCO, keltarauhasen vajaatoiminta, ovulaatio ehkä kerran pari vuodessa jne.

Hormonihoidoilla ja tukilääkityksellä saimme viimein vauvan pysymään sisällä ja odotamme häntä syntyväksi muutaman viikon kuluttua.

Koko tämän ajan olemme toivoneet saavamme lapsen, muulla ei merkitystä.

toivoin tyttöä koko ajan ja sellainen tunnekin oli alusta lähtien. Poikamaisia vaatteita en edes katsellut kaupassa. Tyttö tulikin ja olin tosi onnellinen. En tiedä miten olisi pojan kanssa ollut... iskä oli ehkä eri mieltä. Mutta maailman ihanin tyttö meillä on ja varmaan ainokaiseksi jääkin.

Ja pojan sain :). Toisesta toivoin yhtä vahvasti tyttöä, koska tuntui että tyttö meiltä puuttui, äitin ja isin prinsessa. Ja tyttö tuli! Kolmannesta ei ollut niin väliä, mutta raskauden edetessä tuli ihan varma tunne, että poika se on, ja niin olikin. Sopii meidän perheeseen aivan loistavasti pieni poika kuopukseksi.



Joskus mietin, että miten on voinutkin käydä näin hyvä tuuri! :)

ja ihan rehellisesti se kaikille sanottiinkin. Minusta on luonnollista että toivoo jompaa kumpaa, ei kai kukaan näe itseään sukupuolettoman lapsen äitinä/isänä? Ajattelimme että samaa sukupuolta olevilla olisi enemmän seuraa toisistaan, siksi siis toivomme kolmannestakin poikaa.



Kahden pojan äiti

ja poika tuli. Toisen lapsen toivoin olevan tyttö ja tyttö tuli. Halusin siis tytön ja pojan. Järjestyksellä ei ollut väliä. Minun lapsilukuni on nyt täysi. Mies haluaisi vielä yhden (tytön)

Olin asennoitunut saamaan pojan, halusin pojan, näin unta, että synnytin pojan. Olin aivan varma, että poika tulee, mutta niin sieltä vain tyttö tupsahti. Yhtä lailla rakastettu! Mutta silti siintää toive pojasta vielä =)

Ensimmäistä odottaessani toivoin hieman enemmän tyttöä ja tytön saimmekin. Nyt odotamme toista ja tietenkin poika olisi nyt mieluinen, niin olisi sitten molemmat.

Mielestäni kaikilla saa olla toiveita, kunhan ei liian tosissaan asiaa ota. Mahdollisuus saada tyttö tai poika on kuitenkin fiftyfifty. Täytyisi muistaa vaan olla onnellinen että ylipäätänsä saa lapsen. Toisilla ei tule edes mahdollisuutta miettiä sukupuolta.

esikoista odottaessa. Ja tämä luulo johtui siitä että miehen suvussa paljon poikia, omalla puolella suht tasan. Tyttö syntyi ja olin siitä valtavan onnellinen. Kakkosta odottaessa kaikki sanoivat että mulla on selvä "poikamaha", itse vastasin että tyttö sieltä syntyy (kummastakaan emme siis tiennyt sukupuolta etukäteen) ja näin kävi! Äiti on erittäin ylpeä molemmista tyttäristään, kuten isäkin! Ja tyttöjä miehen puolen sukuun toivottiinkin. Nyt toivon että jossain vaiheessa saisimme vielä pojan, mutta jotenkin näen itseni silti kolmen tytön äitinä. Ei se mitään, lapset on tärkeintä mun elämässä, oli ne sitten tyttöjä tai poikia. Aika näyttää... :)

seuraavatakaan ei erikoisemmin odotettu poikaa , tyttö tuli. Kolmatta odottaessa toivoin jo poikaa, olin vähän pettynyt ,kun kolmas tyttö tuli. Neljättä tehdessä teimme kaikkia konsteja ja saimmme kauan kaivatun pojan. Silloin ei käyty ulrrassa, joten en tiennyt ennakkoon kenenkään sukupuolta. Nuorimmaista odottaessani kysyin kätilöltä pitäisiköhän käydä ultrassa, tuumasi että olethan saanut jo kolme tervettä lasta, miksi ei tästäkin tulisi. Olihan nuoremman ja vanhemman ikäeroa yli 17 vuotta.

Omasta puolesta oli ihan sama, mutta mieheni niin suloisena haaveili "poikien jutuista" oman pojan kanssa, että toivoin hänen puolestaan (ensin) poikaa.

mies toivoi poikaa joten aloin kanssa ajattelemaan että se on poika. Pojalla oli nimikin valmiina tytöllä ei. Tyttöhän se tietenkin oli en vain ollut edes uskaltanut toivoa. Jotenkin aina ajattelin että esikoiset on poikia ja niinhän se on meidän perheelläkin. Perheemme esikoinen ei ole vain minun synnyttämäni. Ultrassa ei kukaan löytänyt sukupuolta mutta neuvolassa sydänäänten perusteella veikattiin tyttöä.

Nyt on tulossa uusi vauva ja miehellä nyt pojalle nimi mielessä.Tytöllekkin nyt nimi jo valmiina. En osaa mieltää tätä pojaksi että jos se nyt sitten oliskin just se poika :D

sydän suli. Seuraavat lapset olivat sitten poikia =)

poikaa. Olin itse ollut poikatyttö ja kaikki tytöille kuuluvat leikit tunsin vieraaksi. Ensimmäinen lapsi oli sitten tyttö. Temperamenttinen, älykäs, taitava äidintyttö, jonka kanssa otetaan yhteen harva se päivä.



Toisen kohdalla toivoin poikaa, olihan meillä jo se tyttö, ja pojan saimme. Sisimmässäni tiesin, että toinen lapsi jäisi meille viimeiseksi, vaikka itse toivoin vielä yhtä lasta lisää, ja siksi olin tyytyväinen, että sain myös pojan.



Kovin ovat erilaisia meidän lapset luonteiltaan ja rakkaita meille sellaisina kuin ovat riippumatta sukupuolesta.

Olen itse haaveillut lapsesta asti, että esikoiseni on tyttö jonka saan pukea rinsessahepeniin. Esikoisen odotusaikaan, mies ei halunnut selvittää sukupuolta. Mieheni toivoi poikaa, ja minä salaisesti tyttöä vaikka näinkin unia poikavauvasta jonka synnyttäisin. Synnytyssalissa olin pakahtua onneen, kun isäntä liikuttuneena ilmoitti vauvamme olevan tyttö. Hänkin rakastui, vaikka oli poikaa toivonut.

Nyt odotamme toista lastamme, ja emme tälläkään kertaa selvittäneet sukupuolta. Taas salaa toivon tyttöä, ja mies poikaa. Vaikka ultran ruudulta saatoimme jotain viitteitä nähdä..

Miksi ei saisi toivoa sukupuolta? Meille lapsi on silti yhtärakas, oli kumpaa sukupuolta tahansa.

En ollut aiemmin ollut kovasti tekemisissä poikien kanssa, kun kummilapsetkin olivat tyttöjä ja arvelin tytön kanssa olemisen sujuvan luonnostaan. Lisäksi oli tiedossa, että saan vain yhden lapsen, sillä mies ei enempää halua. En halunnut jäädä paitsi kaikista ihanista tyttöjen jutuista, joita voisin tehdä tyttären kanssa.



Ultrassa selvisi pojan olevan tulossa ja on tunnustettava, että tieto oli minulle pettymys. Loppuraskauden ajan olin vielä ajoittain pettynyt, vaikka koitinkin asiaan sopeutua.



Nyt minulla on mitä ihanin 1.5-vuotias poika ja yht'äkkiä olenkin kasvanut pojan äidiksi ja näen asiassa myös hyviä puolia. Vieläkin joskus kaihertaa, kun vaatekaupassa joudun ohittamaan tyttöjen hepeneet, mutta muuten asia ei minua enää vaivaa. Jopa jos ihme kävisi ja mies haluaisi toisen lapsen, toivoisin senkin olevan poika.



Mielestäni on ihan luonnollistakin että lapsen sukupuolesta on toiveita. En jaksa uskoa, että "väärä" sukupuoli kuitenkaan äidin rakkautta vähentää vaan kaikki lapset ovat vanhemmilleen yhtä arvokkaita.



Itse myönnän ääneenkin tyttöä toivoneeni em. syistä. Totean kuitenkin aina perään muuttaneeni mieltäni asiasta pojan saatuani.

miehen kanssa tyttöä. En osaa sanoa miksi, mutta näin oli. Tyttö tuli.



Jos toinen lapsi joskus siunaantuu, niin mies toivoo toista tyttöä. Minulle sukupuolella ei ole toisen kohdalla enää mitään väliä.

En ollut aiemmin ollut kovasti tekemisissä poikien kanssa, kun kummilapsetkin olivat tyttöjä ja arvelin tytön kanssa olemisen sujuvan luonnostaan. Lisäksi oli tiedossa, että saan vain yhden lapsen, sillä mies ei enempää halua. En halunnut jäädä paitsi kaikista ihanista tyttöjen jutuista, joita voisin tehdä tyttären kanssa.

Ultrassa selvisi pojan olevan tulossa ja on tunnustettava, että tieto oli minulle pettymys. Loppuraskauden ajan olin vielä ajoittain pettynyt, vaikka koitinkin asiaan sopeutua.

Nyt minulla on mitä ihanin 1.5-vuotias poika ja yht'äkkiä olenkin kasvanut pojan äidiksi ja näen asiassa myös hyviä puolia. Vieläkin joskus kaihertaa, kun vaatekaupassa joudun ohittamaan tyttöjen hepeneet, mutta muuten asia ei minua enää vaivaa. Jopa jos ihme kävisi ja mies haluaisi toisen lapsen, toivoisin senkin olevan poika.

Mielestäni on ihan luonnollistakin että lapsen sukupuolesta on toiveita. En jaksa uskoa, että "väärä" sukupuoli kuitenkaan äidin rakkautta vähentää vaan kaikki lapset ovat vanhemmilleen yhtä arvokkaita.

Itse myönnän ääneenkin tyttöä toivoneeni em. syistä. Totean kuitenkin aina perään muuttaneeni mieltäni asiasta pojan saatuani.

Ja lapsi oli sentään viiden vuoden yrityksen ja lapsettomuushoitojen tulos. Toki lapsen saaminen oli tärkeintä, mutta mielestäni myös lapsettomilla on oikeus toivoa tiettyä sukupuolta lapselleen.

Mielestäni on myöskin tarpeetonta sanoa ettei sukupuolella ole väliä, kunhan on terve. Enpä ole koskaan kuullut kenenkään toivovan "kunhan vain olisi tyttö, saa olla vammainenkin"...

ja saanut kaksi. Jotenkin vaan koen olevani tyttöjen äiti. Olen kyllä ihan suoraan sanonut toivovani tyttöä, ei mulla tähän mitään järkisyytä ole, vaan tunne.

2 tyttöä ja 1 poika meillä on. ?

esikoisen kohdalla oli ehdoton toive saada tyttö, tytöt on vaan niin paljon suloisempia. toista odottaessani kaikki sanoi sen olevan poika.. aloin pelätä sen olevan sittenkin poika. tyttö tuli ja olen todella onnellinen!! täsät aiheesta on ollut paljon keskusteluja ja ainakin minun ystävieni joukoissa on vain poikalasten vanhempia ja äidit haluaisi niin kovasti tytön. tästä ei saisi ketään pilkata tai arvostella pahalla, koska on ihan normaalia toivoa saavansa vain toista sukupuolta. siinä ei ole mitään pahaa. tottakai vanhemmat saavat olla pettyneitä jollei sieltä tulekaan sitä mitä toivoi. minä myönnän ihan reilusti, että olisin ollut hyvin pettynyt jos poika olisi tullut..masentunut varmaankin olisin. en näe mitään söpöä poikalapsissa.