Onkohan raskausajan himot vain myytti...

eivätkä ne olleet yhtään johdonmukaisia. Joskus esim. menin ruokaostoksille ja sitten kun olin jo kaupassa, katselin ympärilleni että täällä on niin kuvottavaa etten kyllä voi syödä täältä yhtään mitään.



Sitten kun olin ehtinyt kassalle vain välttämättömien ostosten kanssa, yhtäkkiä tuli sellainen tunne että oksennan ellen saa omenoita tai sorbettia, ja sassiin.



Joskus aamulla oli niin huono olo että jouduin ryömimään heti keittiöön paistamaan jauhelihaa kun tuntui että se on ainoa mikä saa mut terveeksi. Istuin lattialla hellan edessä ja aina välillä kiipesin voimattomasti vähän hämmentämään sitä lihaa. Sitten söin siinä lattialla sen verran että pääsin taas tolkkuihini ja pystyin lähtemään töihin.

se mitä himoitset, sitä sun elimistösi tarvii. Jostain eglantilaisesta artikkelista joskus luin, että esim oliivihimo tarkoitti jonkun magnesiumin tms. puutetta (en nyt muista oliko just magnesium), jos himoitset terveellistä, esim hedelmiä, niin elimistösi varmaan kaipaa niitä vitamiineja.



Makeanhimoa ei varmaan voi selittää muutoin kuin väsymyksellä? Mä en ainakaan normaalisti tykkää kamalasti makeasta, mutta joka raskaudessa olen ollut ihan himona suklaaseen. Kai ne hormoonit jotain tekee asian eteen`?

poikkeuksellisia ruokia kylläkin (mitä en normaalisti juurikaan syö), esim. kaalikeittoa.

mulla on ollut himo nyt kolmessa raskaudessa viinirypäleisiin. Tykkään niistä muutenkin, mutta en tässä laajuudessa.



Toinen on suolaisen himo. Se johtuu uskoakseni itselläni ihan siitä, että alkuraskaudet voin niin tavattoman pahoin, että en oikein saa alas kuin niitä viinirypäleitä, maustamatonta jugurttia jne. joissa ei ole suolaa lainkaan. Kun saan vatsaa täyteen johonkin rajaan, niin sitten just suolakurkut, oliivit ja salmiakki himoittavat. Tuo suolaisen kaipuu menee multa ohi siinä vaiheessa kun pystyy syömään säännöllisesti normaalia ruokaa.



Makean himo tulee varmasti helposti siitä, että ei tajua syödä riittävän usein, jolloin veren sokeri laskee ja alkaa himoita makeita asioita.

Joskus aamulla oli niin huono olo että jouduin ryömimään heti keittiöön paistamaan jauhelihaa kun tuntui että se on ainoa mikä saa mut terveeksi. Istuin lattialla hellan edessä ja aina välillä kiipesin voimattomasti vähän hämmentämään sitä lihaa. Sitten söin siinä lattialla sen verran että pääsin taas tolkkuihini ja pystyin lähtemään töihin.

Näen sieluni silmin harmaankalpean naisen lattiatasosta heilauttamassa jauhelihaa, jotta saa olonsa helpottumaan. Voi auts.

Mun oli aamusta pakko syödä bansku tms sängyssä. Sitten iso lautasellinen puuroa kun olin päässyt ylös. Ja työmatkalle piti ottaa mukaan voileipää (vaaleaa, päälle juustoa), jonka söin päästyäni junaan (huimat 20 minsaa kotoa...). Töihin päästyäni sitten lisää ruokaa :), mukana oli mm. hedelmäsosepurkkeja, pieniä rahkapurkkeja ja rusinoita.

Tauotonta syömistä siis, jotta paha olo pysyi edes jotenkin kurissa. (Ja sitten besserwisser ystävä kertoi, kuinka ei raskaana ollessa tartte syödä kahden edestä. Joo, ei varmaan muuten tarvinnut, mutta piti oksettavan olon jollain tasolla poisssa)

kivijalan rappausta. Kertoi, että oli aivan pakkomielle käydä raaputtamassa sieltä murusia ja niitä mutustaa. Mikä lie olikaan.



Muiden lapsien kohdalla ei ole ollut mitään himoja, mutta kakkosen. Söin jäätelöä aivan tajuttoman paljon ja kylmää maitoa. Hassua, koska en ollut maitoa juonut kymmeneen vuoteen, oli pakko aamulla heti herättyä kaivaa purkki kaapista ja en ehtinyt edes lasia hakea vaan suoraan purkin suusta.



Uskon, että minulla oli kalkin puute, koska söin vähän maitotuotteita ja toinen raskaus alkoi kun esikoinen oli 5 kuukautta.

Olin todella halukas aina tonne 9. kuulle asti, sitten se tuntui epämukavalta ( supistuksia yms). Onneksi miehenikin oli halukas, sio vatsa ei siä haitannut;-)

kauhea himo höyrytettyihin sekavihanneksiin ja gefilus-piimään!



Nyt toisessa raskaudessa voisin syödä pelkästään vihreitä omenoita :)

Musta vähä tuntuu, että se on psyykkistä himoa.

Eikös himo ole yleisestikin ottaen psyykkistä?

tuli 1. raskaudessa himo pakastemansikoihin.

Niitä oli vaan pakko saada, vaikka en niistä normaalisti tykkää ollenkaan ;)



Toisessa raskaudessa kärsin hankalasta pahoinvoinnista, johon auttoi rasvainen ruoka. Porkkanat tai korput vain pahensivat oloani.

Normaalisti tulen pahoinvoivaksi rasvaisesta ruoasta ö.ö

mitä elimistöstä on oikein puuttunut kun himo johonkin iskee. 1. raskaudessa söin joka aterialla pääosin viiliä ja puuroa. Pääruuaksi oli aina kaalilaatikkoa. Normaalisti en voi syödä mitään noista, inhoan joko makua tai rakennetta. Toisessa raskaudessa olen myös syönyt hirveitä määriä puuroa, sen lisäksi ekan kolmanneksen ajan söin joka päivä vähintään pari-kolme kananmunaa. Sen jälkeen piti saada mämmiä, kotikaljaa ja rasvaista kalaa sekä joka päivä ainakin yksi tuorekurkku.

Mulla oli ekassa raskaudessa viinirypäleet ja limut.

Nyt toisessa on pakonomainen tarve mämmiin ja limuun.Jos mun mämmiä on vaan puolet jäljellä (siitä paketista) niin muitten on turha kuvitellakkaan että ne sais ees maistaa koska sitten tulee maailman sota.