Luetteko te joka ilta iltasatuja lapsillenne? Onko mun pakko viitsiä?
Kommentit (31)
lapset on 2 ja 3-vuotiaat. Ja lukemisen päälle on vielä iltalaulut.
Yleensä minä luen, joskus isä. Iltasatukirja on aivan ehdoton, ja 3-vuotias poika itse valitsee kirjan hyllystä. Joskus vaadin valitsemaan lyhyen kirjan, jos on jo myöhä tai itse olen kauhean väsynyt.
Lukeminen kannattaa aina!
se on oiva keino rauhoittua iltaisin. Mutta jos on ylitsepääsemätöntä lukea iltaisin, niin lukekaa päivällä. Lapsen kielen kehitykseen vaikuttaa hurjasti. Me on aina luettu paljon, minäkin koko lapsuuteni siis, ja nykyään ei parempaa ole, kun saa rauhassa lukea hyvää romaania :)
se on tärkeä rutiini, rauhoittumisen hetki äidin kainalossa ennen unta. jos äiti on kovin väsynyt, niin valitaan lyhyt kirja. joskus on luettu pitkiäkin pätkiä. kannattaa tosiaan valita se kirja sellainen mistä itsekin pitää. mun suosikkeja ovat astrid lindgrenin kirjat, viirut ja pesoset, tatu ja patu, mikko mallikas.... ja niistä lapsetkin tykkää. perinteiset lyhyet sadutkin ovat hyviä.
iltasadulla on tutkitusti monia positiivisia vaikutuksia lapsen kehitykseen.
Mulla on tytöllä ollut vähän vaikeuksia puheen kanssa, nyt kohta 2,5v... Teee kuulemma hyvää puheen ja muitten juttujen kehitykselle. En kyllä yhtään tykkää lukea mutta kai sitä pitää kärvistellä. Äiti ei varmasti lue niin on se hyvä että tyttö saa kuunnella satuja edes joka toinen viikko.
3 vuotias poika valitsee itse iltasatukirjan. Joskus valitsee sellaisen, missä ei juurikaan ole tekstiä, silloin katsellaan kuvia ja jutellaan niistä. Iltasadun jälkeen yksi laulu, suukko ja hyvää yötä=). Jää sitten itsekseen nukkumaan.
Vartti vierekkäin ei voi olla liikaa vaadittu. Lisäksi iltasatu kehittää sanavarastoa.
Etsi kirjastosta sellaisia lastenkirjoja joista itsekin saat jotain irti.
Omia suosikkejani alle kouluikäisille luettuina:
Viiru ja Pesonen
Buu ja Bää
Mauri Kunnaksen kirjat
Richard Scarry: Iloinen autokirja
Tatu ja Patu
Risto Räppääjä
myöhäiseksi esim. kyläilyn tai vieraiden takia, yleensä kuitenkin. Mutta musta kyllä lukeminen on ihan hauskinta mitä lapsen kanssa voi tehdä. Mutta on kai siitä jotain hyötyäkin ollut kun kaksivuotias puhuu tosi hyvin (en kyllä usko, että välttämattä on sidoksissa lukemiseen kuitenkaan mutta tuskin siitä on haittaakaan).
Mitäs jos lukisit ihan vähän, esim. runoja lukee nopeasti useammankin.
En ikinä. lapsi on kotihoidossa, joten satuja luetaan pitkin päivää. Illalla mä en enää jaksa lukea yhtään mitään, ja silloin kun pakotin itseni niitä lukemaan, lapsi halusi aina vaan uusia satuja ja sai raivarit kun luettiin vain se yksi kirja. Oli siis itsekin usein liian väsynyt kunnolla keskittymään. Lapsi nukahtaa parhaiten iltaoimien jäkeen kun ei ole enää mitään sen suurempaa ohjelmaa. Eri asia ehkä jos oltais päivät erillämme ja minä olisin töissä, mut nyt hän saa päivän mittaan yllin kyllin läheisyyttä, tarinoita, loruja ja laulattamista.
Vielä siis ei ole kokemusta, kun lapsi on vasta puolivuotias. Meillä jää kaikki halailut ja pussailut, lukemiset ja laulelemiset sängyn ulkopuolelle. Asiaa kyllä helpottaa se, että tyttö teki jo 1kk:n iässä selväksi, että haluaa nukahtaa yksin, joten lapsi on tottunut siihen, että sänkyyn vaan viedään.
joskus tosi tosi harvoin luetaan. Mutta meillä luetaan päivällä tosi paljon. Mä haluan, että illan rutiinit on yksinkertaiset ja lyhyet ja lapsi nukahtaa itse eikä esim. siihen, että joku lukee. Ennen nukahtamista kyllä jutellaan ja usein laulan laulun tai kaksi. Mutta suurin osa jutuista jutellaan päivällä, kotona ollessa kun on aikaa.
Lukeminen on kehitykselle tärkeää. Mutta iltasadun lukeminen ei ole mitenkään erityisempää kuin muuten päivällä lukeminen.
Ei tarvi lukea iltasatua, jos luet muuten päivän aikana. Lukeminen kehittää lapsen kielellisiä taitoja, esim. sanavarasto kehittyy. Ääneen lukemista ei kannata lopettaa edes silloin kun lapsi oppii itse lukemaan, vaan kannattaa jatkaa oikeastaan niin kauan kuin lapsi vain itse haluaa kuunnella. Kehittää myös isompana esim. luetun ja kuullun ymmärtämistä ja edelleen sitä sanavarastoa.
Töissä pikkukoululaisten kirjoitelmista tietää aika hyvin, kenelle on kotona luettu paljon. Esim. lausetaju on kehittyneempi.
Mutta kaikkea tätä "teoreettista" tärkeämpänä pidän silti sitä, että lukiessa ollaan yleensä lähekkäin ja aikuinen on LÄSNÄ lapselle. Lämmin, yhteinen hetki.
Terv. ope
Jos jokin asia on jäänyt painamaan mieltä,
siitä puhutaan viimeistään tuossa vaiheessa.