Miksi omiin vanhempiin ladataan niin paljon odotuksia?

Olivat vasta vähän päälle parikymppisiä lapsia saadessaan.

Käsittämättömältä tuntuu jatkuva pelottelu kummituksilla, helvetillä ja paholaisilla jne. Tuon tuloksena olin hyvin arka ja pelokas lapsi, näin jatkuvasti kamalia painajaisia.

Jos lapsia saa, pitää yksinkertaisesti tehdä parhaansa. Ei kaikkia pahoja sanoja ja tekoja riitä kumoamaan se, että ensin ne kiistetään ja niistä vaietaan ja sitten ehkä vuosia-vuosikymmeniä myöhemmin todetaan ettei kukaan ole täydellinen ja että lapset ne vaan odottavat liikaa.



Olen päässyt aika hyvin katkeruudesta yli päästyäni elämään omaa elämääni. En ole myöskään koskaan odottanut täydellisyyttä keneltäkään. Sen sijaan minulla on kyllä selvä toimintamalli ihmisten kanssa; jos minua kohtelee huonosti ja töppäilee, on sitä joko osattava pyytää anteeksi tai sitten en ole enää tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Tämä koskee myös vanhempiani. Jokainen tekee virheitä, mutta se pitää pystyä myöntämään ja pyytää anteeksi, eikä esittää täydellistä ja virheetöntä ihmistä.



Äitinä olen ollut vasta suhteellisen vähän aikaa, mutta olen jo ehtinyt sanomaan ja tekemään tyhmiä ja harkitsemattomia asioita. Minä pystyn kuitenkin myöntämään sen ääneen ja olen pyytänyt näitä asioita anteeksi lapsiltani ja myös kehottanut heitä keskustelemaan ja tuomaan esille epäkohtia, sen sijaan että he hautoisivat niitä mielessään ja kärsisivät niistä yksin.

Mun äiti oli ihan ok äitinä, muutamia isoja typeriä virheitä, mutta itsekin käytin niitä suvereenisti silloin hyväkseni, eli en ollut mikään fiksuin lapsikaan. Isäpuoli olis suoraan s***tanasta, mutta en sillekään ole katkera tms.



Oma aikuinen elämäni ei myöskään ole paras mahdollinen, äitinä en varmasti ole maailman paras, en varmaan edes paras lapsilleni, mutta monia virheitä olen välttynyt tekemästä, ja joitain taas jatkan perimänä eteenpäin, näemmä.

Omani eivät olleet hyviä, mutta en ole enää heille katkera. Pääsinhän pois. Olen taatusti heitä parempi vanhempi, mutta en toki täydellinen. täydellisyytttä en keneltäkään odotakaan.