Lue keskustelun säännöt.
Lapsella äkisti alkaneet voimakkaat tic-oireet!
28.03.2011 |
Lapsemme on 5v4kk. Viikko sitten hänelle alkoi tilla tic-oireita. Ei ole ollut ennen.
Nyt nykii päätään taakse ja eteen. PIdättää hengitystään, nuolee sormiaan, seisoo yhdellä jalalla jne.
Oireita paljon. Lapsen elämä rauhallista ja kotona kaikki hyvin. Ei päiväkodissa.
Voiko tällaista seurata, vai tuleeko ottaa yhteys neurologiin? Melko huraa katsoa vieressä, kun lapsi oireilee näin. Nämä oireet häiritsevät lasta jonkin verran, ymmärtää itsekin oireet ja sanoo, ettei voi olla tekemättä. En siis ole kysynyt, mutta avautui niistä itse.
Onko tämä kovin poikkeuksellista?
Kommentit (10)
Varsinkin silmien räpyttelyä ja tuota pään nykimistä.Ei sille lekuri mitään voi tehdä,täytyy vaan odotella että menee ohi.Oletko ihan varma ettei lapsi ole ahdistunut/stressaantunut jostain syystä? Saiko lapsesi muuten sen sikapiikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaista, mikä olisi lisännyt äkisti stressiä. Helppoa ja huoletonta elämää elää. Olen keskustellut lapsen kanssa, kysellyt kuulumisia, eikä ole ainakaan maininnut mitään.
Kamalasti haluaa pussailla ja moneen kertaan päivässä sanoo, että rakastaa minua yms.
Ehkä tämä on tosiaan joku vaihe. Taidan kuitenkin soittaa huomenna lääkäriin.
Kuinka pitkään tic-oireita on ollut? Ovatko tulleety tällä tavalla yhtäkkisesti?
n 4-5-vuotiaana, pahimmillaan oli alaluokilla. Silmien muljauttelua, hymistelyä, käsien vääntelyä ja joskus väänteli koko kroppaa. Hymistely jatkunut edelleen, nyt 13-vuotias. Tulee lähinnä kun on väsynyt/stressaantunut. Koulussa ilmeisesti tsemppaa niin, että tulevat vasta kun pääsee kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkoivat joulun jälkeen yhtäkkiä tic-silmänräpytykset/ poskilihaksen nostot. Tulevat etenkin väsyneenä ja jännittyneenä. Mitään erityistä ei elämässä silloin tapahtunut.
Alkoi tosin samaan aikaan myös yllättäen jännittää kerhoon menoa, johon on jo vuoden ajan mennyt ihan reippaasti. Kyselin kerhosta, mutta sielläkään ei mtään muutoksia ollut tapahtunut kaverisuhteissa tai muissa.
kiinnittäneet huomiota, olen opettajilta kysellyt. Pelkäsin, että joutuu kiusatuksi. Poikaa harmitti pienempänä kun ei itse voinut tikseilleen mitään, vastaavasti kun oli pitempi jakso, että ne olivat poissa niin pettymys oli suuri kun ne taas palasivat. Nykyään ei asia enää poikaa haittaa. Katsotaan sitten kun seurusteluasiat tulevat kuvioon mukaan...
t nro 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurologiset ja psykiatriset tutkimukset vaadit.
Pitää selvittää mistä ne johtuu, taustalla voi olla vakavampia sairauksia.
Heti huomenna puhelin käteen ja tilaat ajan.
Tsemppiä.
Kiitos tuhannesti viesteistänne, soitan tänään lääkäriin. Onhan se hyvä vsrmistaa, ettei ole mitään vakavaa.
kokemusta aiheesta, mutta jos meidän pojalla esiintyisi vastaavaa niin ehdottomasti ottaisin yhteyttä lastenlääkäriin selvittääkseni asiaa enemmän.