Millaiset välit sinulla on äitisi kanssa?

Emme ole kovin läheisiä sillä tavalla, että ymmärtäisimme toisiamme oikeasti mutta läheisiä tietysti kun ollaan äiti ja tytär.

Mielestäni kuitenkin vähän vaikea ihmissuhde.

Mutta silti meillä on hyvä suhde, soitellaan päivittäin.

pari kertaa vuodessa nähdään, lasten synttäreillä tai muissa sukujuhlissa. Ihan hyvä näin.

Äiti oli kontrolloiva ja on edelleen. Jos sain kokeista hyviä numeroita, totesi, että hyvinhän se meni.

Huomauttelee kotimme sisutuksesta, tarjoiluista, laihuudestani. Lapsiinikin on aika oudot suhteet, lasten pitäisi olla sellaiset kuin hän haluaa.

Epäempaattinen.

Kovin usein en halua yhteyksissä olla, sillä mikäli sanon, että tämä on minun elämääni, ottaa marttyyriasenteen päälle.

Lapsena olin liian kiltti, mutta enää ei tarvitse niellä kaikkea.

äitini on tyrannisoinut minut hiljaiseksi. Häntä ei ole koskaan voinut kritisoida sanallakaan. Hän soittelee silloin tällöin ja valittelee lastenlasten ikävää, minä yritän vain lopettaa puhelun nopeasti.



En näin aikuisenakaan saa sanotuksi, että älä soittele tänne enää ikinä, anna mun elää rauhassa, vihaan sua ja haluan, että pysyt kaukana mun lapsista.

Aika paljon on hampaankolossa, mutta ne on tehokkaasti unohdettu. Auttaa kun lapset on yleensä paikalla, kun nähdään, niin vievät suurimman huomion.

Joskus ihan ok sen kanssa mutta useimmiten aika vaikeeta, kun mitä tahansa minä sanon niin vastaus on jotain tyyliin "jaa" ja sitten ei mitään muuta sano. Ns. keskustelu on vaikeaa enkä haluaisi lähteä mihinkään esim. samalla autolla kun se matkanteko on sitten aika hiljaista. Äiti on jo 73 v ja yhteisiä puheenaiheita meillä ei oikeastaan ole.

ei osoittanut minulle lämpöä ja rakkautta, vaan oli uraäiti. Huomautteli kaikesta, en toteuttanut unelmaa, jonka halusi.

Olemme etäisiä, kanssakäyminen on mekaanista. Toisaalta puuttuu asioihin, jotka eivät hänelle kuulu.



Olen kuin Näkymätön Ninni

Vanhempani asuvat 400km:n päässä ja nähdään ehkä kerran vuodessa. Äitiin ei voi luottaa ikinä ja hänen kanssaan ei voi puhua yhtään mistää koska hän ei kykene ymmärtämään toista jos toinen ei ajattee samalla tavalla kuin hän. Jatkuvasti paheksuu meitä ja muitakin ja pitää omaa elämäänsä kauhean paljon parempana. Esimerkiksi kerran haukkui meitä, kun asumme vuokralla, että heillä on sentään oma talo eikä heidän tarvitse asua muiden nurkissa!! Siis oma äiti! Aivan käsittämätöntä!

Toinen juttu mikä tulehdutti varmaan lopullisesti mun välit äitiini on sekun olin pitkään ollut katkera vanhempien kovasta kurista ja siitä, kun sain selkääni(vaikka en mielestäni mitään kauhean pahaa ole koskaan tehnyt). Sit kerran riitaillessamme tämä asia tuli esiin ja äitini sanoi että ihan hyviä lapsia teistä on silti tullut vaikka selkäänne olette saaneet.

Onneksi anoppini on ihana!

Äitini niin kovin erilainen persoona. Omasta mielestään aina oikeassa ja varsinainen enkeli. Tavallaan onkin kiltti ihminen, mutta ei huomaa siten miten "rakastaa ihmiset kuoliaaksi" ja kaiken mentävä juuri hänen tahtonsa mukaan.