Läheisen ihmisen kasvatusmetodit ahdistavat

Missä ominaisuudessa perhettä tarkkailet?

että kyläillessä ei ikinä saa oikeaa kuvaa perheen keskinäisestä touhuilusta. En minäkään keskity yksinomaan lapseeni silloin kun meillä on vieraita. Jos kylässä on sekä aikuisia että lapsia, niin lapset hätistellään lastenhuoneeseen leikkimään ja aikuiset voi rauhassa jutella keskenään.



Tietty jos sattuu jotain niin lohdutellaan sylissä ja puhaltamlla tms mutta sitten taas rohkaistaan jatkamaan leikkejä.



Jos kylässä on vain aikuisia, niin voin ihan hyvin jossain vaiheessa laittaa lapselle vaikka leffan pyörimään, jos muuten vaan vinkuu aikuisten helmoissa ja vaatii leikkimään.



Perheen kesken sitten kikatellaan ja luetaan ja leikitään ja halitaan kyllä tosi paljon, mutta ei vieraiden aikana.

että kyläillessä ei ikinä saa oikeaa kuvaa perheen keskinäisestä touhuilusta. En minäkään keskity yksinomaan lapseeni silloin kun meillä on vieraita. Jos kylässä on sekä aikuisia että lapsia, niin lapset hätistellään lastenhuoneeseen leikkimään ja aikuiset voi rauhassa jutella keskenään. Tietty jos sattuu jotain niin lohdutellaan sylissä ja puhaltamlla tms mutta sitten taas rohkaistaan jatkamaan leikkejä. Jos kylässä on vain aikuisia, niin voin ihan hyvin jossain vaiheessa laittaa lapselle vaikka leffan pyörimään, jos muuten vaan vinkuu aikuisten helmoissa ja vaatii leikkimään. Perheen kesken sitten kikatellaan ja luetaan ja leikitään ja halitaan kyllä tosi paljon, mutta ei vieraiden aikana.

Ja jos olet itse kylässä ilman lapsia, ehkäpä vanhemmat myös toivovat, että sinäkin aikuisena antaisit lapsille huomiota, jotta he ehtisivät laittaa tarjoiluja yms.

Sitten vielä tuohon ulkoiluasiaan, että ainakin mun lapsuudessa 5-vuotiaana saatiin alkaa ulkoilemaan yksin/keskenään kavereiden kanssa ja itse asiassa neuvolassa jaettavassa MLL:n oppaassa 4-vuotiaalle mainittiin, että lapsi voi alkaa harjoitella ulkoilua yksin.

aivan kaikkeen tuosta olen sortunut. tosin väitän että meillä on ihan lämmin ilmapiiri lasten ja aikuisten välillä.

ja hammaslääkräi suositteli että lapsi voisi jo itse ruveta hoitamaan aamuharjaukset ja iltaharjauksissa vanhemmat olisivat tiiviimmin mukana. Näin tehdäänkin. Toki välillä seurataan että harjaustekniikka on ok.

Mitään raskauttavan pahoja juttuja noissa ei todellakaan ole.

Kyllä meilläkin 6v ihan vapaaehtoisesti vahtii ettei 3v tee mitään tyhmää. Jopa päiväkodissakin annetaan 5-6-vuotiaille tuollaisia tehtäviä! Ilmoittavat siis jos ryhmän pienimmät ovat tekemässä jotain kiellettyä.

joista vanhempi on 5 ja puoli vuotias. En perusta tätä mielipidettä vain näkemääni, vaan myös tämän kyseisen henkilön puheisiin. Ja siihen, miten lapset näyttävät voivan. Olen sukulainen, ja kylässä käymme useimmiten puolin ja toisin lasten kanssa.



t. ap

tuo vaikuttaa siltä, että lasta ei kohdella ikätason mukaan. Tiuskinta ja hellyyden puute ei ole oikeutettua milloinkaan. Onko lapsi tasapainoisen ja onnellisen oloinen?



Tilanteeseen voi olla vaikea puuttua. Voit olla itse hyvänä esimerkkinä ja tarttua ongelmatilanteeseen hyvää mallia näyttäen ennenkuin vanhemmat ehtivät reagoida negatiivisesti. Jos olet paljon perheessä, sinä ap voit olla lapselle se hellä ja huolehtiva aikuinen. Voisit ottaa lasta myös kotiisi hoitoon. Suostuisivatko vanhemmat lukemaan kasvatuskirjallisuutta, jos ostaisit heille oppaita? Voisitko varovaisesti puhua asiasta vanhemmille suoraan? Jos suoraan puhuminen on hankalaa, etene kiertotietä kertoen esimerkkejä samanikäisen lapsen samantapaisten kasvastuspulmien onnistuneista ratkaisuista.

Miehen sisko?

ap:ta komppaan siinä, että en 5v antaisi yksin ulkoilla muualla kuin omalla pihalla ja valvoisin määräajoin tms.



Mutta ilmapiiristä et välttämättä tiedä 100 varmasti. Paitsi, jos olet todella läheinen ja pidetty vieras.



Itselläni on yksi sinkkuaikojen kaveri, joka tulee joskus kylään (kun hänelle itselle sopii) ja hän on sitä mieltä, että lapsemme ovat huonosti kasvatettuja. Voi olla, mutta neuvolan ja opettajien mielestä lapsemme ovat aina olleet fiksuja ja hyväkäytöksisiä.



No, mutta tämä (lapseton) ystävä heittelee jatkuvasti piikkejä lasten käytöksestä ja on myös suoraan kysynyt, että missä vika. Kerran sanoin, etten tiedä, kun minun ja yllämainitsemieni auktoriteettien mielestä ei missään. 3 lapsesta ääntä kyllä lähtee verrattuna sinkkutalouteen.



Nykyään, kun tämä lastenkasvatusekspertti tulee, menen kipsiin ja ärjyn lapsille joka hiiskauksesta ja hänen mielestään meillä varmaankin ihan horror-meininki kotona. Mieluiten jo katkaisisin välit häneen kokonaan.

Ap on ko. perheen isän sisko tai äiti ja sitä naistyyppiä, jonka mielestä omalle veljelle/pojalle ei kukaan kelpaa. Näin ollen kälyn/miniän erilainen tapa toimia ahdistaa ja on "väärä", koska se on erilainen kuin oma. Ap, jätä tämä perhe rauhaan ja huolehdi omastasi!

että olen samaa ikäluokkaa kuin ko perheen vanhemmat. t. ap

Tuttua puuhaa, minäkään en osaa tehdä lasteni kanssa mitään oikein mieheni siskon mielestä ja nykyään menen hänen aikanaan suorastaan lukkoon, mikä varmasti vain korostaa tätä vaikutelmaa. Meidän kasvatusmenetelmämme ovat kuin eri planeetoilta, silti mielestäni molemmilla päästään ihan hyviin tuloksiin.

tosi pahoja tilanteita, koska miten niihin voi puuttua loukkaamatta vanhempaa. Itselläni on myös kaveri, jolla kolme lasta. Hänen kasvattamisensa on pienestä pitäen ollut aivan mieletöntä huutamista lapsille aivan tosi tosi pienistä asioista. Hänen luonaan käydessään tuntuu siltä, etteivät lapset osaa olla mitenkään päin oikein, kun jo tulee ihan mieletöntä huutoa ja tukistelua yms. Oikein pahaa tekee. Omatkin lapseni katsovat aina tosi pitkään ja kummissaan tätä touhua. Ja tämä äiti on jo yli neljänkymmenen, joten eipä tuosta taida miksikään muuttua.=(

Minulla on kaksi lasta ja pienempi heistä on 2 v. Ja kyllä lapset katselevat välillä aamulla telkkaria ja minä nukun toinen silmä auki vieressä. Kuinkakohan perollä tämä aloituksen tekijä oikeen on ko. perheestä. Meillä esim. kyllä puuhataan lasten kanssa ja ollaan läheisiä ja meillä on puhdasta ja lapset ovat puhtaita. Yritän kasvattaa heistä hyviä ihmisiä ja kuri on kyllä yksi tärkeimmistä kasvatusmetodeista. Välillä olen todella ankarampi isommalle, koska ymmärtää jotkutb asiat paremmin, kuin 2v. Ehkä jonkun, joka ei elä arkeamme silmistä se saattaa vaikuttaa siltä,että kohtelen häntä vanhempana, kuin oikeasti on. Daanko kysyä, ettämissä asemassa ap on tässä perheessä, josta puhuu?

Meillä minun siskoni voisi ladata vastaavia syytöksiä. Hän ei tajua, että hän se itse aiheuttaa oman ahdistuksensa... Perheemme kangistuu ja jäykistyy tykkänään, kun hän on paikalla tekemässä "järkyttyneitä havaintojaan".

Näin sanoo laki.

tosi pahoja tilanteita, koska miten niihin voi puuttua loukkaamatta vanhempaa. Itselläni on myös kaveri, jolla kolme lasta. Hänen kasvattamisensa on pienestä pitäen ollut aivan mieletöntä huutamista lapsille aivan tosi tosi pienistä asioista. Hänen luonaan käydessään tuntuu siltä, etteivät lapset osaa olla mitenkään päin oikein, kun jo tulee ihan mieletöntä huutoa ja tukistelua yms. Oikein pahaa tekee. Omatkin lapseni katsovat aina tosi pitkään ja kummissaan tätä touhua. Ja tämä äiti on jo yli neljänkymmenen, joten eipä tuosta taida miksikään muuttua.=(

Voi lapsiraukat..tulevat kärsimään tuosta koko elämänsä. isetunto on nollattu jo elämän alkumetreillä tuolla tavalla ja viimeistään koulussa tulee vaikeuksia..epämääräistä ahdistusta ja vaikeuksia kestää arvostelua ja yleensä vaikeuksia. Toivottavasti pääsevät hoitoon koulun kautta. Vittu, että vihastuttaa tuollaiset kusipäät...MIKSI HELVETISSÄ TEKEVÄT LAPSIA; JOS NIILLE VAAN HUUDETAAN JA OLLAAN VIHAISIA. Varmaan sitten ihmetellään, että miksihän tuolla lapsella on koulussa vaikeuksia . EIKÄ YHTÄÄN TAJUTA ETTÄ ITSE NE ON AIHEUTETTU PITÄMÄLLÄ LASTA OMAN PAHANOLON SYLKYKUPPINA. TUOLLAISILTA KUSIPÄILTÄ LAPSET POIS.

Sun pitäisi tehdä ilmoitus lastensuojeluun vaikka loukkaisit vanhempia .tuo on nimittäin henkistä pahoinpitelyä ja saa aikaan pahaa jälkeä lapsissa.

Tämä siis tuolle ylemmälle kirjoittajalle ei tämän viestin aloittajalle. Tämän viestin aloittajalle sanoisin, että jos jättää 5 vuotiaan vartioimaan pikkusisartaan niin ei voi kun syyttää itseään, jos jotain vakavaa tapahtuu. Näin on aika usein käynyt..että siitä vaan. Onko kellekkään käynyt mielessä, että esim. hampaiden tarkastus kun lapsi on itse ensin ne pessyt ja vaatteiden tarkistus kun lapsi on ne pukenut tai vaikka kuittaus siitä, että hienosti toimittu viestittävät nimenomaan lapselle, että hänestä välitetään ja hänestä ollaan kiinnostuneita. Se ei silti estä omatoimisuutta vaan päinvastoin lisää sitä ja tunnustus nostaa lapsen itseluottamusta ja uskoa itseensä. Liian aikainen 'aikuiseksi oppiminen tai tuuppaaminen, vaikka se aikuiselle olisikin niin paljon helpompaa ei ole lapsen parasta puhumattakaan sellaiseta vastuusta tai omatoimisuudesta, joka iän suhteen on kohtuuton. Lapsen tunteenpurkauselle selän kääntäminen on kyllä sarjassaan myös törkeää..miten lapsi oppii käsittelemmään tunteitaan, jos niitä ei oteta vastaan kuten tässä tehdään. kaikenkaikkiaan tuntuu siltä, että nämä vanhemmat ovat laiskoja laittamaan itseään likoon lapsen kasvatukseen. lapset on kyllä tehty, mutta alkuinnostuksen laannuttua ei enää viitsitä panostaa lasten kasvatukseen..sehän on tosi rankkaa ja joutuu käsittelemään myös omia tunteitaan uudelleen.. Sääliksi käy lapset, jotka siitä eniten tulevat kärsimään.

. Tämän viestin aloittajalle sanoisin, että jos jättää 5 vuotiaan vartioimaan pikkusisartaan niin ei voi kun syyttää itseään, jos jotain vakavaa tapahtuu. Näin on aika usein käynyt..että siitä vaan. Onko kellekkään käynyt mielessä, että esim. hampaiden tarkastus kun lapsi on itse ensin ne pessyt ja vaatteiden tarkistus kun lapsi on ne pukenut tai vaikka kuittaus siitä, että hienosti toimittu viestittävät nimenomaan lapselle, että hänestä välitetään ja hänestä ollaan kiinnostuneita. Se ei silti estä omatoimisuutta vaan päinvastoin lisää sitä ja tunnustus nostaa lapsen itseluottamusta ja uskoa itseensä. Liian aikainen 'aikuiseksi oppiminen tai tuuppaaminen, vaikka se aikuiselle olisikin niin paljon helpompaa ei ole lapsen parasta puhumattakaan sellaiseta vastuusta tai omatoimisuudesta, joka iän suhteen on kohtuuton. Lapsen tunteenpurkauselle selän kääntäminen on kyllä sarjassaan myös törkeää..miten lapsi oppii käsittelemmään tunteitaan, jos niitä ei oteta vastaan kuten tässä tehdään. kaikenkaikkiaan tuntuu siltä, että nämä vanhemmat ovat laiskoja laittamaan itseään likoon lapsen kasvatukseen. lapset on kyllä tehty, mutta alkuinnostuksen laannuttua ei enää viitsitä panostaa lasten kasvatukseen..sehän on tosi rankkaa ja joutuu käsittelemään myös omia tunteitaan uudelleen.. Sääliksi käy lapset, jotka siitä eniten tulevat kärsimään.

Tässä ketjussa tuskin kukaan on sinänsä tästä eri mieltä, mutta aika usein näissä 'siskoni/käyni/ystäväni/naapurini ei osaa kasvattaa lapsiaan' -aloituksista vaan tulee sellainen fiilis, että tuomitseeko ap koko vanhemmuuden ja perhe-elämän muutaman pienen esimerkin perusteella. Kuten monet ovat kirjoittaneet, vuorovaikutus toisten läsnäollessa voi olla erilaista kuin oman perheen kesken. Myös ap voi mielessään liioitella näkemiään tilanteita, jos kokee sukulaisen kasvatustavan erilaisena ja siten uhkaavana. Myönnän, että mulla oli nuorena äitinä hirveä tarve olla todella hyvä äiti ja arvostella muiden tapoja, kunnes tajusin, että ne erilaiset tavat eivät ole keneltäkään pois. On monia hyviä tapoja olla hyvä äiti. Siksi aika hanakasti puolustan näissä ketjuissa sitä, jota ap haukkuu.