Lapsen luokkakaverin äiti kutsui lapsensa meille. En ole reagoinut kutsuun.

Ja voi sitä huutelun ja ilkeilyn määrää. Kielsin lapsiani jo 2 vuotta sitten pitämästä yhteyttä sinne päin. Koska sitä syrjimistä/kiusaamista/ilkeilyä riitti. Aina jollain oli paha mieli. Nyt ei enää tervehditäkään, enkä moisen paskasakin luo lapsiani päästä enää koskaan. Muhikoon omissa liemissään.

Ehkä myös vanhempien asenne vaikuttaa...

Meillä oli sama.

Oma lapseni sai hyvän kaverin, lähes ystävän tasoisen kaverin Minnasta.

Naapurissa asua Jasminella oli kaverina toinen naapuri, Yvonne, eikä he huolineet juokkoonsa minun lasta. Yvonne ja Jasime olivat myös Minnan kavereita, mutta Minna ystävystyi ja viihtyi paremmin minun lapseni kanssa.

Niinpä Jasmine teki sitä, että tuli hakemaan Minnaa meiltä pois, Minna ei tullut. On sittemmin houkutellut omalle pihalleen parempien leikkien ja parempien keksi-tarjottavien äärelle. Ja Minnahan on mennyt. Ihan kesken leikin on lähteyt, lelut jää levälleen ja omani hämmentyneenä ja pettyneenä itkemään. Kyseessä ekaluokkalaiset.

Jasmine ei saa leikkiä minun lasteni kanssa, eikä olla missään tekemisissä, mutta aidan yli saa huudella ja kiusata saa.

Syy on se, siis vain se, että Jasminen äitin inhoaa minua,

Meidän lapset on pihalla vain osan aikaa, ja iltaisin puistoissa ja muissa menoissa. En jaksa kuunnella ja katsella tuota sättäämistä, siksi näin.

MISTÄ LÖYTYISI NORMAALILLA TUNNE-ELÄMÄLLÄ VARUSTETTUJA LAPSIA? Ei tästä lähiöstä ainakaan.

mua kans hirvittää kesä, kun koko kylän lapset juoksee valtoimenaan ja huutelevat ja ryntäilevät toisten takapihoille :((

en voi ymmärtää miten ei äidit puutu lastensa käytökseen, tuota houkuttelua olen itsekin kuunnellut :(

meidän takapihalle tyttö tuli kaveria hakeen,mutta kun ei heti lähtenyt niin alkoi houkutteleen herkuilla, yökylällä yms

pian kilvan juoksivat pois ja lelut jäi levälleen ja lapseni siihen ihmetteleen yksikseen

ei mitää käytöstapoja opeteta , ei auttanut vaikka minä kutsuin tyttöä takaisin, juoksi vaan nauraen pois !!!!!!!

misträ siis löytyy tavallinen tyttö kaveriksi lapselleni?

ei taida enää olla muita edes olemassa:(

Ensinnäkin kuuluu alkeellisiin käytöstapoihin vastata kutsuun jotain. Toisekseen tuomitset kaverin aivan liian hepposin perustein. Oletko varma, että kaverin äiti edes tietää koulussa esiintyneistä ongelmista?



Entä jos hän ei tiedä niistä mitään, ja sinun oikuttelusi seurauksena pahoittaa mielensä nyt turhaan? Tai entä jos hän tietää, mutta toivoisi tyttöjen välien korjaantuvan ja siksi kutsuu kylään?



Olisiko nyt ihan liikaa pyydetty, että ottaisit puhelimen kauniiseen käteen ja soittaisit kaverin äidille? Jutelkaa mahdollisista kouluongelmista ja miettikää yhdessä, miten tilanteen voisi ratkaista. Se on oikeasti PALJON parempi tapa hoitaa tällaiset jutut kuin tuo harrastamasi vaikeneminen.



t. 9- ja 7-vuotiaiden tyttöjen äiti

Meidän lapset on pihalla vain osan aikaa, ja iltaisin puistoissa ja muissa menoissa. En jaksa kuunnella ja katsella tuota sättäämistä, siksi näin. MISTÄ LÖYTYISI NORMAALILLA TUNNE-ELÄMÄLLÄ VARUSTETTUJA LAPSIA? Ei tästä lähiöstä ainakaan.

omakotitaloon muutettua en olisi uskonut törmääväni tälläiseen ongelmaan, kuvittelin et olis ihanaa kun on tilaa ja oma piha. Meilläkin on tramppa, iso uima-allas , leikkimökki, hiekkalaatikot keinut sun muut, mut ei ole oikein, et naapurin lapset tulee ja menee vaan ihan kuin leikkikentälle

eivät edes leiki lapseni kanssa

eivät tottele miua

omani kun ui, niin sinne olis tunkua...

pitääkö salaa mennä uimaan kun naapurin kakarat on jossain ?

Ota huomioon, että sinä olet kuullut vain oman lapsesi näkökulman. Tosiasiassa kaverisuhteet ovat usein paljon monimutkaisempia kuin ensikatsomalta näyttää.



Omalla 9-vuotiaallani on varsin kiemuraisia kaverikuvioita. Hän leikkii paljon erään luokkakaverin kanssa, mutta toisinaan myös muiden kanssa. Tämä kaveri on hirveän omistushaluinen eli loukkaantuu verisesti, haukkuu ja uhkailee, jos tyttäreni haluaa välillä olla jonkun muun seurassa. Minun mielestäni jokaisella on oikeus useisiin ihmissuhteisiin eikä kukaan voi omia ketään. Kaverin äidin näkökulmasta taas hänen lapsensa on arka ja yksinäinen eikä hänellä ole muita kavereita kuin meidän tyttö. Siksi tämän ainokaisen kaverin jakaminen ottaa niin koville. Tiedän tämän, koska me äidit olemme puhuneet asiasta ihan hyvässä hengessä.



Toisaalta taas suhteessa erään toiseen kaveriin tyttäreni on se, joka välillä otetaan mukaan, välillä jätetään. Ja lisäksi tähän kolmen tytön ryhmään kuuluu vielä neljäs, joka ei tule kolmannen kanssa toimeen ollenkaan. Heillä on kuulemma täys sota päällä koulussa!



Että eipä tuo helppoa ole varmasti kellään. Minusta on kuitenkin erittäin tärkeää opettaa lapsilleen reiluutta, toisten huomioon ottamista mutta myös puolensa pitämistä ja tervettä itseluottamusta. Ja tässä kaikessa auttaa tarvittaessa keskustelu toisten vanhempien kanssa. Eivät ne vanhemmat yleensä mitään hirviöitä ole, vaan ihan tavallisia, fiksuja äitejä ja isiä.



24

Asutaan omakotitaloalueella jossa pääasiassa lapsiperheitä. Ei mitään tällaisia ongelmia.

tätä se siis on tyttö arki? mua kans hirvittää kesä, kun koko kylän lapset juoksee valtoimenaan ja huutelevat ja ryntäilevät toisten takapihoille :(( en voi ymmärtää miten ei äidit puutu lastensa käytökseen, tuota houkuttelua olen itsekin kuunnellut :( meidän takapihalle tyttö tuli kaveria hakeen,mutta kun ei heti lähtenyt niin alkoi houkutteleen herkuilla, yökylällä yms pian kilvan juoksivat pois ja lelut jäi levälleen ja lapseni siihen ihmetteleen yksikseen ei mitää käytöstapoja opeteta , ei auttanut vaikka minä kutsuin tyttöä takaisin, juoksi vaan nauraen pois !!!!!!! misträ siis löytyy tavallinen tyttö kaveriksi lapselleni? ei taida enää olla muita edes olemassa:(

Tietysti vanhemmilta pitää kysyä lupa, mutta itse en alkaisi kutsua ketään lasta meille, jos oma lapseni ei ole innostunut asiasta.



Vanhempien tulisi keskustella lastensa kanssa siitä, mikä on reilua käytöstä, ja tarvittaessa ottaa ongelmat puheeksi kavereiden vanhempien kanssa. Kodissa ja pihassa noudatetaan tietysti sen perheen sääntöjä. Mutta muuten ei tulisi mieleen alkaa järkkäillä kyläilyjä lasten puolesta.

Tietysti vanhemmilta pitää kysyä lupa, mutta itse en alkaisi kutsua ketään lasta meille, jos oma lapseni ei ole innostunut asiasta. Vanhempien tulisi keskustella lastensa kanssa siitä, mikä on reilua käytöstä, ja tarvittaessa ottaa ongelmat puheeksi kavereiden vanhempien kanssa. Kodissa ja pihassa noudatetaan tietysti sen perheen sääntöjä. Mutta muuten ei tulisi mieleen alkaa järkkäillä kyläilyjä lasten puolesta.

eli voi sopia vanhemmatkin, esim matka kaverille on usein pitkä, eikä lapsi osaa mennä itekseen jne

jos kaveri kauempana asuu, niin ei voi mennä vaan pimputtaan ovikelloa ja todeta ettei ketään kotona jne

eli minusta kyllä vanhemmat voi varmistaa mitä lapset keskenään sopineet, et sopii siis myös vanhemmille

etenkin jos kyläillään ensimmäistä kertaa. Samoin täytyy varmistaa, että aika sopii molemmille perheille (ekan kerran jälkeen lapset voivat toki itse varmistaa tämän vanhemmiltaan)!



24

Ei kai se pointti kylään kutsumiselle voi olla se, ettei toisen lapsen äidille tule paha mieli?

Onhan siihen nyt joku syy, miksi ei toivo tätä kaveria kotiinsa. Jos ei vaan jutut käy yksiin, niin anna olla. Jos vetää herneen nokkaan niin sitten vetää.

Tietysti vanhemmilta pitää kysyä lupa, mutta itse en alkaisi kutsua ketään lasta meille, jos oma lapseni ei ole innostunut asiasta. Vanhempien tulisi keskustella lastensa kanssa siitä, mikä on reilua käytöstä, ja tarvittaessa ottaa ongelmat puheeksi kavereiden vanhempien kanssa. Kodissa ja pihassa noudatetaan tietysti sen perheen sääntöjä. Mutta muuten ei tulisi mieleen alkaa järkkäillä kyläilyjä lasten puolesta.

eli voi sopia vanhemmatkin, esim matka kaverille on usein pitkä, eikä lapsi osaa mennä itekseen jne jos kaveri kauempana asuu, niin ei voi mennä vaan pimputtaan ovikelloa ja todeta ettei ketään kotona jne eli minusta kyllä vanhemmat voi varmistaa mitä lapset keskenään sopineet, et sopii siis myös vanhemmille

Niin, siis tarkoitin lähinnä sitä, että lapset ensin sopivat keskenään, että haluavat kyläillä. Sitten vanhemmat voivat toki varmistaa ajan, hoitaa kyydit tms. Mutta en siis alkaisi lapsen puolesta järkkäilemään kyläilyä, jota lapsi itse ei ole toivonut.

suhteista näin valtavan problematiikan aikaan?? Haloo! Jos huomaa et oma lapsi kohtelee toista epäreilusti, siihen pitää puuttua. Lapset opettelevat sosiaalista kanssakäymistä ja jos kukaan ei siihen puutu niin eihän lapsi mitään opikaan. Mä en ole koskaan tullut edes ajatelleeksi jotain "varakaveri"-juttua. Mun lapset leikkii monien kanssa, joskus menee sukset ristiin ja sitten taas leikitään, ihan normaalia mielestäni.

Jos lapsi ei halua kotiinsa kylään jotain, niin sitten ei. Ei siinä mitään palavereja ja selvitytksiä äitien kesken tarvita. Kaikilla ei synkkaa, sehän on selvä. Turha siinä on kenenkään mitään murjottaa- kertoo vaan siitä että äidillä itsellään on jotain kaverisuhdeongelmia. Kun on paljon lapsia yhdessä, ja koulussa/päikyssä/töissä ketään ei saa sulkea ulkopuolelle- sekin oin selvä. Ja jos koulussa toistuvasti joku jää ilman kaveria, siihen pitää puuttua. Kaikille osapuolille pitää opettaa sosiaalisen käyttäytymisen sääntöjä. Osasta vastauksista paistaa läpi, että äidit itse elää edelleen jossain suosikit& varakaverit-tasolla. Teidänkin tehtävänne on kasvattaa lapsistanne reiluja.

omalla tytölläni on kaveri, jonka kanssa viettää paljon aikaa koulussa ja myös koulun jälkeen. Mutta kaveri on toisaalta äärettömän mustasukkainen tytöstäni (tämä ei saisi leikkiä muiden kanssa), mutta toisaalta saattaa käyttäytyä ilkeästi tyttöäni kohtaan, jopa kiusata tätä eikä aina ota koulussa leikkeihin mukaan. Olen kannustanut tytärtäni tutustumaan ja olemaan kaveri myös toisten luokan tyttöjen kanssa. Mutta todella hankalaa on heihin tutustua. Meillä ei ole kavereitten eikä vanhempien puhelinnumeroita, olen neuvonut tytärtäni antamaan kavereilleen oman numeronsa, mutta millään emme ole onnistuneet näitä kaverikyläilyjä järjestämään. Ajattelevatko vanhemmat, että tyttäreni pitää heidän lastaan varakaverina vai mikä on, vaikka todellisuudessa tyttöni yrittää pyristellä irti "bestiksestään". Kokonaan ei tietenkään ole tarkoitus välejä tähän kaveriin katkaista,mutta tavoitteena olisi löytää muitakin kavereita.

huomaa sen, että aikuisetkaan eivät osaa hoitaa ihmissuhteitaan ja siirtävät sen saman tavan lapsiinsa. Kyllä nuo alakouluikäisten kaverijutut on sellaisia, että siinä on aikuisella osansa selvitellä ristiriitoja ja opettaa lapsia reiluiksi kavereiksi.



Moni vaan tuntuu ajattelevan, että antaa lasten hoitaa keskenään. Ei se riitä, jostain pitää tulla malli kuinka ystävyyttä hoidetaan. Jos sitä ei tule vanhemmilta, niin sitten on helposti ihan viidakon lait.

Meidän lapset on pihalla vain osan aikaa, ja iltaisin puistoissa ja muissa menoissa. En jaksa kuunnella ja katsella tuota sättäämistä, siksi näin. MISTÄ LÖYTYISI NORMAALILLA TUNNE-ELÄMÄLLÄ VARUSTETTUJA LAPSIA? Ei tästä lähiöstä ainakaan.

omakotitaloon muutettua en olisi uskonut törmääväni tälläiseen ongelmaan, kuvittelin et olis ihanaa kun on tilaa ja oma piha. Meilläkin on tramppa, iso uima-allas , leikkimökki, hiekkalaatikot keinut sun muut, mut ei ole oikein, et naapurin lapset tulee ja menee vaan ihan kuin leikkikentälle

eivät edes leiki lapseni kanssa

eivät tottele miua

omani kun ui, niin sinne olis tunkua...

pitääkö salaa mennä uimaan kun naapurin kakarat on jossain ?

Siis aivan uskomatonta. Tuleeko ne naapurin kakarat ihan ilman lupia pihallenne, eivät kysy saako tulla leikkimään??

Passita ne pois jos ovat vain ilkeitä teidän lapsillenne, koska ei teidän oikeasti tarvi pitää mitään leikkikenttää siellä. Ja jos eivät usko niin ota yhteys vanhempiin ja sano että meidän piha ei ole mikään julkinen temmellyskenttä.

Opeta myös lapsellesi että hänen ei tarvi aina suostua jos naapurin kakarat tulevat kerjäämään ''voidaanko tulla teille leikkimään''

Tätä jatkui 2 pitkää vuotta. Taluteltiin pois, lapset sanoi että ei käy, voitko poistua. niin eikös tää vaan aina ilmestynyt. Asettui taloksi ja alkoi sähläämään. Puolen tunnin vierailun jälkeen sai siivota jälkiä tunnin.

Vanhemmille sanottiin tuosta paikkojen rikkomisesta, lasten kiusaamisesta, pensasaitojen yli fillarilla ajelusta ja yleisestä pahanteosta. Kyseessä oli tuolloin 5v tyttö.

Vanhemmat veti herneet nokkaan. Haukkuivat meidät suvaitsemattomiksi ja alkoivat puhua meistä vaikka mitä p**kaa naapurustossa. Kun Heidän Tyttärensä ei kelpaa seuraksi niin meissähän on silloin vikaa tietysti. Lapsemmekin olivat kuulemma autistisia kun eivät siedä heidän kiusaajatyttöään. YÖK. mitä naapureita. Viimeiset kaksi vuotta on oltu puhumatta sinnepäin, ja hyvä näin.

Nykyään tulevat vaan mankumaan tikkaita lainaan tai jos kädetön insinöörimies ei saa autoon öljyjä vaihdettua tms niin tulee vinkumaan mieheltäni apua.

Terkkuja vaan T.L. ja E.S.

p.s. tikkaita on turha tänä keväänä kinuta, mokomat paskanpuhujat

Siis aivan uskomatonta. Tuleeko ne naapurin kakarat ihan ilman lupia pihallenne, eivät kysy saako tulla leikkimään??

Passita ne pois jos ovat vain ilkeitä teidän lapsillenne, koska ei teidän oikeasti tarvi pitää mitään leikkikenttää siellä. Ja jos eivät usko niin ota yhteys vanhempiin ja sano että meidän piha ei ole mikään julkinen temmellyskenttä.

Opeta myös lapsellesi että hänen ei tarvi aina suostua jos naapurin kakarat tulevat kerjäämään ''voidaanko tulla teille leikkimään''

Haluavat että lapset on pois nurkista toisten riesoina. Tuokin naapurin tyttö alkoi sittemmin haistattelemaan ja huutelemaan tyhmiä, kun kotona haukkuivat meitä naapureita. Me kun ollaan niin suvaitsemattomia kun ei pidetä yleistä päiväkotia meidän pihassa.







t. 37 joka kaipaa maalle ja rauhaan

Käytännössä vanhemmat ei useinkaan piittaa eikä välitä opettaa reilun pelin sääntöjä lapsille.

Käytännössä vanhemmat ei useinkaan piittaa eikä välitä opettaa reilun pelin sääntöjä lapsille.

VANHEMMAT EIVÄT HALUA, EIVÄTKÄ JAKSA opettaa lapsiaan , kun eivät edes jaksa heitä omassa kodissaan katsella

laittavat ulos leikkiin ja hakeen kavereita ja oleen toisten nurkissa

tämä se syy on, miksi lapset ja nuoret voivat huonosti,

Meillä ekat luokat meni kavereiden ilkeilyjä kuunnnellessa, vaikka olivat meillä leikkimässäkin lähes joka päivä. Pari kertaa koitin vanhemmilleen sanoa, mutta kun ei sana menny perille, vaan alettiin vääristellä ja laittaa pskaa ilkeilyä puhelimeen tän toisen äidiltä, se loppu siihen.