Kuinka halvan häälahjan oikein kehtaa viedä?
Ajattelin omia häitämme, jotka niukalla budjetilla järjestimme opiskelijoina. Työssäkäyvät ihmiset toivat lahjaksi mm: 2 käsipyyhettä, 2 lasten kerhoreppua, halpoja koriste-esineitä, 5 eur pussilakanasettejä 2 kpl, nämä kaikki siis erillisiä lahjoja eri ihmisiltä. Täällä sanotaan, ettei häälahjoilla saa kustantaa häitä, mutta eikö nyt sentään joku minimihinta kannattaisi olla, varsinkin kun tuollaisilla em.lahjoilla ei kateta edes yhden vieraan ruokakuluja, saati perheen.
Kommentit (30)
vaan kaksi muuta asiaa:
-Onko lahja mieleinen, esim. löytää jonkun kipon kirpparilta 2 eurolla, jota lahjan saaja keräilee ja mitä vaikea löytää =hyvä ja mieluinen lahja vaikka ei kallis.
-Mikä on oma varallisuus, en ymmärrä jos hyvin toimeentuleva pari antaa lahjaksi jonkun "Tiimarin tuikkukipon", mutta esim. opiskelijalta tai muusta syystä pienituloiselta tuo on ihan hyvä lahja.
Ja jos juhlia pitää, oletan että minut sinne kutsutaan mukaan juhlimaan, ei "lahja-automaatiksi", ja niin myös omiin juhliin vieraat kutsun mukaan juhliin, en lahjojen takia.
Vanhempani antoivat 10 000€, ei tajuttu syöttää niitä tolla määrällä. Appivanhemmatkin antoivat salkullisen hopeisia aterimia, eivät nekään kai sitten tyytyväisiä olleet.
Ite vein alelaarista jonkun 30€ koristeen luokkakaverille ja sen miehelle häälahjaksi. Ei oltu nähty 10 vuoteen ennen häitä. Taidettiin jäädä mieheni kanssa sitten voitolle...
se hinta ei kait ole ihan pääasia, mutta pari lasten kerhoreppua ei ole oikein mietitty lahja, saati sitten jotkut Tiimarin koriste-esineet. Viiden euron pussilakanatkin on aika noloa viedä häälahjaksi. Vähän enemmän voisi panostaa.
Toisena äripäänä ovat ne hääparit, jotka laittavat kalliita lahjatoivomuksia. Niukinnaukin hyväksyn nuo häälahjalistat, mutta onko teidän mielestänne väärin viedä jotain listojen ulkopuolelta, jos toiveet ovat kalliita?
Ollessamme molemmat vielä opiskelijoita, ni saatettiin just viedä joku 15 euron lahja (mutta pyrittiin ostamaan jotku laadukkaat käsipyyhkeet, veitset, tarjouksesta vaikka aino aaltomaljakko tms.) eikä yritetty mitenkään saada näyttämään lahjaa arvokkaammalta/isommalta ostamalla vaikka kaupungin halvimmat pussilakanasetit.
Samoin itse saimme myös todella halpoja lahjoja,eikä se meitä haitannut. Emmehän me millään lahjoilla pyritty kuluja kattamaan.
kilahtaa, sillä av-mamman oppikirjassa sanotaan että AINA pitää hääruokailun hinta olla sama kuin häälahjan hinta. Miten sää nyt tolleen??? Hyi häpeä. =)
Vanhempani antoivat 10 000€, ei tajuttu syöttää niitä tolla määrällä. Appivanhemmatkin antoivat salkullisen hopeisia aterimia, eivät nekään kai sitten tyytyväisiä olleet.
Ite vein alelaarista jonkun 30€ koristeen luokkakaverille ja sen miehelle häälahjaksi. Ei oltu nähty 10 vuoteen ennen häitä. Taidettiin jäädä mieheni kanssa sitten voitolle...
tietysti jos voisi ostaa lahjan (nykyään kai kaikki toivovat rahaa), niin halvemmalla vois päästä, jos just onnistuis löytää jotain kivaa alennuksella
häälahjan arvo riippuu aina siitä kuinka läheinen hääpari on itselleni. Samaa käytäntöä noudatan myös muissa juhlissa. Tämä pätee vien sitten rahaa tai tavaralahjan.
En ymmärrä sitä ajattelutapaa että minun sillä lahjalla pitäisi jotenkin "maksaa" tarjoilua. Juhliin mennessäni en edes välttämättä tiedä minkälaiset tarjoilut siellä on.
Olen ollut rippijuhlissa jossa oli "täysi" pitopöytä, olen ollut myös rippijuhlissa jossa tarjottiin nakkikeittoa. Kumpaakaan en etukäteen tiennyt. Samoin olen ollut häissä joissa oli todella hienot ruoat ja häissä joissa oli kahta eri kiusausta ja kahta eri salaattia. Kummastakaan ei tietoa etukäteen.
revin talon seinästä villiviiniä ja tein siitä kranssin, jonka koristelin kaverilta saamallani kukkaköynnöksellä. tein vielä kynttilämansetitkin ja pakkasin kauniisti. Hintaa tuli melkein nolla euroa. Oltiin vähän köyhempiä silloin. Jälkeenpäin on hävettänyt. Mutta itsetehden voi kyllä päästä tosi halvalla.
toivottiin LAPSEN tilille rahaa. Nuori pari ja 6kk ikäinen lapsi. Meillä oli tosi huono tilanne, joten tein itse kauniin lahjakortin, jossa lupauduin vuoden ajan, kerran kuussa lapsenvahdiksi.