Ystäviäni ei kiinnosta syntynyt vauvani :(

reippaasti hakemaan uusia kontakteja ulkomaailmaan. Itse olin 23v, kun sain ensimmäiseni ja vain paras ystäväni jaksoi kiinnostua minun kuulumisista ja vauvasta alkuun, mutta sekin aikaa myöten väljähtyi, kun elämäntilanteet olivat niin erilaiset. Muiden ystävien kanssa yhteydenpito oli tosi harvassa, myös minun puoleltani, ja vasta jälkeenpäin olen tajunnut, että onhan se ollut outo tilanne meille kaikille.



Onneksi kuitenkin rohkaistuin, vaikka minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, menemään perhekahvilaan ja muskariin ja kappas sieltä sai juuri sitä ihanaa vertaistukea ja pari uutta, läheistä ystävää, joiden kanssa tapailtiin/soiteltiin sitten muutenkin.



Nyt 6v myöhemmin osa ystävistäni on saanut oman lapsen ja he ovat ottaneet useasti nyt yhteyttä kysyäkseen neuvoja tai vain höpöttääkseen ja vaikka alkuun ajattelin, että ai nyt minä kelpaan, niin heitin ne tuntemukset romukoppaan. Ja iloitsin siitä, että vanha ystävyys on löytynyt uudestaan. Paras ystäväni on tällä hetkellä lapseton ja juuri eronnut 10v suhteesta, eli meillä on täysin erilaiset elämäntilanteet, mutta toisaalta hänen ystävyys tuntuu nyt paljon tärkeämmältä kuin aikaisemmin ja minäkin osaan puhua muusta kuin vauvasta :)



Kyllä se siitä, myös jonkun muun mainitsema kateus yms. voi olla syynä. Kun itse iloisena kerroin 3. raskaudesta, niin yksi ystävä oli aivan omituinen käytökseltään. Vasta vuotta myöhemmin hän tuli käymään ja kertoi lapsettomuushoidoista ja keskenmnoista jne.

Nyt hakemaan äitikontakteja ja oikeat ystävät joko pysyvät mukana tai löytyvät myöhemmin uudelleen!

Minulla onneksi ympärilläni ystäviä jotka välittävät ja joista itse välitän.



Vuorotelleen olemme käyneet laitoksilla katsomassa, menneet kakkujen kanssa kylään vauvaa katsomaan, kylätelty lapsia toistemme luona, lenkkeilty iltasella ja purettu niin iloja kuin suruja, ollaan tehty kyläilyjä perheen voimin ja reissattu porukalla, treffattu siellä sun täällä ja kun jollakin on yllättävää menoa, lapsia voi kysyä hoitoon meistä kenelle vaan jne...

Onneksi itselläni on aitoja ystäviä ympärilläni.

Ensinnäkin se, että kavereitasi ei luultavasti vauva kiinnosta. Karusti sanottu, mutta kyse on niin vieraasta todellisuudesta, että siihen on vaikea mennä mukaan, ellei ole sitten erityisen lapsirakas ihminen ollut aina.



Toiseksi, kavereiden pitäisi silti kohteliaisuudesta sinua kohtaan pitää jotain yhteyttä. Kestää ne pakolliset vauvan katsomiset, kuvien selailu, kysellä voinnista ja jaksamisesta, olla jollain tavalla läsnä. Ei siksi että heidän pitäisi heille tuntemattomasta vauvasta välittää mitään, vaan siksi, että heidän pitäisi olla kiinnostuneita siitä, mitä sinulle kuuluu, vaikka se, mitä sinulle nyt kuuluu, on vauva.

Aihe ei vain ole heille varmaan ajankohtainen eivätkä he osaa ehkä oikein suhtautua siihen, että sinulla on nyt lapsi ja sinun tapaaminen tarkoittaa myös lapsen kanssa olemista. Paljon onnea lapsesta joka tapauksessa!



Olen itse nyt raskaana ja tosi kiinnostunut myös ystävien saamista vauvoista. Mutta muistan kyllä, että vielä 6 vuotta sitten kun todella hyvä ystäväni sai vauvan, niin en tainnut olla kovin kiinnostunut ja olenkin tajunnut sen vasta nyt jälkeenpäin ja ollut vähän pahoillani ja harmitellut asiaa. Taisin jättää hänet silloin aika yksin.

tuollaiset, jotka kun sinulla on tärkeää tapahtumassa elämässä niin heitä ei näytä kiinnostavan pätkääkään.

Onko se niin, että heitä kiinnostaa vaan mitä heidän elämässään tapahtuu ja jos he tarvitsevat tukea. Hanki uusia ystäviä vauvakerhoista ja lähde ulos lapsesi kanssa nauttimaan ihanasta keväästä. Älä jää marehtimään kotiin vanhoja ystäviä joita ei kiinnosta vaan nauti siitä ajasta mitä sulla nyt on. Tuo aika menee nopeasti ja varsinkin, jos murehtii sellaisa ystäviä, jotka ei voi olla sinun elämässä nyt mukana.

Minulla itsellä kohta puolitoista vuotias ja haikeudella muistelen vauva-aikaa ja miten vapaa sitä silloin oli....

Eivät ole oikeita ystäviä. Tosiystävät pysyvät mukana kelkassa kävi miten kävi. Itsekin olen 25 ja ensimmäinen ystäväpiirin perheellistynyt. Juurikin ne läheisimmät ystävät ovat myötäeläneet mukana raskauttani ja vauva-aikaa, mutta kaikki muut ns. hyvän päivän tutut ja esim. opiskelijapiirit ovat käyttäytyneet kuten sinunkin "ystäväsi".



Olen aina jakanut kaveripiirini kahteen osaan: ystäviin, niihin joihin pidetään yhteyttä kaikissa elämäntilanteissa. Ja satunnaisiin kaverisuhteisiin, eli niihin joiden kanssa hengataan samojen intressien takia (harrastus, opiskelu, työpaikka). Niin se vaan on, että jälkimmäiset jäävät järjestäen pois, jos ei ole enää yhteistä nimittäjää. Tämä jälkimmäinen ystävyys on helppoa: ollaan yhdessä kun satutaan liikkumaan samoissa piireissä. Tosiystävyys on haastavampaa: kuinka pysyä ystävänä, vaikka elämäntilanteet ovat täysin erit? Se vaatii molemmilta osapuolilta paljon efforttia. Että perheellisenä jaksaa kuunnella vielä sinkun ongelmia ja toisinpäin.



On vaikeaa olla se ensimmäinen perheellistynyt. Muilla ei ole todellista ymmärrystä perhe-elämästä: se voidaan nähdä liioitellun kiiltokuvamaisena tai kauheana ja sitovana elämän loppumisena. Kaikki lapseen liittyvä puhe saatetaan tulkita "mammapuheeksi", mutta eihän sitä omaa äitiyttään pitäisi peitelläkän - se on osa sinua.



Mutta tosiaan, on aika hakea ystäviä mammakerhoista, netistä jne. Ystäviä jotka ovat samassa elämäntilanteessa.



Olen pahoillani, että olet jätetty yksin. Järkyttävää ettei edes onnitella. Se kuuluisi hyviin käytöstapoihin, jos ei muuhun.

olin myös kaveripiirissäni ensimmäsiä joka sai lapsen. Silti ystäväni jaksoivat olla kiinnostuneita minusta, raskaudestani ja vauvastani. Vaikkakin osa myönsi, että odotukseni ym. tuntuvat heistä hyvin vieraalta. Ja vaikka tiedän, että osa ei mitään varsinaisen lapsirakkaita olekaan. Mutta he ovatkin ystäviäni. Samoin minä olen jaksanut kuunnella esim. ystäväni moottoripyöräkortin hankinnasta vaikkei se nyt ihan ominta alaani olekaan.



Ihme stereotypia tuo, että odottava/vauvan saanut haluaa puhua vain vauvastaan! Minä olen ainakin ollut aina erittäin tyytyväinen siitä, että minulla on lapsettomia kavereita joiden kanssa voin puhua aivan jostain muusta kuin lapsista. Raskaudesta ja vauvasta olen saanut puhua ihan tarpeeksi neuvolassa, mieheni kanssa, äitini kanssa ja uusien äitipiireissä tapaamieni kavereiden kanssa.

On kamalaa käydä katsomassa vauvaa, kun äiti ja isä kilvan tyrkyttävät vauvaa yökylään samantien, että he saavat nukkua. Kuulemma tekee niin hyvää kokeilla, millaista vauvan kanssa on.



Apua, en halua jotain 1-2 kk ikäistä luokseni yöksi! Siksi pysyn kaukana vauvaperheistä.

Aiheena aina jotenkin alistuneessa asemassa oleva tuore äiti? Voisit jo lopettaa. Tai vaihda vaikka aihetta!

olin myös kaveripiirissäni ensimmäsiä joka sai lapsen. Silti ystäväni jaksoivat olla kiinnostuneita minusta, raskaudestani ja vauvastani. Vaikkakin osa myönsi, että odotukseni ym. tuntuvat heistä hyvin vieraalta. Ja vaikka tiedän, että osa ei mitään varsinaisen lapsirakkaita olekaan. Mutta he ovatkin ystäviäni. Samoin minä olen jaksanut kuunnella esim. ystäväni moottoripyöräkortin hankinnasta vaikkei se nyt ihan ominta alaani olekaan.

Ihme stereotypia tuo, että odottava/vauvan saanut haluaa puhua vain vauvastaan! Minä olen ainakin ollut aina erittäin tyytyväinen siitä, että minulla on lapsettomia kavereita joiden kanssa voin puhua aivan jostain muusta kuin lapsista. Raskaudesta ja vauvasta olen saanut puhua ihan tarpeeksi neuvolassa, mieheni kanssa, äitini kanssa ja uusien äitipiireissä tapaamieni kavereiden kanssa.

piti laittaa vielä, että yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.. Eräs lapsuuden aikainen kaverini on nimittäin käyttäytynyt hyvin tökerösti sen jälkeen kun olen saanut lapsen. Aikoinamme olimme hyviäkin ystäviä, mutta kun tulin raskaaksi, häntä ei kiinnostanut edes sen vertaa, että tietäisi edes suurinpiirtein milloin minulla on laskettuaika. Hänen kanssaan puhuminen ja aikaa viettäminen on nykyisin sitä, että minun pitäisi "piilottaa" äitiyteni kokonaan. Lasta ei saisi näkyä ikinä missään missä tapaamme enkä saisi mainita tätä edes sivulauseessa. Ainoat kommentit jota on lapsestani lausunut ovat hyvin vihamielisä tyyliin "mä en ainakaan minkään kakaran kanssa haluais lähteä ulkomaille, menis koko loma pilalle". Tuskin tarvitsee edes sanoa, että välit tuohon entiseen ystävään ovat viilenneet aikalailla.

On kamalaa käydä katsomassa vauvaa, kun äiti ja isä kilvan tyrkyttävät vauvaa yökylään samantien, että he saavat nukkua. Kuulemma tekee niin hyvää kokeilla, millaista vauvan kanssa on.

Apua, en halua jotain 1-2 kk ikäistä luokseni yöksi! Siksi pysyn kaukana vauvaperheistä.

kuuloinen ilmiö! Minä en antaisi noin pientä vauvaa hoitoon edes äidilleni. Muutoinkin lastani ovat hoitaneet vain mummot ja kummi omasta pyynnöstään. En kyllä ihan usko tuota, tai sitten kaveripiirissäsi ollaan muutoinkin aika hanakoita "avunpyytäjiä". Mutta vaikea tosiaan kuvitella, että joku antaisi pienen vauvansa lapsettomalle (tai lapsellisellekaan) kaverilleen hoitoon edes vaikka tämä pyytäisi.

itse olin vaan 1 näitä karkuunjuoksijoista. Meillä oli tosi tiivis ystäväporukka. Yhdellä sitten tuli vauvakuume ja sai lapsen. Mä en ennen sitä ollut edes pitänyt kunnolla vauvaa sylissä saati sitten yhtään mitään muutakaan, joten voit kuvitella ettei mua yhtään kiinnostanut hänen uusi elämänsä. Eihän hän voinut lähteä meidän kanssa enää baariin, keikoille, juhannusfestareille tai minnekään muulle mikä meitä muita kiinnosti. Kerran tuore äiti soitti mulle ja valitti kun olimme hylänneet hänet ja mä IDIOOTTI pyysin heidät sitten reissuun. Mun piti lähteä poikaystävän kanssa juhannuksena laivalle, mutta erottiin ennen sitä ja mä ilmoitin pitäväni risteilyn, kun rahoja ei enää saatu takaisin. Joten otin samaan hyttiin ystäväni ja tämän alle 1 v lapsen ja voi jee, meillä oli AIVAN KAMALA RISTEILY !!! Lapsi itki, huusi, kakkas, pissas, söi kenkiä ja kaikke mitä ton ikäiset lapset tekee ja se kaikki oli mulle uutta ja ei mitenkään mielekästä. En ole ikinä ollut niin onnellinen risteilyn loppumisesta kuin silloin.

Joo, sen jälkeen kun tämä äiti ehdotti kyläilyä sanoin olet tervetullut ilman lastasi. Kovia sanoja äidille, jos mulle joku noin sanoisi en arvostaisi häntä yhtään ystävänä.

Heidän elämäntyylinsä on eri kuin sulla, joten elä sinä nyt tätä lapsi-arkea ja anna heidän elää omaa elämäänsä. Jos kaipaat seuraa ota yhteyttä itse ja älä vaan ota vauvaa joka paikkaan mukaan, saat muuten itsestäsi ei toivotun ihmisen. Joillain kestää vauvoihin totuttelu kauemmin kuin toisilla ja sun ikäisillä se on täysin sallittua.

taitaa olla liian nuoria tajutakseen sun uutta elämäntilannetta?



Onnea vauvasta.

Kuinka vanhoja olette? Jos kovinkin nuoria, niin osittain asia voisi selittyä sillä.



Entä oletko itse kiinnostunut ystäviesi asioista? Itse huomasin avioeroni kohdalla ketkä niitä oikeita ystäviä ovat. Eipä minuakaan enää kiinnosta muutamat kaverini ja heille syntyneet lapset, kun heitäkään ei hetkauttanut elämäni suurin kriisi.



Oikeiden ystävieni kanssa olemme kyllä läheisiä ja heidän lapsensa minulle rakkaita.

ja odotn, että pyyntö tulemaan katsomaan vauvaa/ystävääni tulee tuoreelta äidiltä. En halua olla riesaksi.



nm. ei äiti vielä, mutta toivottavasti kuukauden päästä :)

ei minuakaan kiinnosta muiden lapset paskan vertaa.

miksi pitäisi?



ei kiinnosta niin ei kiinnosta.

joku ruma vastasyntynyt,niin sitten pitäisi vielä kehuja antaa... huooooh.

Olen ollut ystävieni tukena vuosia monissa elämäntilanteissa/muutoksissa ja ollut kiinnostunut mitä heille kuuluu. Siksi olenkin jotenkin hirmu pettynyt tästä :( ap

että eivät edes vaivaudu laittamaan onnitteluja, vaikka pikkulapsista eivät olisikaan kiinnostuneita.



Kannattaa mennä vauvan kanssa perhekerhoihin tms. saat uusia tuttavia joilla on myös vauva-aika.

Nuoret ja nykyään vielä reilusti yli parikymppisetkin on monesti tosi lapsellisia ja itsekeskeisiä.Eivät he osaa asettua toisten asemaan vielä ja kun vauva ei ole omassa elämässä ajankohtainen,niin sitten ei vaan jaksa kiinnostaa.Nykyään muutenkin monesti ihmiset on niin itsekeskeisiä,että ei edes tajuta ajatella niin,että ehkä tässä on jotain vikaa kun en koskaan ajattele toisia ihmisiä..

Jos he aikanaan saavat lapsia niin tapahtuu joko niin,että oma lapsi on se maailman napa-ei muista niin väliä tai sitten he kasvavat muitakin huomioiviksi aikuisiksi..

tai soittelevansa lähiaikoina, mutta ei ole kuitenkaan kuulunut mitään. ap