Minkälaisessa maailmassa elät? Mikä kiinnostaa sinua?
Kommentit (12)
mutta onneksi viihdyn tässäkin. Realistina keskitän voimavarani niihin asioihin, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä eli läheiset ja perheen hyvinvointi. Jaksaakseni itse pidän myös yhteyttä ystäviini ja seuraan jonkunverran kulttuuria. Teen sellaisia asioita joita haluan ja joista saan iloa. Suljen pois elämästäni turhat murehtimisen aiheet koska en voi niihin mitenkään vaikuttaa. En siis seuraa liikaa uutisia ja mediaa, en vatvo mielessäni kamalia katastrofeja enkä pode maailmantuskaa.
Olen kiinnostunut kirjoista, käsitöistä, taiteesta, sisustamisesta, puutarhasta ja luonnosta ja koitan noista aiheista ammentaa voimia arkeen ja läheisten tukemiseen.
Vuosikymmenten masennus värittää elämääni kovasti. (Olkaa kilttejä ja jättäkää mielialapuoskarointi niille joille siitä maksetaan palkkaa.) Toisaalta jotenkin nautinkin näistä ailahtelevista tunteitsani. Elämääni ei voi sanoa tylsäksi.
Minulle tärkeitä asioita olisivat, jos mahdollisa olisi, jonkinlainen hallinta ja ehkä jopa valta. Ei sillä, että haluaisin pompottaa jotakuta, vaan haluaisin iloita siitä että saan jonkin vaativan asian sujumaan hyvin.
Psykologin mukaan minulla on poikkeuksellinen mielikuvitus. Arjessa se ilmenee melko kummallisina mielleyhtyminä, joka toisinaan saa ihmiset nauramaan ja toisinaan kummastelemaan, että mitä ihmettä tuon päässä taas liikkuu.
Siedän hyvin epäjärjestystä. Jonkinlaisesta hallinnantunteen kaipuusta huolimatta minulla ei myöskään ole tarvetta puuttua kaikkeen, minkä havaitsen olevan jotenkin huonosti. Minua on sanottu hyväksi kuuntelijaksi, koska en oitis tarjoa helppoja ratkaisuja ihmisten vaikeiksi kokemiin ongelmiin. En yleensä sano: "Niin mä tekisin." Mikä on minulle helppoa, voi olla toisille vaikeaa. En ole menestynyt, tai oikeastaan minulla menee helvetin huonosti. Jos haluaa menestystä, ei kannata kysellä neuvoja minulta, enkä niitä tyrkytä. Sen sijaan joskus haluaisin kehottaa ihmisiä istumaan alas, tarkastelemaan asioita ja vaikka lukemaan, mitä jostakin ongelmasta on kirjoitettu.
Maailmani on absurdi, mutta se on minusta usein hauskaa. Nautin yllättävistä seikoista, enkä välttämättä haluakaan etsiä niille selitystä. Maailmaani ohjaa jokin korkeampi taho, olkoon se nyt sitten Jumala. Tosin se ei ole pikkumainen moralisti tai harmaapartainen ukkeli pilvenreunalla, jota ateistit yrittävät kieltää. Kyse on jostakin huomattavasti abstraktimmasta asiasta. Ja ennen kuin kukaan suuttuu, niin en etsi faktaluontoisiin kysymyksiin vastausta jumaluudesta. Pikemminkin olen sitä mieltä, että maailman järjestäytyminen on hyvin kiintoisa ilmiö, jonka tutkimisessa ei kannata pistää päätään kumpaankaan lähistöllä olevasta pensaasta: kyselemättömään uskoon tieteen kaikenkattavasta oikeassaolosta tai Jumalan/jumalan mystisestä toiminnasta. Erityisesti usko tieteen oikeassaoloon on minusta vaarallinen: jos siihen uskoo sokeasti, koko tieteily lienee turhaa. Kaikkea sitä ei voi kyseenalaistaa, mitä tuhannet ihmiset vuosisatojen aikana ovat selvittäneet, mutta jotkut asiat tuntuvat muita kiinnostavammilta ja niitä on kiva tarkastella. Usein esittämän johtopäätökset eivät edes ole tarkoitettu "totuuksiksi", vaan mahdollisiksi ajatuksiksi.
Maailma tai siihen perustuvat ajatukset (jos nyt muita onkaan) on siis leluni :D
mua kiinnostaa lapset ja lasten lelut ja niiden järjestely ja keräily.
Välillä soitellaan vähän pianoa.
Puuhailemme sisällä ihanassa talossamme.
Lisäksi kiinnostaa mm. Ikean kuvasto, Täydelliset Naiset, Matkaoppaat, Hullut Päivät.
Ja sipsit ja karkit ja punaviini ja mozzarella/vuohenjuustosalaatti kiinnostaisi, vaikka yritän vähän väliä laihduttaa (dieetti kestää n. päivän).
Matkustelu kiinnostaa myös (Euroopan huvipuistoihin tai pakettimatkoille etelään).
(tylsää kun pitää mennä taas töihin, niin joutuu palaamaan aikuisten maailmaan ainakin osittain...)
Uutisista mua kiinnostaa vaan jos joku katastrofi koskettaa Suomea / mua. Ja esim. EStonia kosketti. Muuten en jaksa seurata mitään uutisia enkä politiikkaa enkä viihdettäkään (siis jotain julkkiksia ja iskelmätähtiä).
Olen kiinnostunut muista ihmisistä, kirjoista, musiikista, taiteesta, luonnosta, lapsista, eläimistä, filosofiasta, psykologiasta, sosiologiasta, kielistä, historiasta, maantieteestä, biologiasta... ihan oikeastaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Opiskelen psykoterapeutiksi olen 36 v kolmen lapsen äiti ja olen ateisti (entinen uskovainen srk -nuori, edelleen kiinnostunut analysoimaan eri uskontoja ja uskomuksia), mikäli se jotain kiinnostaa.
Elän perhekeskeisessä maailmassa. Uskon useimpien ihmisten olevan melko hyviä. Kirjallisuus ja ihmiset kiinnostavat.
yhteys on kateissa vähän väliä. Yhden sivun avaa ja toista enää ei.
nyt kiinnostaa aivan kamalasti suomen tulevat vaalit, vaikka ulkomailla asunkin
äänestämme molemmat miehen kanssa persuja, vaikka olemme hyvintoimeentulevia korkeakoulutettuja
nykyisessä kotimaassa näkee, mihin se liika hyysääminen johtaa
kahden pienen lapsen kotiäitinä dynaamisessa, tapahtumarikkaassa, trendikkäässä ja erittäin mielenkiintoisessa maailmassa. Olen kiinnostunut ympärillä olevasta maailmasta noin yleisellä tasolla sekä terveellisestä ravinnosta.
kyselee eräs pyykkivuorien keskeltä
Ja erityisesti Suomi on hyvin ahdistava maa. En viihdy täällä ihmisten enkä ilmaston puolesta ollenkaan. Erityisesti tuntuu, että tätä yhteiskunta aon mahdoton tehdä paremmaksi ja asioihin on mahdoton vaikuttaa.
Olen kiinnostunut työstäni, ihmisistä, kirjoista, henkisestä hyvinvoinnista - ylipäänstä elämästä.
on muutosta tai liikettä kuvaava tapahtuma. Pyykkivuoren selvittäminen on hyvinkin dynaamista elämää.