Oletko naimisissa EI-miehen kanssa?
Minä olen, valitettavasti. Kaikkiin ehdotuksiini, pyyntöihini ja ideoihini miehen vastaus on lähes poikeuksetta EI. Lähdetäänkö kävelylle - Ei jaksa, leffaan - Ei huvita, syömään ulos - Ei tee mieli, syödään jotain pakkasesta, matkalle/risteilylle - Ei ole rahaa, muutettaisiinko omaan taloon - Ei jaksa koko ajan rempata ja ajaa nurmikkoa ym. No entä rivitaloon - Ei jaksa pakata, muuttaminen on tylsää, isompaan asuntoon sitten - Ei edelleenkään jaksa pakata, kutsuttaisiinko ystäviä kylään viikonloppuna - Ei jaksa siivota/kokata/seurustella, otetaan koira - Ei jaksa käydä kusettamassa sitä, käydäänkö vuokraamassa leffa - Ei siellä mitään hyviä ole vuokralla, tehtäiskö jotain kivaa tänään yhdessä - Ei kyllä huvita nyt mikään (makaa sohvalla). Jne jne jne.
AINA vastaus on ei ja nyt kyllä rupeaa jo pikkuhiljaa tympiä koko ukko. Mun unelmat on täysin poljettu maantasalle :(. Haluaisin joskus oman talon, jonka pihalla puuhastella, haluaisin matkustella, kokata vieraille, harrastaa yhdessä. Mutta ei, ei, ei, ei, ei. Mistään suunnitelmista ei voi edes keskustella, kun alkaa heti sellainen ärsyttävä narina ja huokailu, että ei jaksa, ei siitä mitään tule, kaikki on aina liian kallista tai hankalaa tai aikaavievää. On parempi vaan maata sohvalla ja tuijottaa televisiota.
Haluaisin vielä opiskella itselleni toisen ammatin, koska en viihdy työssäni yhtään. Mieheni vastustaa ajatustakin, koska tulot tippuisivat hetkellisesti jne.
Vielä minä unelmani toteutan. Lähden tästä paskasta liitosta, kun ei ukkoa kerran kiinnosta MIKÄÄN. Helvetti sentään.. Kunhan lapset isompia, nostan kytkintä ja lähden. Lasten kanssa siis, parempi niidenkin on päästä pois täältä negatiivisesta ympäristöstä. Ja ennen kun joku kommentoi, että mitäs menin naimisiin tuollaisen vätyksen kanssa, olin silloin hyvin nuori ja mieheni ei ollut vielä silloin ihan noin paha Ei-mies, kun nykyään. Ja masentunutkaan ei ilmeisesti ole, olen sitäkin miettinyt ja jopa hänelle siitä sanonut. Sain paskaiset naurut päälleni ai koska mua ei kiinnosta rouvan pilvilinnat ja kaiken maailman typerät ehdotukset, olen jotenkin masentunut, ha ha ha".
Kommentit (13)
ehkä se herää tuosta EI-maailmastaan ja alkaa huomioimaan et elämää voi elää muutenki ku rötköttämällä soffalla..
Tee omat suunnitelmasi: matkoja lasten kanssa, iltoja kaverien kanssa (mies hoitakoon lapsia) jne. Katso onko edelleen mielummin sohvan pohjalla.
Jos kerta haluaa olla kotona, niin anna olla lastenvahtina.
Häntä käy tosi sääliksi: hän on itse peruspositiivinen ja maailmasta kiinnostunut ihminen, mutta eläkkeelle jäätyään appi lakkasi haluamasta tehdä mitään. Sitä on surullista katsoa vierestä.
Kai ap:n tosiaan vain kannattaa ruveta etsimään muuta seuraa asioiden tekemiseen. Yksinkin on ihan kiva matkustaa, tyttökaverin kanssa kyllä vielä kivempi. Ehkä myös lasten.
meillä asuu ei vaimo. Kieltämättä harmittaa, että mitään ei saa tehtyä, kuntoinen on krooninen ei ei vastustaja.
Elämä valuu sormien välistä.
Yksinkertaisesti yksi ihnminen ei voi tehdä kaikkea, varsinkaan jos toinen näkee kaikessa ongelmia ja vaikeuksia ja vastustaa kaikkea norsu naaman vitulla
Miksi kyselet häneltä lupaa tai myöntymistä eri asioihin? Muuta taktiikkaa ja ala ilmoittamaan mitä aiot tehdä ja tee se, olethan kai aikuinen itsekin. Jos haluat lähteä opiskelemaan niin ilmoita miehelle että näin tulee tapahtumaan. Älä odota miestäsi mukaan, ei hän jaksa. Mutta tämän muutoksen jälkeen saatat yllättyä ettei mies ehkä oikeasti laitakaan hanttiin kaikessa, ja miten voisikaan, itsehän päätät elämästäsi ja omista asioistasi. Kokeile!
juuri tältä aamulta: puhuin miehelle keittiön remontista, siis että MINÄ maalaisin seinät ja vaihtaisin kaappeihin ja laatikoihin vetimet, ja vieläpä maksaisin koko lystin. Miehen kommentti "ei, ei, ei"
Ihan samoin jos ehdotan kävelylenkille lähtemistä, EI, kuntosalia EI, ruoanlaittoa yhdessä EI, kaikki siivous nyt on "itsestäänselvästi" EI, matkustelu EI, kaikki siis ei.
No mutta toista ei voi muuttaa :) Mä käyn sitten itse kaverini kanssa lenkillä ja kuntosalilla, olen maalannut seiniä "ilman miehen lupaa", yms.
Mutta onhan siitä ei-koriläästä jotain hyvääkin; vahtii se yleensä sentäs lapsia sen aikaa, että pääsen em. harrastuksiin :)
Vaan en enää. Erosin, lähdin opiskelemaan, hankin paremman ammatin ja työn, ja nyt on Joo-mies. :)
Mitäs jos AP kokeilisi vaan alkaa toteuttaa itseään suunnitelmallisesti. Jos asenne on tuo, niin yhtä hyvin voit jo nyt toteuttaa haaveitasi. Ja pysyä aviossa, jos se kestää. Jos ei kestä, niin sitten sen ei ollut tarkoitettukaan kestämään.
Sinuna minä alkaisin tehdä asioita ilman miestä, lähinnä kyseessä olisi ilmoitusluontoinen asia. Matkustele, harrasta, tee!!! Jos mies vinkuu, sano ettei kiinnosta hänen negatiiviset kommenttinsa ja ettei hän voi määrätä kaikesta. Ja näytä äijälle, miten hauskaa sinulla on. Hae nyt heti joku mieluisa elokuva vuokralle ja jos ukko ei halua katsoa, sano sille että menee vaikka keittiöön sitten istumaan ihan keskenään. Minua rupesi oikein raivostuttamaan!
Tai sitten se vastaa "en tiedä" mikä oikeesti tarkoitta ei. Varsinkin jos on kyse johonkin menosta tai vieraiden kutsumisesta meille.
Nimittäin kun olen puhunut omakotitalosta ja rivitalosta haaveenani, oli vastaus tuo ei. Omakotitalo on epäkäytännöllinen, koska siinä pitää rempata ja hoitaa pihaa ja puutarhaa. Samasta syystä rivitalo on huono valinta, ja sen lisäksi voi sattua huonot naapurit, joiden kanssa on riidoissa. Koiraa hän ei halua, koska ei ensinnäkään ole koskaan pitänyt koirista ja koska "sen ulkoiluttaminen olisi kuitenkin mun tehtävä enkä mä jaksa sitä".
Pariisiin ja Lontooseen olen yrittänyt häntä houkutella kanssani. Lopulta kävin lapsen kanssa kahdestaan Pariisissa, kun miestä ei kiinnostanut, ja seuraavaksi aiomme lapsen kanssa Lontooseen. En kyllä vieläkään ymmärrä, miksi mies ei tahdo mukaan.
Mutta ihan sama mulle. Hän ei kuitenkaan ole vätys, vaan tekee kyllä kotitöitä ihan kiitettävästi, joten en ole ajatellut eroa. Tilanne voisi olla toinen, jos kotityötkään eivät maistuisi...Toisinaan minua vain hämmästyttää hänen jääräpäisyytensä. Itse en jaksaisi noin kauan.
Tai sitten se vastaa "en tiedä" mikä oikeesti tarkoitta ei. Varsinkin jos on kyse johonkin menosta tai vieraiden kutsumisesta meille.
kun kysyi josko aletaan vielä lasta yrittämään ens vuonna ja jos se tarkoittikin ei. Prkl kun ei voi suoraan sanoa sitäkään.
Hänelle ei edes ehtinyt sanoa asiaa loppuun, kun vastasi jo "Ei käy"! Todella lannistavaa, ahdistavaa ja rasittavaa! Paheni vanhetessaan, että sinuna häipyisin ja äkkiä!