Kysymyksiä kaksikielisyydestä

mutta ajattelin nyt kuitenkin tilaisuuden tullen kysäistä vielä av-raadinkin mielipidettä. :) -19

puhua omaa kieltään lapsukaisille.

Minusta kummankin vanhemman tulisi puhua lapselle sitä kieltä, joka sujuu helpoiten. Yleisimmin tämä on oma äidinkieli (kaksikielisten pitää miettiä, kumpi kieli on vahvempi/tuntuu paremmalta). Ja kuten tässä on jo tullut ilmi, lapsi kyllä ymmärtää montaakin kieltä, kolme sujuu mukavasti alle kouluikäiseltä. Se on sitten toinen asia, kuinka hyvin lapsi _puhuu_ kieliä, siinä vaaditaan vanhemmilta aika paljon töitä. Yleensä asumismaan tai äidin kieli sujuu parhaiten, etenkin jos se on sama kieli kuin koulussa ja kavereiden kanssa. Käteväähän se olisi, jos kummatkin vanhemmat osaisivat toisen kieltä, mutta aina se ei ole mahdollista. Jos kieltä ei osaa, niin yleinen kiinnostus toisen kulttuurista on jo plussaa.



Meilläkin on kaksikielinen perhe, ei tosin vielä lapsia, joten näitä asioita on tullut mietittyä. Usea ystäväperheeni on myös kaksikielinen ja hyvin näyttävät lapset kommunikoivan kummankin vanhemman kanssa. Sitä vastoin olen tavannut useita katkeria aikuisia, joiden toinen vanhempi ei ole puhunut heille omaa äidinkieltään.

Onpa tämä aihe herättänyt paljon keskustelua! En arvannut, että täällä olisi näin paljon kaksikielisten äitejä. Kiitos kaikille kokemuksistanne!



Itse olen tosiaan aika luottavainen lapsen kykyihin oppia kaksi kieltä. Itse aion tietysti puhua lapselleni vain suomea, mutta mietin vain onko kovin vakavaa se, jos puhun hänelle isän kieltä tämän läsnäollessa. Tällainen järjestely vaan helpottaisi kummasti arkielämää ja rauhoittaisi varmasti isää.



Eniten mua nimittäin huolestuttaa isän rooli tässä kaikessa. Hän ei ole ollenkaan joutunut miettimään tätä kieliasiaa ennen kuin nyt, sillä tosiaan olemme aina puhuneet hänen äidinkieltään, jonka harritsen sen verran hyvin ettei asiaa ole oikeastaan tarvinnut ottaa huomioon. Itse olen elänyt kahden kielen maailmassa jo vuosikausia, niin että olen joutunut käymään läpi erilaisia hankaliakin vaiheita ja miettimään kieltä eri kanteilta.



Nyt miestäni on alkanut vähän ahdistaa se, että hän jäisikin ikään kuin ulkopuoliseksi mun ja lapsen jutuista, jos ei ymmärräkään mitä juttelemme. Onko kenelläkään tällaisia kokemuksia? Ymmärsin että aika monen miehetkin puhuvat päivittäin jotain itselleen vierasta kieltä niin, että ovat tottuneet elämiseen monikielisessä ympäristössä jos valmiiksi. Minun miehelläni näin ei ole.

Siis 26 on sama kuin ap.

Lapselle puhuttu kieli on kuitenkin aluksi niin yksinkertaista, ettei sitä ole niin väliksikään tajuta. On tärkeää, että sinä puhut systemaattisesti lapsellesi suomea, jos haluat hänen oppivan sitä. Miehellesi toki puhut aina miehesi äidinkieltä. Pikku hiljaa lapsi oppii, että sinulla pitää vastata aina suomen kielellä.

Tuttavapiiriini kuuluu monia perheitä, joissa puhutaan kolmea kieltä.Äiti puhuu lapselleen omaa kotikieltään, isä omaa kieltään ja koulussa on enkkua. Nämä lapset eivät osaa kirjoittaa kumpaakaan vanhempiensa kieltä. Riippuu tietenkin vanhempien aktiivisuudesta miten lasten kieli kehittyy, kun suurin osa ajasta ollaan koulussa ja poissa kotoa.



Osalla lapsilla on ongelmia oppia puhumaan tai viivästymää, mutta se korjaantuu ajan kanssa. Monet lapsista ovat todella hyviä koulussa ja oppivat asiat nopeasti....käyttävät aivojaaan täydellä teholla.



Kielet on rikkaus.

Siis ihan oikeesti niinkö kaikki onnistuu puhumaan johdonmukaisesti lapselle vain yhtä kieltä, vaikka toinen vanhemmista ei ymmärrä mitään? Eikö ruokapöytäkeskusteluja ole aika hankala käydä sillä tavalla? Ap

jos aiot sitä lapsillesi puhua ja opettaa kirjoittamaan. Suomalaisia lapsia opettaa koulussa virallisen kieltenopettajan tutkinnon suorittanut ihminen.

Lapseni puhuvat isänsä kanssa hindiä ja minun kanssani suomea. Luuletko, että suomalaiset lapset oppivat ala-asteella tai ylä-asteella täydellistä englantia? Entä yliopistossa? Eivät taida oppia kun eivät ole natiivit opettamassa. Ulkomailla pärjää hyvin kotona opitullakin englannilla ainakin kun meidän perheestä on kyse. Emme sitäpaitsi ole edes muuttamassa englanninkieliseen maahan vaan summe SAKSANKIELISESSÄ maassa, joten englanti on lapsille vain extra kieli ja sitä kyllä opetetaan koulussa lisää.

Olen asunut viimeiset 25 vuotta ulkomailla ja suorittanut yliopisto-opintoni englanniksi. Luulisi sillä äidiltä ja isältä opitulla 'pilallisellakin" englanninkielellä sitten pärjäävän. Mieheni on käynyt kaikki koulunsa englanniksi ja se on hänen toinen kotikielensä.

Luonnollisesti lapset oppivat meillä enkkua KUUNTELEMALLA äitinsä ja isänsä keskusteluja. Sinua se ilmeisesti harmittaa, että ovat oppineet senkin kielen hyvin kun pitää tulla tänne vänkäämään vastaan.

Et kyllä tajua näistä asioista yhtään mitään.

Tyttömme on nyt 5 v. ja olen puhunut hänelle alusta asti suomea ja mieheni kreikkaa. Tyttö oppi automaattisesti, kenen kanssa puhutaan mitäkin kieltä, ja kääntää kielen vauhdissa, jos tarvis on. Esim. jos sanon hänelle, että "käy sano isille, että ruoka on valmista" niin hän sanoo sen kreikaksi tietysti.



Ei pikkulapsen kanssa puhuessa tarvi sen toisen aikuisen koko ajan tietää tarkalleen, mistä puhutaan. Silloin kun tarvii, silloin puhun kreikkaa minäkin, mutta on ne kuitenkin aika vähissä ne kerrat. Mieheni toki myös ymmärtää aika paljon suomea, vaikka ei itse sitä puhu.



Eräs suomalainen ystäväni täällä ei ole puhunut lapsilleen suomea, juuri siitä syystä että ympäristö ei sitten ymmärrä, mistä puhutaan. Nyt isot lapset eivät puhu suomea, eivätkä varmasti kovin hyvin ymmärräkään. Sääli.



Suomen kieli on sitäpaitsi varmasti paljon vaikeampi oppia isona. Kun puhut sitä alusta asti kotona lapsellesi, se tulee ilmaiseksi hänelle.



Niin ja meillä videot, lastenlaulut ja kirjat on olleet isona apuna. Kielenkehitys ei muuten ainakaan viivästynyt kahden kielen takia, ehkä päinvastoin. Tyttö oppi lukemaan ja kirjoittamaan (niin hyvin kuin viisivuotias nyt osaa) alle viisivuotiaana, sekä kreikkaa että suomea yhtäaikaa, eli siis kahdenlaisia kirjaimia.