Millä ihmeen perusteella jotkut tämän palstan naisista kieltävät miehiltää menon pikkujouluihin tai muihin rientoihin?

Tuo nelosen viestihän oli ihan selvästi vitsi. Sarkasmia!

Aika mustavalkoisia näkemyksiä kaikki vastaukset.

poistumaan kotoa? Oikeasti... 120kg ois viel menny läpi mutta 160kg? Mihin työpaikkaan sellainen pääsee ja korkealle uraportaaseen? täälläkin aina valitetaan työpaikkojen ulkonäkövaatimuksista.... ja todellakin, miten toi fyysinen liikkuminen onnistuu?

Ei ihme jos moinen hoivasuhde ei pidä yllä seksuaalista kiinnostusta vuosien jälkeen enää puolin eikä toisin.

Kunnes kulissi jonain kauniina päivänä kaatuu - kaukana tulevaisuudessa.

En pidä mitään kulissia yllä. Keskustelemme miehemme kanssa monista asioita ja luotan siihen, ettei hän menisi pettämään. Niin en tekisi minäkään. Mutta jos pettää, niin pettää.. En usko, että pettämisen riski yhtään pienenee sillä, että vaimo kieltää, kiukuttelee ja kontrolloi.

Kyllä kuules 160kiloinen työskentelee ja kävele ihan hyvin. JOs olet vanha ja painat noin paljon niin voi olla ongelmia, mut kyllä nuori toimii ihan siinä missä muutkin. Ja ei kuule kaikkiin firmoihin katsota sitä ulkonäköä! Kaupoiss on nykyään jakku pukuja kokoon 60asti. Lihava voi olla hyvinkin siisti ja edustava. Suurinosa johtotehtävien miehistäkin ovat lihavia, mtuta edestavia!

Mutta toisaalta olen siinä onnellisessa asemassa, että mieheni menee tuskin koskaan minnekään. Nytkin sai liput ja kutsun yhteen kivaan tilaisuuteen ja sen jälkeen jääkiekko-otteluun (kaikki ruokaa ja juomaa myöten ilmaista) ja hän empii, että menisikö!!!!



MInä sanoin, että jos et sinä mene, niin minä menen. Tottakai miehen pitää saada mennä jos menottaa ja joskus tarvitsee vähän potkiskella.



Mutta ymmärrän niitä, joiden miehet menossa kokoajan ja tuntuu siltä, että kieltää täytyy. Oma ex oli sellainen, että aina kun oli mahista, vedettiin pää täyteen ja mentiin ja tultiin kuinka tykkää, minusta tai mistään välittämättä. Risoi ja oli kyllä yksi syy eroonkin.

Minä mietin aina omat menemiseni sen kautta mitä haluaisin oman puolisoni tekevän. Useimmat ihmiset ovat jollakin tasolla epävarmoja itsestään. Miksi kiusata ja kylvää mustasukkaisuutta vaikkapa menemällä pikkujouluihin? Kaikkihan sen tietää että hyvin usein esim. juuri pikkujouluissa " rietastellaan" . Naiset on pikkumustissa ja nousuhumalassa pikkutuhmia. Tanssitaan, kähmitään, pussaillaan...



Toki täytyy luottaa puolisoon mutta yksikään ihminen ei ole erehtymätön. Tilaisuus tekee varkaan. Kun vaikkapa mies on pienessä kekkulissa juhlimassa ja joku näpsäkän näköinen naikkonen tulee kiehnäämään ja helmoja nostelemaan niin väittäisin että monella itsehillintä pettää...



Kyllä parisuhteessa elävät ihmiset saavat mennä ja harrastaa erilläänkin mutta onko se pakko tapahtua juuri siellä pikkujouluissa missä pettämismahdollisuudet on usein " parhaat mahdolliset" ? Eikö nykyään ole enää mitään muuta hauskaa tekemistä tai rentoutumistapaa kuin mennä ryyppäämään ja flirttailemaan?

minkälaisissa pikkujouluissa te oikein käytte? Mä en ole ikänäni kuullut / nähnyt irl mainitsemasi kaltaisia pikkujouluja. Pahinta mitä pikkujouluissa, joissa olen ollut läsnä, on ollut se, että joku yleensä ölrveltää kännissä ja oksentaa vaikka vessan lattialle. Mistään vilauttelusta tai flirtistä ei puhettakaan. Onko tämä alakohtainen kysymys vai mitä?

Toki pikkujouluja on monenlaisia mutta puhuin oikeastaan juhlimisesta ylipäänsä. Siis baarissa käymiset ym. mukaanlukien. Mielestäni aina kun puolisot " bailaavat" erillään, siinä (ehkä hieman liioitellen sanottuna) riskeerataan parisuhteen onnellisuus. Itse elän nyt niin onnellisessa ja kaikin puolin mukavassa parisuhteessa ettei minulla ole edes halua mennä " ystävien" kanssa juhlimaan. En ole käynyt yksin baarissa tai pikkujouluissa ym kokkareilla yli kuuteen vuoteen. Baareissa ördääminen on teinien hommaa, ei aikuisten perheenisien ja äitien.

Minä (28 v ja kahden lapsen äiti) todellakin voin ja haluan käydä ystävieni kanssa baarissa tanssimassa ja juomassa muutaman siiderin. Se ei tarkoita, että pettäisin miestäni tai tulisin kotiin jumalattomassa tuiskeessa aamun sarastaessa. Tulisin hulluksi, jos en koskaan näkisi ystäviäni. Mieheni ei ole minun ystäväni vaan kumppanini. Minulla ainakin on sellaisia asioita ja juttuja, joita haluan tehdä ystävieni, en mieheni kanssa.



Emme koskaan käy mieheni kanssa baareissa, koska hän ei pidä siitä. Miksi siis väkisin hänet sinne raahaisin, kun hän ei siitä nauti, mutta minä pidän?

että moni nainen näyttää kohtelevan miestään samalla tasolla kuin lapsiaan: et saa mennä sinne ja et saa tehdä tätä. Mihin se tasavertainen kumppanuus monesti katoaa?

Ja erään vastaajan surullinen esimerkki (en anna mennä kun en itsekään saa mennä)! Millä oikeudella aikuiset ihmiset kieltävät toisiltaan menemisiä ? Tietenkin asioista pitää sopia ja toisen pitää ottaa huomioon, miltä omat menemiset voivat toisesta tuntua.

Luottamusta pitäisi kyllä parisuhteesta sen verran löytyä, että erilaisiin rientoihin voi kumpainenkin mennä ja antaa toisen mennä hyvillä mielin. Mutta totta on sekin, että juuri pikkujoulut vaikuttavat olevan niitä tilaisuuksia, jolloin pettämiselle pedataan liian helppo paikka. Monet sortuvat helposti.



Samaa ihmettelen minäkin, mitä jotkut tässä ketjussa, että millaisissa pikkujouluissa olette oikein olleet? Oman työpaikkani pikkujoulut ja bileet ovat aina siinä määrin asialliset, että pettämisiä ja kähmimisiä ei todellakaan tapahdu. Viinaa kuluu ja hauskaa on, mutta olemme kaikki kavereita keskenämme ja kaikilla on omat puolisonsa. Voikohan tämä johtua osittain siitä, että työkaverini esimiestä myöten ovat kaikki nuoria, vanhimmat hiukan päälle 30v? Tuntuu että tämä sukupolvi osaa jo juhlia siivommin ja pettämättä, kun vertaa esmes keski-ikäisiin ja viittäkymppiä läheneviin???

Uranainen=kaunis, hoikka kotiäiti=ruma, lihava.



Firma, jossa mun mies on töissä, löytyy niin hoikkia kuin lihaviakin uranaisia. Ja niin löytyy kotiäideistäkin...

ihan kuin aikuista nyt voisi KIELTÄÄ... tai no, oma syynsä jos tottelee, tossukkaäijät.

Mä en ainakaan ala mitään kieltoja totella, keskustelu, yhdessä sopiminen on sitten jo eri juttu

Ei baarissa ole pakko ördätä ja moni on ördäämättä. Miksi muuten olette tyttöporukalla baarissa? Kova meteli ja kitkerä tupakansavu. Eikö olisi mukavampaa juoda siiderit ja rentoutua vaikka jonkun kämpillä? Vai mikä sinne baariin vetää? No OK! Tanssiminen juu. Ahtaalla ja tahmealla tanssilattialla on ihanaa tanssia. Jos tanssimisesta tykkää niin eikö se onnistuisi paremmin vaikka jossakin tanssitunneila? Siellä ei olisi kännisiä miehiäkään lähentelemässä. Vai kaipaako " syntinen sielu" pientä flirttiä vieraitten miesten kanssa? Kun naiset menevät ilman miestään baariin he laittavat itsensä paljon hienommin ja seksikkäämmäksi kuin ikinä oman miehensä takia.



Kuten jo aikaisemminkin sanoin, on se kumma kun ei muuta tekemistä keksitä kuin baarit ja yökerhot! Aikuisilla on huono mielikuvitus. Tai se mielikuvitus on vaan vähän tuhman sorttinen...

" Valitettavasti" mua ei lähennellä baarissa, koska olen aika mitäänsanomattoman näköinen, joten metsään meni arviosi :-) Satun vaan pitämään tanssimisesta ja musiikista (ja kyllä, käyn myös tanssitunneilla). En oikein ymmärrä miksi otit tämän niin henkilökohtaisesti. Oletko sinä käynyt ennen baareissa " näyttäytymässä ja olemassa tarjolla" , kun noin korpeaa. Jos minä käyn keskimäärin 3 kertaa vuodessa ystävieni kanssa baarissa tanssimassa, niin tuskin riskeeraan sillä kunnossa olevaa parisuhdettani.

Minäkin kielsin silloin, kun olin tosi epävarma ja nuori. Sittemmin olen ymmärtänyt, että miehelläni on oikeus pitää hauskaa ja jos jotain pettämistä tapahtuiskin niin se sitten tapahtuu jos on tapahtuakseen. Mutta olen kyllä ihan iloinen että mieheni firmassa ei ole pikkujouluja, ne on sitä ördäyskulttuuria jota itse en ymmärrä.

missä sellaisia pippaloita ja baareja on, joissa pukeudutaan pikkumustiin, kiehnätään, ehdotellaan tuhmia ja vampataan jotenkin kovin laajassa mittakaavassa! Täytyy sanoa, että aika rauhassa olen saanut olla jo monta vuotta, eikä se johdu siitä, että olisin NIIN ruma. Olen suht normaalipainoinen ja hyvännäköinen nainen, eikä missään tule vastaan tällaisia " kuolaavia perseennuolijoita" , joita paikat ovat tämän jutun mukaan pullollaan.

Siis se, mitä kirjoitettiin tuossa alempana yleistyksistä.



Itse olen osittain kotona, osittain työssä vaikkakin ajatuksiltani olen kotiäiti ainakin nyt. Keikkatyötä teen vain saadaksemme vähän lisätienestiä.

NO anyway, olen hoikka, pitkä, näyttävä nainen ja sain juuri loistavan työtarjouksen koska sopisin kyseisen firman imagoon. Eivätkä voineet uskoa, kun sanoin, että olen kotona lapsen kanssa, kiitos ei.



Että turha on yleistellä asioita. Hankkikaa elämä.