Jyväskylässä synnyttäneitä... kokemuksia?

ja vähän on olo, että voi kun pääsis johonki muualle.. Eka synnytys 10v. takaa, silloin sain ilokaasua, mutta en saanut siitä kovinkaan paljon apua. Toinen v. 2005, amme oli vielä silloin, mutta sekään ei auttanut. Olen ollut pettynyt siihen, että joka ikisessä synnytyksessä on pitänyt olla todella tuskissaan ja pyytää epiduraalia/spinaalia moneen otteeseen, ja sitä on pihdattu (ei ihan vielä, odota vielä hetki, tulee ihan kohta..), tuntuu että kätilöt johtavat synnytystä oppikirjan mukaan eivätkä kuuntele synnyttäjän tuntemuksia. Että "eihän se nyt voi sattua vielä, vaikka supistuksia tullut tauotta 6 tuntia mutta et ole auki kun 3cm".

Mutta synnytyksen jälkeen hoito ollut ensiluokkaista, lasta on tarkkailtu ja mittailtu verensokeria yms. hyvin ahkerasti. Jopa imetyksen alkuun ohjailtiin kolmannenkin lapsen jälkeen, vaikka olin imettänyt häntä ennen jo vajaa kaksi vuotta :) Tuosta peräruiskeesta en muista, itse olen sen aina halunnut ja saanut.

Synnytin Jyväskylässä loppuvuodesta. Olin osastolla muutaman päivän käynnisteltävänä ja vauva syntyi lopulta alakautta kalvojen puhkaisun jälkeen. Minulle sattui ponnistusvaiheeseen ihanat kätilöt ja muutenkin jäi tosi hyvä kokemus.

Itse olisin avautumisvaiheessa halunnut suihkuun, mutta en päässyt, kun oli jos jonkinlaista monitoria kiinni mahassa.

Iso jumppapallo ja lämpöpussi sekä selkää että mahaa varten. Niillä mentiin ja hyvin meni! Lopuksi sain epiduraalin.

Tsemppiä!

Synnytin Jyväskylässä tammikuussa.. minäkin olisin alunperin toivonut luonnollisia kivunlievityskeinoja kuten ammetta tai lämmintä suihkua, mutta kun minut viimein otettiin synnytysosastolle sisään niin kätilöt oikein tyrkyttivät epiduraalia, koska sanoivat etten jaksaisi synnytystä ilman.. kipujen ollessa jo todella kovat suostuin epiduraaliin, koska muita vaihtoehtoja ei annettu. Epiduraalin jälkeen en saanut liikkua sängystä enää mihinkään vaan makasin siinä koko synnytyksen ajan eli 19 tuntia. Koska en päässyt liikkumaan uskon että lapsi ei tämän vuoksi laskeutunut oikein koska pää oli tulossa viistotarjonnassa (ei liikkunut synnytyskanavasta ponnistuksista huolimatta). Epiduraali auttoi vain toispuoleisesti eli toinen puoli kehosta tunsi kaiken kivun (pistettiin kolmesti uudestaan ei vaikutusta). Lopuksi jouduttiinkin auttamaan imkupilla ts. repimään väkisin. En toivo kenellekään sellaista kipua ja tuskaa minkä se repiminen tuotti. Toisen kerran jos vielä synnytän niin en ainakaan epiduraalia ota ja sänkyyn en jää makaamaan vaikka pakottaisivat! En halua mitenkään pelotella vaan tämä oli oma kokemukseni. Toivon sinulle hyvää synnytystä! Sitä kun ei voi täysin etukäteen kuitenkaan suunnitella! :)

Mä oon synnyttänyt Jyväskylässä 09/08 ja 06/10, molemmat oli luomusynnytyksiä omasta tahdostani.

Toiveeni luomusynnytyksistä kirjoitin molemmilla kerroilla synnytyssuunnitelmaan vai mikä se olikaan eikä kukaan onneksi edes ehdottanut epiduraalia eli lämpöpussin kanssa pärjäilin molemmilla kerroilla :) Kysyivät kyllä haluanko kivunlievitystä, mutta kunnioittivat kieltäytymistäni eivätkä toiste edes kysyneet.

Ammeen puuttuminen harmitti kyllä suunnattomasti ja toisella kerralla en ehtinyt edes kuumaan suihkuun, koska lepohuoneesta synnytyssaliin päästyäni meni lapsivedet ja alkoi heti ponnistuttaa.

Ilokaasua ei ollut kummallakaan kertaa enää saatavilla, mutta en kai olisi ottanutkaan.

Molemmilla kerroilla kohdalleni osuivat mukavat kätilöt ekalla kertaa "vanha" ja toisella kertaa nuori. Ainut negatiivinen kokemus oli esikoisen synnytyksen tuskaiset 1h30min kestänyt ponnistuvaihe jonka ajan jouduin ponnistamaan selälläni vaikka siinä asennossa oli kaikista vaikein olla. Kuopusta synnyttäessä sanoinkin heti että ei ainakaan selällään ja kyljellään olikin paljon parempi ponnistaa ja selvisinkin sillä kertaa onneksi "jo" 15 minuutissa.

Molemmilla kerroilla kotiuduin jo vauvan 2vrk tarkastus päivänä vaikka yleensä ensisynnytäjä on 3vrk sairaalassa. Eli hyvät kokemukset jäi molemmista kerroista :)

Tsemppiä sinulle synnytykseen.

Kolme erittäin hyvää, mukava henkilökunta ja kaikki meni hyvin. Neljäs oli hankalempi. Ekana oli äksy kätilö, joka ei olisi suostunut antamaan puudutusta ja jaksoi kuittailla siitä koko vuoronsa ajan (22-->7). Tuona aikana ei mitään edistystä lapsen syntymän suhteen, vain h***t kivut). Aamulla kätilö vaihtui todella empaattiseen ja kivaan kätilöön. Totesi ensitöikseen että verta tulee turhan paljon ja sulki oksitosiinitipan. Edellinen kätilö komensi minut portatiiville ponnistamaan...kyllä se sieltä tulee...Kutsui lääkärin paikalle joka lähetti saman tien leikkuriin, sillä vauva oli väärässä asennossa. Sieltä se sitten syntyi, paha maku jäi suuhun ekan äksyn kätilön vuoksi :/

Kaiken lisäksi vauvalla epäiltiin verenmyrkytystä ja siellä se nassikka oli teholla viikon. Oli onneksi jokin tulehdus, mihin tepsi antibiootit, ei saatu selville tarkalleen mikä oli. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta maailman täyttäminen loppuu minun osalta tähän ikävään kokemukseen.

Onko ensi vuodelle tulossa ammetta tai mahdollisuutta ilokaasuun? Antavatko oikeasti automaattisesti peräruiskeen? Ohjeistavatko esikoisen syntymän jälkeen esim. imetyksessä? Kuulin puolitutulta, että eivät ohjeistaneet kaksosten hoidossa sanallakaan, voiko pitää paikkansa.