Lue keskustelun säännöt.
anopin kommentti toisen lapsen tuloon
20.03.2011 |
Odotan toista lastamme. Kummatkin lapset tehty lapsettomuushoidoilla ja kauan on kestänyt. Ikäeroa lapsille tulee yli 4 vuotta. Missään vaiheessa emme ole miehen vanhemmille kertoneet lapsettomuudesta, mutta jouduimme pakosta kertomaan kohdunulkoisesta raskaudestani näiden kahden lapsen välissä. Emme siinäkään yhteydessä kertoneet, että toista yritetään tai että tulemme jatkossakin yrittämään. Nyt kun mies oli sitten kertonut, että meille on toinen tulossa niin anoppi seuraavaksi tavatessamme huokasi, että "vihdoin teitäkin lykästi"! Miehen mielestä se oli ihan ystävällinen ja empaattinen kommentti, mutta minusta loukkaava. Ensinnäkään anoppi ei tiedä meidän lapsentekohistoriastamme mitään ja toisekseen kommentti oli minusta alentava. Että vihdoin tekin saatte jotain aikaan. Koin sen ikävä muistutuksena menneestä ja henkilökohtaisuuksiin menevänä piikkinä. Voisi pitää mölyt mahassaan. Tuli oikeasti tosi paha mieli, miksei voinut vaan onnitella??
Kommentit (57)
Lapsettomuusasiat aiheuttavat tosi paljon pahaa mieltä, kun ihmiset eivät osaa olla hienotunteisia. Se on helppo möläytellä muille päin naamaa kun voi itse tilailla lapsia milloin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomuusasiat aiheuttavat tosi paljon pahaa mieltä, kun ihmiset eivät osaa olla hienotunteisia. Se on helppo möläytellä muille päin naamaa kun voi itse tilailla lapsia milloin haluaa.
En ymmärrä...
Lapsettomuusasiat aiheuttavat tosi paljon pahaa mieltä, kun ihmiset eivät osaa olla hienotunteisia. Se on helppo möläytellä muille päin naamaa kun voi itse tilailla lapsia milloin haluaa.
Mulle anoppi aikoinaan totesi 2 vkoa keskenmenon jälkeen (kaksoset rv 15): Onneksi se XX (miehen exä) osasi pitää jalat ristissä, että lapsi syntyi oikeana päivänä (miehen/poikansa syntymäpäivä)
itsekin möläytellyt elämäsi aikana väärissä tilanteissa vaikka mitä hyvällä tarkoituksella tajuamatta, että keskustekumppanillesi asia on HERKKÄ.
Älä mieti nyt anopin sanoman sisältöä sanatarkasti vaan sitä välittämistä ja teidän perheen ajattelua, joka siellä viestin takana oli. Oikeasti harmillista, että pahoitit siitä mielesti, mutta kannattaisi varmaan antaa nyt asian olla ja keskittyä iloisiin asioihin.
Onnea raskaudesta! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lausua surunvalittelunsa siitä, että teille syntyi lapsi. Onhan se valitettava asia.
Ei kerrottu lapsettomuudesta anopille, koska ei ole läheinen ihminen meille. En myöskään luota häneen, koska kertoi kohdunulkoisesta raskaudestani suunnilleen koko suvulle vaikka pyysimme, että pitäisi omana tietonaan. Riittävästi perusteluja av-mammoille??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette itse valinneet sen, että ette ole kertoneet lapsettomuudesta isovanhemmille. He varmaan olettavat että te olette vain sinnikkäästi yrittäneet perinteisin metodein ;)
Jos mummi olisi tiennyt hoidoista, hän varmaan olisi asettanut sanansa toisin.
Tämä ei ole syyllistämistä. Tarkoitan vain, että kun itse määrää säännöt, niin niillä on sitten pelattava.
Ei kerrottu lapsettomuudesta anopille, koska ei ole läheinen ihminen meille. En myöskään luota häneen, koska kertoi kohdunulkoisesta raskaudestani suunnilleen koko suvulle vaikka pyysimme, että pitäisi omana tietonaan. Riittävästi perusteluja av-mammoille??
ap
Mitä väliä sillä kommentilla sitten on? En minäkään vieraiden sanomisia jää murehtimaan. He eivät minua tunne eivätkä voi tietää millaiset asiat minua loukkaavat. Anopin kommentissa ei itsessään ole mitään pahaa. Tilanne ja miniän tunteet anoppia kohtaan merkitsevät nyt enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En myöskään luota häneen, koska kertoi kohdunulkoisesta raskaudestani suunnilleen koko suvulle vaikka pyysimme, että pitäisi omana tietonaan. Riittävästi perusteluja av-mammoille??
ap
vaikka lapsi olisi jo aikuinen ja omillaan. Samalla antaumuksella kertoillaan aikuisen lapsen ja tämän perheen murheet kuin vauvan kuumeet ja taaperon kolhut aikanaan. Ei osata ajatella, ettei itsekään haluttaisi omia intiimejä asioita leviteltävän itselle puolivieraassa kahvipöytäseurueessa.
Itse olen tätä asiaa omien ja mieheni vanhempien kanssa tuskaillut niin usein, että harkitsen todella tarkkaan mitä heille kerron. Kyse ei kohdallani ole kiintymyksen ja läheisyyden puutteesta vaan siitä, etteivät isovanhemmat kertakaikkiaan osaa olla hiljaa meidän asioistamme. Ovat aikanaan tottuneet sukulaisten ja ystävien kesken vatvomaan kaikki lasten asiat ja sama meno jatkuu vaan. Onpa ollut opetus itselleni senkin puoleen, etä osaa olla hienotunteinen omien lasteni asioista jo nyt vaikka ovat vasta pieniä...
Ei kerrottu lapsettomuudesta anopille, koska ei ole läheinen ihminen meille. En myöskään luota häneen, koska kertoi kohdunulkoisesta raskaudestani suunnilleen koko suvulle vaikka pyysimme, että pitäisi omana tietonaan. Riittävästi perusteluja av-mammoille?? ap
Ethän äitinä ole hänelle kovin läheinen ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo oli ihan vilpitön kommentti minusta.
en pidä lasten saantia niin outona asiana,siihen voi suhtautua ihan rennosti.
Sulla nyt on vaan omassa päässä joku outo juttu kun teillä on niin kovin yritetty.
Itse vaan koen avoimuuden parempana asiana monessa kuin tollasen salailun.Varsinkin kun ei läheinen olekkaan niin sitä suuremmalla syyllä MITÄ VÄLIÄ mitä kommentoi.Musta ihan asiallinen kommentti.Pitää kestää salailun seuraukset.Mitä sitten jos on kertonut kohdunulkoisesta raskaudesta muille ei kai se niin vakavaa oo,ehkä oli sillekkin harmillista.Koita rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi oli todennäköisimmin aivan riemuissaan vain asiasta. Ja kun ei tiedä ongelmastanne, ei sitä minään piikkinäkään voi pitää.
Minäkin muistan, kun olin aivan EPÄTOIVOINEN sinkku. Halusin palavasti parisuhteen ja halusin HETI lapsia. Mutta miestä ei vain tuntunyt löytyvän.
Yhden ystäväni äiti sitten tölväisi ystäväni häissä (tällä ystävällä siis oli naimisiin mennessään jo kaksi lasta), että "etpä sinäkään ole mitään aikaiseksi saanut" kun lapseton sinkku vielä olin. Kyllä satutti kovasti. Siinä vaiheessa mulla oli pari tutkintoa ja hyvä työpaikka, mutta itselläkin se olo, että mies ja perhe vaan PITÄÄ SAADA JA HETI. Sittemmin hyvä puoliso löytyi ja lapsiakin tuli, mutta ne yhden äidin sanat kyllä ovat jääneet ikuisiksi ajoiksi mieleen... :-(
Mitä sitten jos on kertonut kohdunulkoisesta raskaudesta muille ei kai se niin vakavaa oo,ehkä oli sillekkin harmillista.Koita rentoutua.
Et voi olla tosissas?! Sinunko päätettävissä se on kelle se vakavaa ja kelle ei? Toiset haluavat revitellä henkilökohtaisia asioitaan muille ja toiset eivät. Koita ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja toisten toiveita pitää kunnioittaa.
Meillä on ystäväperhe, jolla on ollut todella monta mutkaa matkassa lastensaannin yhteydessä. Kertoivat asioista varsin avoimesti mutta vatvomatta tai vellomatta ongelmissa. Ja kukaan ei koskaan kommentoinut heidän perhekokoaan tai edes arponut ääneen "onkohan niille koskaan tulossa toista/kolmatta" kun kaikki tiesivät ettei asia ole helppo.
Ehkä jonkinasteinen avoimuus ja luottaminen omiin läheisiin joskus myös auttaisi....Ja ihmiset olisivat varpaillaan asian suhteen. Miksi halusit että kohdunulkoinen salataan tiukasti lähipiirissäkin? Eihän sellaiseen kukaan voi vaikuttaa mitenkään; huonoa tuuria eikä millään lailla estettävissä. Ymmärtäisin jotenkuten jos haluaa salata esim. Down-abortin / kertoo asiasta vain sen, että joutui keskeyttämämään raskauden sikiön sairauden/vamman takia.
Mitä sitten jos on kertonut kohdunulkoisesta raskaudesta muille ei kai se niin vakavaa oo,ehkä oli sillekkin harmillista.Koita rentoutua.
Et voi olla tosissas?! Sinunko päätettävissä se on kelle se vakavaa ja kelle ei? Toiset haluavat revitellä henkilökohtaisia asioitaan muille ja toiset eivät. Koita ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja toisten toiveita pitää kunnioittaa.
Enkä tarkoita, että ap:n anoppi olisi toiminut oikein kertoessaan. Tuonpahan vaan esille sen seikan, että ehkä anoppi on samalla purkanut omaa huoltaan ja surua poikansa perheen puolesta. Harmillista tietysti yhtä lailla, mutta minusta ap ei nyt yhtään edes yritä asettua anopin asemaan. Miltä ap:sta tuntuisi, jos nämä omat hartaasti halutut lapset perheineen 30 vuoden päästä tilittävät, miten äiti ei ole läheinen eikä hänelle viitsi mitään asioitakaan kertoa.
Kun sanoo, että vihdoinkin teitäkin lykästi, tarkoittaa ensinnäkin, että asia on iloinen ja toiseksi sitä, että kyse oli tuurista - teillä oli tähän asti ollut huonompi tuuri ja nyt onni kääntyi - eikä siis niin, että teissä olisi ollut jotain vikaa, jonka vihdoinkin saitte korjattua.
Se anoppi taitaisi ansaita ihan toisenlaisen miniän...
Ei kerrottu lapsettomuudesta anopille, koska ei ole läheinen ihminen meille. En myöskään luota häneen, koska kertoi kohdunulkoisesta raskaudestani suunnilleen koko suvulle vaikka pyysimme, että pitäisi omana tietonaan. Riittävästi perusteluja av-mammoille?? ap
Mutta jos et koe anoppia läheiseksi, niin miksi edes viitsit vatvoa sitä, että hän onnitteli sinua "väärin", varsinkin kun olet itse päättänyt olla kertomatta miten työläs prosessi lapsen alkuun saanti on ollut?
Sun anoppi parka ei varmasti osaa sanoa eikä tehdä mitään, mitä hyväksyisit :(
Tuohan kuulostaa vain siltä, että anoppi on iloinen teidän puolestanne.