Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Toki kaikilla täytyy olla oikeus saada lapsia, mutta ei tämäkään ihan oikein mielestäni mene
18.03.2011 |
Tuttavalla on mielenterveysongelmia. Aiemmin paljon pahempia, nyt hän pystyy toimimaan jo lähes normaalisti. Mutta ei hän normaali ole, se on pakko myöntää vaikka kuinka yritän olla välittämättä asiasta. Jonkun ulkopuolisen silmiin tuttavani käytös ja olemus olisi varmasti aika erikoista.
Tuttavallani on kaksi pientä lasta ja ihan hyvin hän on ilmeisesti niiden kanssa pärjännyt, tai siis pysynyt itse "järjissään" lapsista huolimatta. Kuitenkin, pakko on myöntää, ettei ne lapset missään normaaliolosuhteissa kasva. Minun mielestäni yksi selkeimmistä merkeistä on se, että vaikka äiti (tuttavani) on kotona lasten kanssa, molemmat lapset ovat aina turvautuneet isäänsä. Isä nukuttaa, isä lohduttaa, isä hoitaa, isä leikkii. Mielestäni varhainen vuorovaikutus äidin ja lasten välillä ei ole koskaan toiminut, äidillä ei jotenkin ole kontaktia lapsiinsa ja isommasta (n.2v) näkyy mielestäni se, ettei perusasiat ole olleet koskaan kunnossa.
En missään nimessä halua sanoa, että ei olisi pitänyt lapsia tehdä. Tuttavalleni lapset ovat olleet iso onni, mutta ihan totta puhuen en tiedä, onko tuttavani yhtä iso onni lapsilleen...
Kommentit (34)
Tavallaan lyttäät sanomasi ennen kun edes sanot sen. "Toki kaikilla on oikeus saada lapsia mutta.." Miten niin kaikilla on oikeus? Minä ainakin voin sanoa suoraan että kaikilla ei ole oikeutta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan lyttäät sanomasi ennen kun edes sanot sen. "Toki kaikilla on oikeus saada lapsia mutta.." Miten niin kaikilla on oikeus? Minä ainakin voin sanoa suoraan että kaikilla ei ole oikeutta siihen.
Aha.. mikäs sinä olet sellaista sanomaan?
en näe mitään vikaa siinä että isä hoivaa lapsia ja että vuorovaikutus isän ja lasten välillä toimii. Lasten kannalta on tärkeintä että vuorovaikutusta on, että he tuntevat olonsa turvalliseksi, ei se, onko se läheisin isä vai äiti. Lisäksi mies tuntuu vastuuntuntoiselta tyypiltä, joka ymmärtää mitä vaimon vakava sairaus häneltä vaatii.
En ymmärrä mitä tarkoittaa, että tuttavasi on pysynyt "järjissään" lapsista huolimatta. Tai siis, minäkin olen pysynyt järjissäni lapsista huolimatta, vaikka tiukkaa on joskus tehnyt :D
no tulkaas hienot ja paremmat hakeen mun lapset kipinkapin; mulla kun on neljä lasta, mt-diagnoosi (kakssuuntainen+rajatila) ja oon vielä yh eikä kukaan sossusta oleepäilly mun kykyä huolehtia jälkikasvusta...
automaattisesti ole oikeutta hankkia lapsia.Tässä en nyt tarkoita ap:n esimerkin naista vaan noin yleisesti ottaen. Lapsen etu menee mielestäni edelle ja on paras ettei esim narkomaani lisäänny lainkaan jos ei huumeista halua irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kyllä on moneen kertaan tullut mieleen se kysymys, että miksi kaikkien pitää tehdä lapsia. Lapset on kyllä ihania, mutta kaikista ei vain ole vanhemmiksi.
miettii lasten tekemistä pitkään ja kunnolla, jos on mt-ongelmia taustalla. Kenelle vaan voi niitä tulla myöhemmin ja elämä kolhii kaikkia, mutta lähtökohdat lapselle näin ehkäisyn aikana pitäisi olla paremmat kuin muumioitunut vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse nuoresta äidistä?
mutta tällaiset asiaan täysin kuulumattomat vihjailut siitä, että vain nuoret äidit voisivat toimia noin, tuntuu käsittämättömältä. Tälläkö tavalla joku idiootti rakentaa sädekehää ympärilleen?
Tiedoksi, ei kaikki nuoret äidit ole mt-ongelmaisia, narkkareita tai muuten vain kelvottomia äideiksi. Eivätkä kaikki ns. vanhemmalla iällä äideiksi tulleet ole niitä pullantuoksuisia kotiäitejä, jotka jaksavat panostaa lapsiinsa 100 prosenttia...
no tulkaas hienot ja paremmat hakeen mun lapset kipinkapin; mulla kun on neljä lasta, mt-diagnoosi (kakssuuntainen+rajatila) ja oon vielä yh eikä kukaan sossusta oleepäilly mun kykyä huolehtia jälkikasvusta...
Lapset kyllä oireilevat ja heistä on tehty ls.ilmoituksia, mutta saa aina siivottua ja näyteltyä kunnollista, koska ilmoittavat käynnistä etukäteen ja ei ole muka mitään ongelmaa. Mutta lapsilla on tosi isoja ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten suhde isään on noin lämmin ja hyvä? Miksi juuri äitiin pitäisi kehittyä tuo vuorovaikutussuhde niin tärkeäksi? Perusasiat voivat olla kunnossa vaikka äidillä olisi mt-ongelmia.
Pysynyt järjissään lapsista huolimatta???
lasten suhde isään on noin lämmin ja hyvä? Miksi juuri äitiin pitäisi kehittyä tuo vuorovaikutussuhde niin tärkeäksi? Perusasiat voivat olla kunnossa vaikka äidillä olisi mt-ongelmia.
Pysynyt järjissään lapsista huolimatta???
Mielestäni on aika erikoista, ettei lapsi kehitä vuorovaikutussuhdetta äitiinsä, joka on periaatteessa lapsen ensisijainen hoitaja (koska on kotona lasten kanssa toisin kuin isä). Kertoo mielestäni siitä, ettei asiat ole ihan normaalisti äidin ja lapsen suhteessa.
Tuttavan mt-ongelmat olivat/ovat sen suuntaisia, että kaikki vähän pelkäsivät, kuinka hän kestää lasten tuoman vastuun ja sekamelskan. Onneksi siis on pysynyt "järjissään" lapsista huolimatta.
En haluaisi tuomita tai arvottaa, mutta kyllä minua vähän surettaa, sekä tuttavani että lasten puolesta. Ellei ihan ihmeparantumista tapahdu, eivät lapset tule äitinsä kanssa kovin normaalia elämää elämään. En tiedä, kuinka se ihmiseen vaikuttaa vai vaikuttaako, siis mt-ongelmaisen vanhemman lapsena kasvaminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen dokumentti, jossa kehitysvammaiset saivat lapsia ja yhteiskunnan taholta sitten oli hoitaja yötäpäivää huolehtimassa heistä.
valtavasti vaikuttanut se, että äitini joutui liikenneonnettomuuden seurauksena masennuksen kouriin, vaikka isäni oli todella tasapainoinen tuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsilla tulee aika usein psykosomaattisia oireita viimeistään teini-iässä.
Toisaalta, kuka tahansa meistä ns. terveistä äideistä voi sairastua ties mihin mt-ongelmiin, eikö?
lapsilla tulee aika usein psykosomaattisia oireita viimeistään teini-iässä. Toisaalta, kuka tahansa meistä ns. terveistä äideistä voi sairastua ties mihin mt-ongelmiin, eikö?
lapsetkin.
Tuttavapiirissäni on samantyyppinen tapaus, jossa lapsista huolehtinut isä joutui väistymään perheestä, kun äiti löysi uuden rakkaan. Äiti ei halunnut neuvotella lasten asioista lainkaan vaan vei lasten asumisen ja huoltajuuden suoraan käräjäoikeuteen. Siellä isä hävisi, koska ei ottanut tilannetta riittävän tosissaan. Hänelle ei tullut mieleenkään, että niinkin selvästi häiriintynyt äiti saisi pitää lapset, joilla oli hyvä ja osallistuva isä.
Eli huonomminkin voisivat asiat perheessä olla kuin tuossa ap:n kertomassa tapauksessa.
Tunnen muutamia kehitysvammaisten vanhempia, jotka rakastavat sitä kehitysvammaista lasta ihan mahdottomasti ja haluavat tarjota kaiken elämässä lapselleen. Silti jokainen sanoo, että lapsille ehdoton ei. Sanovat sitä, että realiteetti on, että ei pysty huolehtiin lapsestaan ja piste. Sellaiseen ei pidä rohkaista mitenkään ja se pitää itseasiassa estää. Kumppani/ystävä saa olla, mutta omat lapset eivät kuulu kehitysvammaisen elämään.
lukijanpalstalla tästä kovasti keskustelua. Se alkoi siitä kun eräs kehitysvammaisen tytön äiti kertoi, ettei halua, että tyttö saisi lapsia. Tyttö seurusteli ja hoitajat (en muista, keitä hoitajia meinasi), olivat kannustaneet, että jokaisella on oikeus tehdä lapsia ja tehdää vain rakkaushedelmä.
Tytön äiti sanoi, ettei jaksa enää vauvaa hoitaa, koska hänen hoidettavakseenhan se tulisi.
Lukijanpalstalla melkein lynkattiin tämä äiti kun oli niin julma, ettei soisi kehitysvammaiselle tytölleen lasta.
Alue: Aihe vapaa
muutenkaan ole reilua ja oikeudenmukaista