Koira lapsiperheessä.

Otimme Barbetin(ranskalaisen vesikoiran) lapsiperheeseemme ja olemme erittäin tyytyväisiä valintaamme. Perheessämme on vauva ikänen, 4 vuotias ja teini-ikääinen lapsi. Koira on sopeutunut erittäin hyvin lapsiperheeseen eikä mitään ongelmia ole ollut. Koira on todella rauhallinen sisällä ja ulkona energinen tapaus. Koira ei ole missään nimessä agressiivinen minkään ikäisiä lapsia kohtaan, eikä toisia koiria kohtaan. Meillä siis sujunut erittäin hyvin. Koiratkin ovat silti kuitenkin kaikki yksilöitä, mutta me emme ole katuneet kertaakaan valintaamme lapsiperheeseemme.

Minä kasvatan pieniä terrierejä, kotona asuu 4 kpl niitä ja meillä on 2 lasta. Ei mitään ongelmia, mutta minä tiedostan sen koko ajan että nämä ei ole mitään lasten palluteltavia loputtoman kärsivällisiä koiria joita saa vaikka korvista ja hännästä repiä vaan hammasta tulee jos niin pääsee käymään ja lasten ollessa pieniä olen valvonut yhteiseloa.



Itse suhtaudun tämänrotuisen myymiseen lapsiperheelle skeptisesti, mutta en ehdottoman kielteisesti. Kombinaatio ei entistä koirakokemusta, alle 5-vuotiaita lapsia, ja vielä keskusteltaessa jos tulee semmoinen kuva että ei ole mietitty miten mahdollisista ongelmista selvitään niin en myy pentua. Mutta toisaalta olen myynyt kyllä ennestään koirakokeneisiin pikkulapsiperheisiin ja joillekin kokemattomillekin, jotka ovat vaikuttaneet erityisen jämäköiltä ja sellaisilta että on tullut olo että eivät ole niitä hysteerikkoja jotka kärräävät koiran heti piikille jos se vähän murisee tai näykkää kun lapsi on sitä häirinnyt.

ap

olevani raskaana ja koira oli sitten noin 10kk ikainen kun vauva syntyi. Meilla on myos kaksi vanhempaa lasta.



Pentu siis tottui lapsiin jo tuona aikana, mutta sille oli aika shokki kun vauva syntyi ja joutui jakamaan minun huomion, koska oli saanut sita niin paljon.



Muutama kuukausi itkettiin minun peraan koko ajan ja pelkasin jo ettei ikina luovuta eika opi, mutta sitten alkoi tottumaan ja nyt vauva ja koira ovat hyvat ystavat.



Koira ei ole koskaan tehnyt mitaan pahaa lapsille, mutta valilla kay salaa nuolaisemassa kasvoja kun vauva konttaa, muttei tee niin jos luulee etten nae :)

suosista panostaa sellaiseen rotuun, joka on hyvä lasten kanssa, esim. lapinkoira tai pk-collie.

Ostin oman jo 13-vuotiaana ja siitä lähtien on ollut koira tai koiria.



Rodun on vaituneet matkan varrella.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, koiria oli 2.

Nyt pienimmän ollessa 5, koiria on 4.



On niin ystävälliset koirat kun olla ja voi. On ollut niin tulenarkoja tilanteita, mutta koirat ei koskaan pienimmällä eleelläänkään ole osoittaneet dominanssia tai aggressiota lapsia kohtaan - päinvastoin. Keski-ikäinen koira on ottanut nuoremman lapsen "suojatikseen".

Koirat toimii aivan eri tavalla aikuisten kun lasten kanssa.



Mutta toisaalta, olen ollut alusta lähtien koko ajan silmä tarkkana ja kaikki tapahtunut valvovan silmän alla.

Meillä ei kertaakaan tönitä koiria, ei ikinä ole vedetty karvoista, korvista, hännästä. Ei puhettakaan että koiraa läpsittäisi tai lyötäisi.



Lapset usein ruokkii, sekin valvovan silmän alla.



Oon ollut pilkun tarkka ja opastin aina vaan, jatkuvasti ja se tuotti tulosta. Lapset osaa käsitellä niin upeasti koiria. kun koira tekee lapsen pyytämällä tavalla, lapsi osaa kehua oikeaan aikaan ja "ylitsevuotavast"



Meillä ei ehkä niitä helpoimpia lapsiperheen koiria, mutta meillä ei ole ollut mitään ongelmaa, ei vaikka koiria on näin paljon.



Vanhemman lapsen turvaksi jätän koirat, hän osaa ja ymmärtää mitä voi tehdä ja mitä ei, on joutunut niin paljon seuraamaan harrastavan koiravanhempien elämää.

Nuoremman lapsen kanssa voin jättää pieneksi hetkeksi kun käväisen pihalla, mutta koirat on portin takana. Vaikka luotan niin paljon koiriini, olisi tyhmää ottaa promillen riski.



Jos meillä ei olisi ollut koiria ja nyt otettaisiin, en jättäisi lapsen kanssa. En luottaisi että lapsella on riittävästi tieto-taitoa.

mutta ei suju toisten lasten kanssa.

Ihmettelen vielä että nämä jotkut lapset jotka eivät osaa käyttäytyä koirien kanssa millään tavalla ovat itse perheistä jossa on koira.



Kuljetaan kädet ylhäällä tai rinnuksilla. Taputellaan jalkoja vasten ja kimatetaan, juoksennellaan ja riehutaan.

Mennään silittämään koiraa käsi "hyökkäys" asennossa nje...



Ei meidän koira ole vielä kertaakaan varoitellut, mutta saa kauheat hepulit tuollaisesta... Ei auta että sanotaan näille lapsille miten tulee käyttäytyä joten ollaan päätetty pitää vierailut meillä minimissä.

Eivätpä kaikki aikuisetkaan osaa käyttäytyä meidän koiran kanssa. Eivät kuuntele ohjeitamme ja sitten valittavat kun ovat viiroittaneet koiran että tällä on adhd jne...



JA edelleen hassua on se että näilläkin on koiria itsellään jotka eivät osaa edes niitä alkeitakaan...

eniten se on koiran luonteesta ja kasvatuksesta kiinni.

Collie on paimentava koira joten en kyllä suosittelisi lapsiperheeseen = lapset juoksee collie juoksee perässä.



meillä pienikokoinen sekarotuinen ja uskallan kyllä jättää lasten kanssa, lapset jo koululaisia.

Hei!

Kirjoitan blogia yhteiselosta vauvan ja koirien kanssa! Omista kokemuksista ja harjoituksista joita voi tehdä koiran kanssa. Kannattaa lukaista mikäli kiinnostaa!



http://vauvajakoira.blogspot.com/



Meillä 6 viikon ikäinen vauva ja perheessä ennestään kaksi koiraa ja kolme kissaa. Vauvaa ei koskaan pidä jättää keskenään eläinten kanssa. Meillä kissa loikkasi yksi päivä vauvan päältä, hänen ollessa sitterissä. Olin lähellä mutta en huomannut tulevaa. Kissa on pieni ja vain oikeastaan kosketti ohimennen vauvaa, mutta pahastikin voisi käydä jos koira hyppäisi vauvan päälle. Kiltitkin eläimet voivat olla arvaamattomia eivätkä ymmärrä satuttavansa tällaisissa tilanteissa.

Voit itse vaikuttaa miten eläimet käyttäytyvät vauvan kanssa ja lähellä!

Koira tuli meille 8-viikkoisena, kun esikoinen oli tasan 2-vuotias.



Kaikki on mennyt todella hyvin! Halusimme paimenkoiran, joka on kätevän kokoinen esim. automatkoja ajatellen, oppivainen (ajatuksena oli ehkä alkaa harrastaa jotain aktiivisemminkin) ja mahdollsimman terve.



Valitsimme kasvattajan huolella, pentu oli upeasti sosiaalistettu ja totutettu moniin asioihin jo ennen luovutusta. Sen vanhemmat oli terveystutkitut, isällä oli koetuloksia ja emä luonnetestattu.



Saimme ihana perheenjäsenen, joka opettaa lapsille huomioonottamista ja joka on ystävänä lapsille.



Kyllä, lapset ja koira ovat keskenään valvomatta. Ei ole ollut mitään syytä olettaa, että mitään sattuisi. Enkä ymmärrä, miten koiran ja lapset pystyy koko ajan edes eristämään toisistaan!? Meillä koira on perheenjäsen, lauman alimmainen. Se kulkee siellä missä mekin ja itse olen hurahtanut agilityyn, treenamme 2x viikossa ja kisaamme aina kun siltä tuntuu.

Tuohon rotu asiaan vielä, että rodusta riippumatta jokainen koira tulee kouluttaa käyttäytymään halutulla tavalla lasten ja vauvojen seurassa.

Ei rodulla sinänsä siis väliä, mutta jos olet kokematon, suosittelen rotuja, joilla on luontainen miellyttämisen halu, kuten esimerkiksi noutajat. Ovat kohtalaisen helppoja kouluttaa, mikäli saavat riittävästi liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaisuutta. Kuitenkin kaikki koirat koosta ja rodusta riippumatta tarvitsevat ensisijaisesti liikuntaa voidakseen menestyä koulutuksessa.

Jos ensimmäistä koiraasi olet valitsemassa lapsiperheeseen, suosittelen unohtamaan esimerkiksi terrierit (jalostettu alunperin työtehtävissään repimään, puremaan ja haukkumaan), paimenkoirat (jalostettu alunperin työtehtävissään jahtaamaan, paimentamaan, näykkimään), ns. taistelukoirat.. yms. En siis sano, että nämä koirat eivät yksilöinä missään nimessä lapsiperheeseen sovi, voivat sopia erinomaisesti, mutta menestyvät paremmin osaavissa käsissä ja vaativat paljon työtä.

sekarotuinen (miehen, ei mitään käsitystä mitä rotuja) meillä oli kun esikoinen syntyi. Koira vahti vauvaa ja hälytti heti, jos vauvalla oli joku hätä (tyyliin vaikka pudonnut tutti). Tuli hyvin toimeen vähän isompien lasten kanssakin, jouduttiin lopettamaan kun esikoinen oli 6v.



Howavart - pentu tuli meille kun esikoinen oli 10kk. Pentuaika oli jotain ihan hirveää, pentu tuhosi talosta kaiken, ja näykki muksua aina ohi mennessään. Aikuistuttuaan sieti lapsia (eikä tehnyt niille mitään pahaa), muttei koskaan pitänyt niistä erityisemmin. Ei voinut jättää kahdestaan lasten kanssa. Kuitenkin jos lapset leikki ulkona, istui koira ikkunassa vahtimassa ja hälytti jos lapset poistui pihasta. Jäi vuosi sitten erossa miehelle.



Pyreneittenkoira -pentu tuli meille kun lapset 1v, 3v ja 5v.Pennusta saakka tuli loistavasti toimeen lasten kanssa. Selvästi pitää lapsista (muttei vahdi niitä yhtään). On tietysti iso koira, mutta otti esim. uuden vauvan vastaan todella varovasti toisin kuin edelliset. Koululaisten kanssa uskallan tuon koiran keskenään jättää, pienten kanssa en. Koska pienet ovat arvaamattomia, koiraan luotan. Näissä pysyn.

... ja koira oli sitten tuolloin 7.

Toki, on muistettava, että koira oli meille tuttu. Oli siis nähnyt aiemminkin meidän perhettä aika useinkin jopa.

Kaikki on mennyt tosi hienosti. Lapsi ja koira ovat ihan parhaita kavereita. Lapsi myös keksi, että syöttötuolista on kätevää ojentaa lusikka alas ja antaa koiralle ruokaa ;) Noh, tuo tilanne on ratkottu jo aikoja sitten (eikä lapsi siis enää ole syöttötuolissa).

Hyvää asiassa on se, että meillä ei syödä kuin pöydän ääressä (Ok, toiset saavat tämän aikaan ihan ilman koiraakin ;)), tulee ulkoiltua säännöllisesti ja ainoalla lapsella on seuraa.

Huonoa on se, että mä olen yksin lapsen kanssa, joten ne ulkoilutukset on hoidettava myös sen kipeän lapsen kanssa.

En jätä heitä kahden vieläkään, koira on siis ollut meillä nyt pari vuotta. Lapsi on arvaamaton ja koira on viimekädessä kuitenkin eläin. Lapsi on kyllä tehnyt jo kaikenlaisia temppuja ja oletan, että jos koira aikoisi lastani purra, se olisi sen jo tehnyt... Ei siis ole ärähtänytkään, vaikka tenava on astunut hännälle (vahingossa toki) yms.

Pieni terrieri on siis tuo koira.

kaksi käppänää (kääpiösnautseria) ja kaksi lasta. Ensin tuli käppänä, sitten lapsi, sitten taas käppänä ja sitten lapsi. Molemmat koirat ovat olleet luotettavia lasten kanssa ja ovat paljon keskenään esim. olohuoneessa kun itse touhuilen keittiössä tai pyykkien parissa. Toki onhan sitä vaihtoehtoa miettinyt, että voisiko koirat tehdä jotain lapsille mutta ovat olleet niin luotettavia piskejä, että olen katsonut riskin olevan niin mitätön että ei vieressä tarvise vahdata. Ikinä eivät ole murisseet, näytelleet hampaita tai muutenkaan osoittaneet, että voisivat tehdä jotain lapsille. Muutenkin ovat äärimmäisen kilttejä, vaikkakin energisiä ja kovapäisiä :D



Toki on lapsestakin kiinni. Toiset lapset härnäävät koiria, vetelevät hännästä ja kiusaavat luilla yms. Meillä on tehty heti selväksi, että koiria ei kiusata niin kuin ei ihmisiäkään, koirilla on oma paikkansa mihin ei lapset mene ja jos koira on väsynyt/syömässä niin koiran annetaan olla. Hyvin äkkiä ovat oppineet nämä asiat. Keskenään ovat lapset ja koirat myös kesäisin pihalla jos itse touhuilen sisällä. Toki välillä aina tarkistan tilanteen ulkona, mutten niinkään sen takia että pärjääkö ne keskenään vaan sen takia, että onhan kaikki tallella :)



Tietenkin lapsi/koira-yhdistelmässä on aina riskinsä. On paljon sattunut niitä että luotettava koira on esim. puraissut lasta. Mutta jos on terve koira/ ei kovin vanha ja lapsi ei kiusaa koiraa, ajattelisin että riski on lähes olematon.

Käydään kuitenkin paljon paikoissa joissa on lapsia. Koira rakastaa lapsia, mutta osaa kuitenkin olla nätisti niiden kanssa. Kyseesä isompi, rauhallinen terrieri. Vaikka ohjeistan tietenkin, miten koiran kanssa ollaan, aina sattuu jotain esim pieni lapsi muksahtaa riehuessaan koiran päälle. Ei mitään reaktiota paits ehkä naamapesu jos ipana sattuu siihen sopivasti :)