Miten saada anoppi välittämään enemmän pojastaan ja tämän perheestä?

Huoh.



Nyt on kaikki omat neuvot loppu.



Anoppi, eli mieheni äiti, on aina sortanut miestäni, esikoistaan, poikaansa ja samalla nyt myöhemmin myös poikansa koko perhettä. Muille lapsille on riittänyt aikaa ja materiaa, esikoinen on saanut aina tulla omillaan toimeen. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta & lasten eriarvoista kohtelemista, ja pahaa tekee seurata sivusta appivanhempien räikeää käytöstä.

Tämä stressaa itseni lisäksi myös selvästi miestä itseään, humalassa on itkenyt minulle vuolaasti, miksei vanhempansa välitä hänestä yhtään. Patoaa arkielämässä tunteensa kuitenkin visusti sisäänsä ja tätä kuormaa onkin sitten lapsuusvuosista lähtien sisällä aika paljon. On reppana yrittänyt "ostaa" vanhempiensa hyväksyntää ja rakkautta hyviä tekoja tekemällä, tuloksetta. Teot ovat kelvanneet, palkinto on suunnattu aina muille.



Kaikkea on yritetty. Mieheni on aina ollut vastuunkantaja ja tuntee tarvetta huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista. Yrittääkin auttaa parhaimpansa mukaan ja aina ollaan koko perhe pyritty huomioimaan ja olemaan heitä kohtaan kohteliaita. Silti tuntuu että kaikki mieheni (ja koko meidän perheen) teot ei merkitse anopille mitään, ne ovat kuin itsestäänselvyyksiä joille ei anneta mitään arvoa. Muut aikuiset lapset eivät viitsi tikkua laittaa ristiin, ja heitä appivanhemmat siitä sitten palkitsevat!? En voi käsittää moista epäoikeudenmukaisuutta.



Ollaan myös annettu anopille tietoisesti tilaa ja otettu välimatkaa, mutta tuntuu, että tämäkään ei auta. Ihan kuin anoppi ajattelisi, että poissa silmistä - poissa mielestä.

Mitä tässä voi enää tehdä? Nostaa kissa pöydälle rohkeasti? Kun eivät appivanhemmat itse huomaa tekevänsä mitään väärin, vaikka kaikki muut - varmasti myös mieheni etuoikeutetut sisarukset - sen näkevät selvästi. Mutta eiväthän etuoikeutetut tahdo muuttaa mitään: silloinhan riskinä olisi, että heidän omat etuoikeutensa joutuisivat vaaraan!