Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ystäväni puhuu aina maailmanlopusta, miten reagoisin?

Vierailija
16.03.2011 |

Hyvä ystäväni puhuu nykyisin aina maailmanlopusta. Hän haluaa elokuviinkin aina katsomaan maailmanlopusta kertovia elokuvia (niitä oli paljon viime vuonna).



Aina, kun tavataan, niin jossain vaiheessa alkaa nuo maailmanloppu-jutut. Hän uskoo saaneensa ilmoituksen, että pyörremyrskyt tulevat seuraavaksi, myös Suomeen. Ja muuta sellaista. Maanjäristykset yms. eivät kuulemma ihmetytä häntä, näitä katastrofeja hän on jo osannut odottaa.



Toinen asia, josta hän aina puhuu, on raha. Hän jättäytyi pois työstään ja aikoo elää ihmisten rahalahjoituksilla - ei siis nosta mitään tukia. No, mikäs siinä. Mutta tavatessamme hän aina puhuu rahan vähyydestä ja siitä, kuinka taas sai rahaa siltä ja siltä. Tulee sellainen olo, että yrittääkö hän minultakin kerjätä rahaa?



Hänen seurassaan ei enää ole mukavaa. Jos hänen ajatuksiaan kyseenalaistaa, niin saa kuulla, ettei hän odotakaan muiden hyväksyvän päätöksiään tai ajatuksiaan, mutta ne ovat TOTUUS ja oikein.



Miten voisin hienovaraisesti vihjata, että hänen seuransa ahdistaa? Monet yhteiset ystävämme eivät enää halua tästä syystä olla häneen yhteydessä. Jos asiasta sanoo hänelle, niin saa kuulla, että mikä omassa elämässä ja omassatunnossa mahtaa olla vialla, jos ajatus maailmanlopusta ahdistaa.



En haluaisi enää tavata häntä... Mutten haluaisi jättää häntä yksinkään. Mitä tekisin?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotain toimintaehdotusta?

Vierailija
2/3 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa sen verran hullulta ettei itseäni ainakana moinen seura kiinnostaisi!



Hullujen ja paatoksellisten kanssa on turha keskustella mitään ns. järkevää. Anna olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siksi en haluaisi täysin häntä hylätäkään. Mutta toisaalta hänen juttunsa jäävät sitten pitkäksi aikaa vaivaamaan mieltä.



Meillä on kaveriporukka, jonka yhteydessä voimme nähdä ilman, että hän alkaa höpöttää liikaa noita juttujaan. Tietää, että muut eivät kestä niitä kuunnella senkään vertaa kuin minä. Mutta aina, kun porukalla tapaamme, hän pyytelee, että tavattaisiin kahen kesken... Muiden kaveriporukan ihmisten kanssa hän ei tapaa kaksistaan.



Tuntuu, että tuon kaveripiirin ulkopuolella hän tapaa vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat samanmielisiä tai jotka hän on saanut "seuraajikseen".



En halua antaa hänelle rahaa siksikään, että pelkään hänen olevan perustamassa jotain lahkoa tms., josta saisi rahaa. Enkä halua tukea asiaa, jota en kannata.