Miksi opettajat arvioivat persoonaa ei osaamista?
Tyttäreni joka on ollut koulumenestyjä koko alakoulun ajan kärsii nyt yläkoulussa siitä että on hiljainen eikä erotu joukosta.
Koenumerot ovat kiitettäviä niin kuin ennenkin mutta todistuksissa ollut monista aineista 8 vaikka koemenestyksen perusteella voisi olla 9 tai jopa 10.
Lapsi on kaikessa lahjakas, ainoastaan liikunnan 8 ymmärrän niin on ollut aina ja on sen tasoinen.
Onneksi sentään matematiikka ja kielet ovat sellaisia joista ei hiljaista rangaista - todistuksessa niistä on kympit niin kuin ennenkin.
Harmittaa lapsen puolesta ja tekisi mieli puuttua asiaan. Sai terveystiedon kokeesta 9½ ja jaksotodistuksessa 8, tämä olkoon yksi esimerkki.
Sama tosin oli kotitaloudessa.
Kommentit (89)
Arvosteluun vaikuttavat muutkin asiat kuin kokeet. Esim. esitelmiä voidaan pitää ja ryhmätöitä esitellä terveystiedossa, ja kotitaloudessa tietysti suurin osa on käytännön työtä. Tietysti virheitäkin voi arvioinnissa sattua.
Oma ujo ja vetäytyvä lapseni vielä alakoulussa, mutta kyllä persoona on vaikuttanut jo näihinkin arvosanoihin. Sanallisessa todistuksessa sai melko onnettoman arvioinnin koskien yhteistyötä muiden kanssa, koska on niin arka ja kiltti ja hiljainen, ettei sanaa tule suusta kuin vasta pitkän rohkaistumisajan jälkeen. Kuuntelee mieluummin, mitä muut puhuvat. Sen sijaan suulaat ja kovaääniset päällepäsmärit saivat rastia kohtaan 'erinomainen'. Ne, jotka kyllä puhuvat, mutteivät kuuntele. Sekö on nykyajan yhteistyökykyä? Tiedän kyllä, että ujon on ennen pitkää väkisin muutettava itseään niin, ettei elämästä tule kohtuuttoman vaikeaa, mutta hiukan epäreilulta tuntuu se, että synnynnäinen temperamentti vaikuttaa kouluarviointiin.
helpon ja herttaisen luonteensa vuoksi.
alakoulussa oli kaksi eri luokanopettajaa kuuden vuoden aikana. Tuona aikana oppivat tuntemaan lapseni luonteen.
Nyt yläkoulussa, kun opettajat eivät enää tunne lastasi, vaan lapsen pitää päteä suorituksilla, niin numerot ovat tippuneet. Vaikuttaa siis siltä, että lapsi on saanut alakoulussa liian hyviä arvosanoja. Se on tietysti ollut lapselle mukavaa ja kannustavaa, joten teillä on käynyt ihan hyvin. Yläkoulussa meno on jo vähän aikuisempaa ja sun lapsella näyttäisi olevan vaikeuksia sopeutua siihen maailmaan. Kannattaa miettiä ideoita, miten lapsen sopeutumista voisi parantaa.
Ehkä luokanvalvojallakin voisi olla jotain vinkkejä. Mutta älä loukkaannu, jos ei ole, sillä luokanvalvojan murheena on yleensä enemmän ne oppilaat, jotka saavat nelosia ja vitosia, ja joiden pitäminen yhteiskunnan tahdissa vaatii moniammatillista yhteistyötä poliisia myöten. Näin ajatellen sun lapsesi pärjää luokanvalvojan mielestä varamasti erinomaisen hyvin.
Kokeeseen on helppo väärentää vanhemman nimi
näytöissä varsinkin, itse sain aina palautetta etten ota tarpeeksi osaa ryhmään (vaikka itse ja kaikki ryhmässä ovat eri mieltä) moni muu sai samanlaista palautetta ja yhtä moni sai palautetta et liian pomottelija, jyrää muita yms. vaikka todellakaan näin ei ollut.
en ymmärrä miksi hiljainen tai pomotteleva ei voisi olla hyvä työssään.
Niin ei ole tarkoituskaan tehdä. Todistusarvosana ei edes saa olla minkään laskukaavan tulos. Kasvattakaa lapsianne siten, että ujous ei johtaisi passiivisuuteen. Ne eivät ole sama asia eikä ujous ole veruke olla osallistumatta. Mikäli ujous estää täysipainoisen koulunkäynnin, lienee kotikoulu oikea vaihtoehto. Lapsia kasvatetaan koulussa yhteiskuntaan. Mistään päällepäsmäröinnistä ei ole kysymys, kun oppilas on aktiivinen. Ahkera viittaaminen ja reipas työskentely eivät voi kenenkään silmiin näyttää kielteiseltä toiminnalta, vai voivatko?
että yläkoulussa lapsilta odotetaan jo itsenäisempää työskentelyä, eikä enää hyysätä samalla tavalla kuin alakoulussa.
Mutta jos jokin asia oikein ärsyttää, niin kannattaahan siitä kysäistä, ettei tarvi omia hermoja menettää asian takia, joka saattaa olla pienempi kuin mitä vanhempi ensin ajattelee.
Vaikka kokeista tulisi hyviä numeroita, mutta tunnilla lapsi/nuori on hiljaa eikä saa pidettyä kunnollisia esitelmiä tai tehtyä kunnolla ryhmätöitä, niin se näkyy arvosanassa ja se on aivan oikein.
tosin ammattilainen ei sen anna vaikuttaa.
Meillä poika ei ole lipojaluonne -> näkyy kyllä numeroissa.
En ollut minäkään, mutta pärjäsin niin hyvin, että heillä ei ollut pokkaa antaa huonoja nummeroita.
Nim. exä on ope, mutsi oli ope ja sisko on opo
otin yläkoulussa yhteyttä muutamaan räikeimmin käyttäytyvään opettajaan ja kas kumma - suhtautuminen muuttui.
Samoin kävi Omniassa, kun poikani otettiin silmätikuksi.
Poika ei ole syytön todellakaan. Puhuu tunnilla etc. MUTTA ei hänestä voi tehdä kaikkien syntipukkia. Tähän olen puuttunut joka kerta ja joka kerta se on auttanut!
Vanhanikainen paperikoe ei ole mikään absoluuttinen mittari. Eihän siinä edes voi kysyä kaikkea. Koulu on muuttunut, samalla arviointi. Ja koko maailma. Lukekaa OPS:eja ja arvioinnin perusteita. Älkää kuvitelko, että te tiedätte paremmin, vaan ottakaa selvää. Meidän lapsemme eivät käy sitä samaa koulua kuin me olemme käyneet. Älkää siis verratko omiin kokemuksiinne.
Sulla on poika, iso poika, jonka pitäisi tajuta pitää turpansa kiinni tunnilla & olla häiritsemättä. Kun hän ei osaa sitä tehdä, niin sä soitat kouluun ja rutiset. Soitat kouluun jopa jatko-opiskelupaikassa, käytännössä aikuisen ihmisen kohdalla :D
Curlingäitiyttä pahimmasta päästä.
otin yläkoulussa yhteyttä muutamaan räikeimmin käyttäytyvään opettajaan ja kas kumma - suhtautuminen muuttui.
Samoin kävi Omniassa, kun poikani otettiin silmätikuksi.Poika ei ole syytön todellakaan. Puhuu tunnilla etc. MUTTA ei hänestä voi tehdä kaikkien syntipukkia. Tähän olen puuttunut joka kerta ja joka kerta se on auttanut!
Aiheesta on keskusteltu ehkä parikymmentä vuotta enemmän. Ensin oltiin sitä mieltä, että koulu suosii hiljaisia suorittajia ja hölösuu(pojat) saivat ansaitsemaansa huonompia arvosanoja.
Sitten mentiin toiseen ääripäähän ja alettiin puhua, että ne suulaat pojat päätyvät helpommin opettajan suosikiksi ja saavat ansaitsemaansa parempia arvosanoja, kun taas hiljaisten tyttöjen pitää loistaa täysillä koepisteillä saadakseen todistukseen saman numeron.
Ja toivon mukaan nyt vähitellen aletaan päästä siihen tilaan, missä nämä temperamenttierot osataan tasoittaa arvostelussa. Tuntiaktiivisuudeksi nähdään nykyään hyvin laaja kirjo asioita. Esimerkiksi tuo tehtävään ryhtyminen on osa tuntiaktiivisuutta. Tai se, ettei häiritse muiden työskentelyä. Mutta sitten myös sekin, että osallistuu aktiivisesti viittaamalla tai osallistuu keskusteluun tai innostaa luokkakavereitaan. Näissäkin kuitenkin pointti on se, että aktiivisuutta osoitetaan silloin, kun sen aika on, eikä silloin, kun on tarkoitus keskittyä tehtävän tekemiseen tai kuuntelemiseen.
saa kokeista 10 ja todistukseen 10, koska on oppinut viittaamalla osoittamaan osaamisensa. Ei siihen tarvita mitään sosiaalisuutta tms. vaan ainoastaan merkki opettajalle, että tämän osaan. Tunneilla osallistuminen ei ole riekkumista ja päällepuhumista vaan vastaamista kysymyksiin ja toisaalta asiallisten kysymysten esittämistä.
Luokassa PITÄÄ myös osallistua.
Muuten on 9.
Ja jos on 9 kokeessa, eikä osallistu tunneilla niin numero ei voi olla silloin 9, koska ei ole silloin yhtä hyvä kuin astetta parempi oppilas.
Vaikka oppilas osaisi, niin se pitää tunnillakin näyttää.
Tunnilla viitataan.
Jos joku on hiljanen, se ei ole syy -vaan se ettei nosta kättä ja vastaa!
Älä solvaa poikia! Häiriköinti on eri asia kuin vastata opettajan kysymykseen.
eikä saa pidettyä kunnollisia esitelmiä tai tehtyä kunnolla ryhmätöitä,
ovat kokeeseen verrattavia suorituksia eivätkä tuntiaktiivisuuten laskettavia. Mutta tyypillisesti myös sellaisia, joista ei tule laitettua kotiin paperia, että tällainen homma on täällä tehty ja opettaja on sen arvioinut.
No mun opetuskokemukseni on kyllä ammattikoulusta, missä ei muitakaan kokeita enää kodin kautta kierrätetty. Ja tietenkin oppilaille kyllä kerroin, mitä olivat esitelmästä saaneet numeroksi. Pitää vaan itseni muistaa, että jos vielä joskus päädyn yläkouluun, niin pitää muistaa noista laittaa tieto kotiinkin.
Kokeeseen on helppo väärentää vanhemman nimi
tuskin se lapsi niitä arvosanojaan sinne kirjaa.
Lapsen koetulokset eivät ole huonontuneet alakouluajasta joten kyllä tämä surettaa äitiä.
Alakoulun kutosen ka. oli 9,3, tällä systeemillä pudotus on kevään todistuksessa huomattava.
Lapsi on oikeasti laaja-alaisesti lahjakas. Hänellä on hyvä muisti ja oppii asiat nopeasti.
Ei ole alakoulussa saanut numeroitaan hyvän luonteensa vuoksi vaan osaamisensa.
Lapsi on rehellinen ja tuo kyllä kokeet nähtäväksi ja pistän niihin nimet mihin tarvitaan.
aina just sun pojasta ihan vain sattumalta tulee se syntipukki :-)
Mutta totta tietenkin, ettei kukaan saa olla syyllinen automaattisesti, jos siihen ei ihan joka kerran olekaan syytä.
Itse veikkaisin, että sun poikasi käytös on muuttunut, kun se on huomannut, että äiti ei sulata huonoa käytöstä. Yhteydenotto ei siis ole vaikuttanut opettajien suhteutumiseen vaan poikasi suhtautumiseen. Joten hyvä, että olet löytänyt keinon millä saat lapsesi käyttäytymään paremmin.
otin yläkoulussa yhteyttä muutamaan räikeimmin käyttäytyvään opettajaan ja kas kumma - suhtautuminen muuttui. Samoin kävi Omniassa, kun poikani otettiin silmätikuksi. Poika ei ole syytön todellakaan. Puhuu tunnilla etc. MUTTA ei hänestä voi tehdä kaikkien syntipukkia. Tähän olen puuttunut joka kerta ja joka kerta se on auttanut!
uskaltaisi edes viitata.
Miten hän pärjää myöhemmässä elämässä jos ei edes viitata uskalla koulussa?
Rohkaiskaa mieluummin lapsianne siihen aktiivisuuteen, sehän ei tarkoita mitään päällepäsmäröintiä ja äänekästä itsensä esiintuomista jos sen käden uskaltaa nostaa sen merkiksi että osaa vastata kysymykseen.
t. ujo myös