Miksi opettajat arvioivat persoonaa ei osaamista?

keskenään. Suhtautukaa kuin koulua alkaisi ihan alusta.

Sulla on poika, iso poika, jonka pitäisi tajuta pitää turpansa kiinni tunnilla & olla häiritsemättä. Kun hän ei osaa sitä tehdä, niin sä soitat kouluun ja rutiset. Soitat kouluun jopa jatko-opiskelupaikassa, käytännössä aikuisen ihmisen kohdalla :D Curlingäitiyttä pahimmasta päästä.

otin yläkoulussa yhteyttä muutamaan räikeimmin käyttäytyvään opettajaan ja kas kumma - suhtautuminen muuttui. Samoin kävi Omniassa, kun poikani otettiin silmätikuksi. Poika ei ole syytön todellakaan. Puhuu tunnilla etc. MUTTA ei hänestä voi tehdä kaikkien syntipukkia. Tähän olen puuttunut joka kerta ja joka kerta se on auttanut!

ja vain yhdelle asiasta mainitaan, on se kyllä väärin. En ole mikään curlingäiti, vaan puolustan silmätikuksi joutunutta lastani. Hän sai huomautuksen - ei puhumisesta - vaan AKTIIVISESTA kuuntelusta. Onko se curlingia, jos asiasta puhun opettajan kanssa.

Poika kertoi, että opettaja on ottanut yhteydenottoni jälkeen uuden silmätikun.

Johan sanoin, että tunnen koulumaailman!

Eli kansantajuisesti "miten kemiat kohtaa". Niinkuin tuolla jo joku aiemminkin kertoi.



Jokaisella opettajalla varmasti on suosikkioppilaansa omiin temperamenttipiirteisiinsä nähden otollisista temperamenttiryhmistä. Yksi piirre korostuu negatiivisena toisen kanssa siinä missä se voitaisiin nähdä positiivisena asiana jonkun toisen kanssa.



Toki tuntiaktiivisuuskin vaikuttaa yläasteella, siihen kannattaa rohkaista lasta.

Tunnilla viitataan. Jos joku on hiljanen, se ei ole syy -vaan se ettei nosta kättä ja vastaa! Älä solvaa poikia! Häiriköinti on eri asia kuin vastata opettajan kysymykseen.

Referoin vain sen miten aiheesta on keskusteltu. Ja niissä keskuteluissa on tyypitetty hiljaiset tytöiksi ja suulaat pojiksi. Ja kuten sitten sanon, niin nykyään toivon mukaan aletaan osata suodattamaan noita temperamenttieroja.

Mutta opettajissa on kaiken ikäsiä ihmisiä, eivätkä kaikki välttämättä vaivaudu ylläpitämään ammattitaitoaan niin, että olisivat näissä ammatillisissa keskusteluissa ihan viimeisimpien tietojen tasalla. Niinpä joidenkin opettajien arvioinnissa voi vielä olla nuo aiemmat asenteet näkyvissä, eli joku suosii niitä hiljaisia suorittajia ja toinen opettaja on tuossa vaiheessa, kun suositaan suulaampia. Ja paljon riippuu myös opetettavasta aineesta: kielissä suullisen taidon osoittaminen on hyvin oleellista, matematiikassa voi pärjätä loistavasti pelkillä kirjallisilla näytöillä.

meidän yläkoulussa on listattu asiat, jotka eri numerot vaativat. Se, että saa kokeista 10 ei merkitse todistukseen 10. Kymppi vaatii aina selvää kiinnostusta ja harrastuneisuutta asiaan, tämähän näkyy tietysti tuntiosallistumisena ja panoksena ryhmätöissä, jonne ujutetaan muutakin tietoa kuin se mitä oppikirjasta löydetään.



Eihän ole mitään järkeä siinä, että ihminen, nuori tai vanha, tietää asioita, muttei kerro niitä muuten kuin kirjallisesti. Työelämässäkin on nykyään vallalla tiimityöskentely, jossa on tärkeää, että osaa jakaa tietämystään myös suullisesti.



Tyttäresi saa ihan hänelle sopivia numeroita. Jos hän mielii saada enemmän, on hänen myös osallistuttava enemmän. Tämä toimii myös niin, että jos koetulos ei ole kuin 8, mutta muuten osallistuu tuntien kulkuun positiivisessa mielessä, voi saada 9.

niin ei ne puhu tasavertaisesti keskenään. Joku sen keskustelun on aloittanut, joku on sen keskustelun keskiössä. Tuo on ihan normaalia ryhmädynamiikkaa. Ei ole mikään mahdottomuus, että se keskushenkilö oikeasti on poikasi, jolloin homma saadaan tehokkaimmin loppumaan puuttumalla nimenomaan poikasi käytökseen.



Oletko ikinä kuullut sanontaa, että yksi mätä omena mädättää koko korin. No, ei kyllä ole kivasti sanottu sanoa ketään mädäksi omenaksi, mutta tuo kuitenkin kuvaa mainiosti sitä mikä tilanne on monessa luokassa. Yksi väärään suuntaan energiansa purkava keskushenkilö saa koko luokan hengen huonoksi. Opettajan on todella helppo nähdä kuka se keskushenkilö on ja puuttumalla tämän henkilön käytökseen koko luokan henki saadaan muuttumaan aivan toiseksi.



Sulle tietysti todella kurjaa, että se keskushenkilö sattuu olemaan sun lapsesi. Mutta tarkoitus ei ole kiusata sun lastasi vaan saada luokkaan sellainen henki, että siellä olisi kaikkien helpompi oppia.

Oma-aloitteinen ja huolellinen. Opettaja suosii kahta luokan hiljaisinta oppilasta, jotka ovat huonoja koulussa. Paremmat ja puheliaammat oppilaat (myös muut kuin lapseni) jäävät hissukoiden jalkoihin, jos opettajan suosiota katsotaan.



t. ekaluokkalaisen äiti

kuin usein siellä koulun ulkopuolella. Vanhanaikaiset metodit, vanhanaikainen ilmapiiri, toisaalta alatkin voivat olla sellaisia, ettei niissä uusia tuulia juuri puhalla. Eli siis hierarkiat yms voivat olla jostain männä vuosisadoilta.

näytöissä varsinkin, itse sain aina palautetta etten ota tarpeeksi osaa ryhmään (vaikka itse ja kaikki ryhmässä ovat eri mieltä) moni muu sai samanlaista palautetta ja yhtä moni sai palautetta et liian pomottelija, jyrää muita yms. vaikka todellakaan näin ei ollut.

en ymmärrä miksi hiljainen tai pomotteleva ei voisi olla hyvä työssään.

että hän aavistaa, että kyllä tuo ja tuo oppilas ehkä kuitenkin osaisi. Oppilaan tehtävä on osoittaa opettajalle osaamisensa. Jos hän ei pysty osaamistaan osoittamaan, niin opettaja ei voi sitä tietää.



Tietenkin opettajan on kuitenkin luotava sellaiset olosuhteet, joissa oppilas voi osaamisensa osoittaa. Ja kohtuullisessa määrin opettajalta voidaan vaatia sitäkin, että oppilaita rohkaistaan, ettei kenelläkään jää ujouden ja arkuuden takia taidot osoittamatta.



Mutta tuota voidaan vaatia vain kohtuudella. Jos lapselle ei normaali rohkaisu ja tilanteen rauhoittaminen tai henkilökohtainen huomio riitä, niin oppilaan paikka on erityisopetuksessa pienryhmässä. Siellä on resurssia sitten poikkeuksellisen ujojen huomioimiseen, jos kunnassa on erityisopetuksen resurssit kohdillaan.