Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi opettajat arvioivat persoonaa ei osaamista?

Vierailija
16.03.2011 |

Tyttäreni joka on ollut koulumenestyjä koko alakoulun ajan kärsii nyt yläkoulussa siitä että on hiljainen eikä erotu joukosta.



Koenumerot ovat kiitettäviä niin kuin ennenkin mutta todistuksissa ollut monista aineista 8 vaikka koemenestyksen perusteella voisi olla 9 tai jopa 10.



Lapsi on kaikessa lahjakas, ainoastaan liikunnan 8 ymmärrän niin on ollut aina ja on sen tasoinen.



Onneksi sentään matematiikka ja kielet ovat sellaisia joista ei hiljaista rangaista - todistuksessa niistä on kympit niin kuin ennenkin.



Harmittaa lapsen puolesta ja tekisi mieli puuttua asiaan. Sai terveystiedon kokeesta 9½ ja jaksotodistuksessa 8, tämä olkoon yksi esimerkki.



Sama tosin oli kotitaloudessa.

Kommentit (89)

Vierailija
21/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensähän just niille huonoille huudetaan herkemmin. Ja hyviä oppilaita on helppo auttaa, kun ne tajuaa heti pienestä vinkistä ja pärjää sitten taas lopputunnin ja seuraavankin.

Että jos tosiaan noin, niin voihan tuosta kysyä rehtorilta, että onko tuosta opettajasta ennen annettu palautetta. Todella vaikea kuitenkin on saada muutosta aikaan, vaikka useampi vanhempi useampana vuonna valittaisi.

Jos hyvä oppilas unohtaa kerran, siitä huudetaan. Siis huudetaan, ei sanota tai huomauteta. Hyville oppilaille ei anneta apuja, edes tarvittaessa, sanotaan et hoida nyt vaan ite ne hommas. Hyvälläkin oppilaalla voi joskus tulla eteen asia jossa pitäisi kysyä jotain opettajalta. Huonoille oppilaille puhuu kiltisti ja ystävällisesti muille tuiskii kaiken aikaa jostain.

Sillä kyllähän opettajan tehtävä nimenomaan on rohkaista niitä hiljaisia, etteivät syrjäydy ryhmässä. Ja opettajan tehtävä on pitää huolta niistä, jotka pärjäävät huonommin, etteivät he putoa opetuksesta. Opettajan tehtävä on jo ekaluokasta lähtien varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus läpäistä peruskoulu, eli ettei kukaan jää heti alkumetreillä jälkeen niin ratkaisevasti, että myöhemmillä luokilla tulee ylipääsemättömiä vaikeuksia.

Vierailija
22/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ellei luokassa ole täysi kaaos.

Siinä menee ääni ja oppilaat pian tottuvat huutamiseen. Monet varmasti ovat tottuneet huutamiseen jo kotonaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jokainen Mamma haluaisi, että juuri meidän nico-petteri tai jade-angelica olisi opettajan tärkein oppilas. Näin ei kuitenkaan voi olla, koska siihen ei ole resursseja. Mammojen on sopeuduttava siihen, että luokassa on muitakin oppilaita. Valitettavasti opettajatkin ovat vain ihmisiä. Kaikista lapsista ei todellakaan voi pitää, ekä lapsen asiaa auta, jos hänellä on vielä kaiken lisäksi hirveä äiti, joka katsoo asiakseen "neuvoa" opettajaa jatkuvasti työssään.

Vierailija
24/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

otin yläkoulussa yhteyttä muutamaan räikeimmin käyttäytyvään opettajaan ja kas kumma - suhtautuminen muuttui.

Samoin kävi Omniassa, kun poikani otettiin silmätikuksi.

Poika ei ole syytön todellakaan. Puhuu tunnilla etc. MUTTA ei hänestä voi tehdä kaikkien syntipukkia. Tähän olen puuttunut joka kerta ja joka kerta se on auttanut!

Tiedätkö, minkä viestin olet koko ajan antanut ja annat edelleen pojallesi? Että opettajia ei tarvitse kuunnella eikä kunnioittaa, että heidät voi jyrätä ja jos itse ei onnistu, niin äiti ainakin jyrää. Ihan sama, miten se poikasi käyttäytyy. Hänen kun ei tarvitse lipoa...

Minulla on ollut kunnia tavata kerran kaltaisesi äiti. Sattumoisin opettamallani luokalla oli vilkkaita poikia 5 kappaletta. Kaikki omanlaisiaan eikä yleensä niinkään ilkeitä kuin vallattomia. Melkein joka viikko sai yhdelle heistä antaa jälki-istunnon. Kerran sitten oli vuorossa tämän tietyn äidin poika. Pojat potkivat seinää (jostain syystä suosiossa ja rehtoria myöten oli erikseen kielletty seinän potkiminen jälki-istunnon uhalla), josta huomautin napakasti. Neljä muuta poikaa tottelivat vähän noloina, tämä "minähän en opettajia kunnioita" -poika jatkoi. Sanoin vielä kerran ja sitten ilmoitin antavani jälki-istunnon. Sen jälkeen menimme oppitunnille, ja poika oli raivoissaan jälki-istunnosta. Ilmoitti, että ei suostu tekemään tehtäviä mutta voi tehdä kappaleesta referaatin vihkoon. Annoin periksi, kun näin, että poikaa otti jälki-istunto päähän. Varoitin kuitenkin, että tunnin aikana pitää olla saanut tehtyä ainakin puolet hommasta. Poika ei tehnyt MITÄÄN, ja laitoin siitäkin kommenttia vanhemmille. Pojan äiti sitten soittikin minulle ja tiedotti, että olen ottanut pojan silmätikuksi, kun kerran muutkin pojat olivat käyttäytyneet huonosti mutta eivät saaneet jälki-istuntoa eivätkä huomautusta tuntikäytöksestä. Minä kerroin, mitä todella oli tapahtunut, mutta äiti ilmoitti, että poika näkee asian toisin, ja minun tehtäväni on varmistaa, että poika viihtyy koulussa, joten minun on nyt vain muutettava asennettani, jotta poika viihtyy. Oli muuten elämäni painajaismaisin puhelu, jossa äiti vain jyräsi ja jyräsi, jankkasi sitä, miten poika ei kohta tule enää kouluun lainkaan ja se on sitten minun vikani, vaihtoehtona siis se, että muutan vain hiukan asennettani...

Järkyttävä äiti! Ihan sama, mitä todella oli tapahtunut. Pääasia oli, että minä jättäisin hänen poikansa toimimaan tunneilla ihan oman mielensä mukaan. Poika ilmoitti heti seuraavalla tunnilla koko luokalle, että jos opettaja käy hänen kimppuunsa, niin hän laittaa äidin soittamaan taas...

MItä siis poikasi oppi puuttumisestasi siihen, että poikaa on ojennettu? Hän oppi manipuloimaan sinua, hän oppi olemaan törkeä ja välinpitämäntön, kohtelemaan auktoriteetteja ylimielisesti ja olemaan kaikin tavoin curling-mamman kullanmuru! On hävytöntä, että jatkat samaa vielä toisessakin koulussa ja oikeasti luulet, että poikasi vain joutuu vahingossa silmätikuksi ja syntipukiksi koulusta toiseen. Totuus on, että poikasi ei osaa käyttäytyä. Etkä sinäkään. Sen sijaan että tunnustaisitte rehellisesti, että vikaa on nyt itsessä, jatkatte vaan hommaa ja syytätte opettajia jostain salaliitosta. Säälittävää! No, poikasi elämä ei tule olemaan helppoa, koska kusipäitä ei arvosteta. Ehkä jossain vaiheessa sitten oppii kantapään kautta, että sitä omaa käytöstä voisi säädellä aikuismaisestikin. Tai sitten ei.

Vierailija
25/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seiniä eivät sentään potki, mutta asenne, uho ja kielenkäyttö samaa luokkaa.



Ihmettelen niitä opettajia, jotka ottavat pestin ammattikoulusta tai peruskoulusta. Saa olla raudanluja luonteeltaan. Siihen vaaditaan muutakin kuin opettajuutta.

Ehkä vartijan tai portsarin tutkinto ei olisi pahitteeksi.

Vierailija
26/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä te sitten odotatte lapsilta tai murrosikäisiltä?

Ymmärtämätöntä sakkia kertakaikkiaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyse on persoonallisuussyrjinnästä. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan kouluarvosanat eivät mitaa sitä, mitä niiden väitetään mittaavan, vaan arvosanoihin vaikuttaa lapsen persoonallisuus. Tämä on K-J:n mukaan vääryys.



Lue esim. K-J:n kirja "Temperamentti ja koulumenestys", http://wsoy.fi/yk/products/show/28336



Vierailija
28/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

alettiin puhumaan häirikkölapsista.



Aloittajan lapsi on kiltti ja hiljainen, ei ole koskaan ollut mitään huomautettavaa hänen käyttäytymisessään koulussa.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En apinan, koiran tai minkään mielikuvitusolennon käytöstä.



Riittää kun tulee ajoissa tunnille, istuu paikoillaan ei pulise turhia. Pitää muistiinpanovälineet mukana ja yrittää kuunnella sekä osallistua.

Näiden asioiden hallinta kun olisi kunnossa, niin jokainen saisi sen kahdeksikon.

Kuulostaa yksinkertaiselta, muttei ole.

Moni parka ei edes tuo vihkojaan mukaansa. Pummailee kyniä ja käyttäytyy hyvin epämääräisesti, kuin riivattu.



Osalla saattaa silmät pyöriä päässä ja kieli pullahtelee ulos. Röyhtäilee, pieree, päästelee eläimellisiä ääniä. Siis täysin ala-arvoista käytöstä. Hymyile siinä sitten vanhempainilloissa näiden vanhemmille, kun miettii samalla millaiset kotiolot on.

Vierailija
30/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

alettiin puhumaan häirikkölapsista.

Aloittajan lapsi on kiltti ja hiljainen, ei ole koskaan ollut mitään huomautettavaa hänen käyttäytymisessään koulussa.

Hänellä ei ole suurta ongelmaa. Miksi äiti nostaa tästä ongelman? Riittää kun äiti simuloi lapselleen luokan. Kysyy tyttäreltään paljonko on 1+1? Tytär nostaa (harjoittelee käden nostamista ylös) Ja vastaa jotain. Riittää että vastaa jotain. Mielellään oikein.

Ei siis näin:

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyse on persoonallisuussyrjinnästä. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan kouluarvosanat eivät mitaa sitä, mitä niiden väitetään mittaavan, vaan arvosanoihin vaikuttaa lapsen persoonallisuus. Tämä on K-J:n mukaan vääryys.

Lue esim. K-J:n kirja "Temperamentti ja koulumenestys", <a href="http://wsoy.fi/yk/products/show/28336" alt="http://wsoy.fi/yk/products/show/28336">http://wsoy.fi/yk/products/show/28336</a&gt;

Eikö helpompaa olisi opettaa lapsilleen tämä, joka muuten jo ensimmäisellä luokalla opetetaan=

Riittää kun tulee ajoissa tunnille, istuu paikoillaan ei pulise turhia. Pitää muistiinpanovälineet mukana ja yrittää kuunnella sekä osallistua.

Näiden asioiden hallinta kun olisi kunnossa, niin jokainen saisi sen kahdeksikon.

Näkisin että näissä olisi paljon opeteltavaa. Jokainen ihminen kykenee tähän 45 min ajan. Ei luulisi olevan kova pala kenellekään?

Vierailija
32/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

varsin moni opettajakin on lukenut Keltinkankaansa ja tietää, että omassa arvioinnissaan pyrkii ottamaan huomioon persoonallisuuserot. Entä jos onkin niin, että ujo oppilas on myös passiivinen oppilas, mikä on arviointiin vaikuttava ominaisuus? Onko Keltinkangas tehnyt empiirisen tutkimuksen vai pohjautuuko hänen näkemyksensä oppilaiden haastatteluihin.



Miksi nyt unohdetaan se aikaisempi syytös, että opettajat ovat hiljaisia kympin tyttöjä, jotka eivät ymmärrä vilkkaita oppilaita?



Miksi vanhemmat eivät halua, että heidän lapsistaan kasvaa ryhmässä pärjääviä, oman osaamisensa ja mielipiteensä esille tuovia aikuisia? Kun ujous on nyhjöttämistä tai ujouden taakse piilotettua passiivisuutta, ei siinä "ujoudessa" ole mitään vaalittavaa. Oppitunnit ovat harjoitustilanteita. Ne kannattaa hyödyntää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Riittää kun tulee ajoissa, istuu paikoillaan ei pulise turhia.


45 minuuttia on pitkä aika. Luulisi aikuisten osaavan, vaan eivät osaa.

Vierailija
34/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En puutu itse asiaan, koska en voi sanoa siitä mitään näkemättä lapsen tuntityöskentelyä.



Ihmettelen kuitenkin, mikä vika numeroissa 8 ja etenkään 9 on. 8 on hyvä, 9 kiitettävä. Kymppejä saa yläkoulussa hyvin harva, ja ne vaativat jo melkoista asian osaamista ja jopa ylimääräistä harrastuneisuutta. Kymppiin ei pelkillä hyvillä koenumeroilla siis pääse, koska kokeet ovat hyvin pieni osa opiskelusta.



Älä vaadi lapseltasi liikaa! Älä myöskään oleta, että alakoulun numerot ovat "oikeita" ja yläkoulussa ei osata arvioida. Lue oppiainekohtaiset arvioinnin perusteet, keskustele opettajien kanssa ja kehu tyttöäsi hyvistä numeroista. Sillä ei oikeasti ole yhtään mitään väliä, saako lapsi 9 vai 10 tai 8 vai 9, hyvä hän on joka tapauksessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En aivan ap:n tyttären kaltainen. Istuin hiljaa ja haaveilen. Yleensä piirtelin vihkooni. Olin seiskan oppilas.

Vierailija
36/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai häiriköt ovat kotona hiljaisia.

en lähtisi syyttelemään oppilaiden vanhempia. opettaja on liian hissukka tai liian pelottava

Vierailija
37/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin numeroon vaikuttavia asioita ovat myös esseet, ryhmätyöt, vihkotyöt, läksyt ja tuntiosaaminen. Kaikista näistä annan numeron tai arvioinnin arviointikirjaani. Silti koenumerot vaikuttavat eniten, mutta jos keksiarvo kokeissa on 8,5, tulevat nämä muut osa-alueet käyttöön.



Olen kahdesti törmännyt oppilaaseen, joka ei osoita mitään elonmerkkejä oppitunnilla. Molemmat oppilaat olivat ns. hyviä oppilaita koetulosten mukaan. Toinen melkein ysin oppilas, toinen melkein kympin oppilas koetulosten perusteella. MUTTA oppitunneilla heistä ei voinut sanoa edes, olivatko hengissä. Tuojottivat aina eteensä tai vihkoonsa, mihinkään ei osallistuttu, ikinä ei viitattu. KUn tunnilla alettiin tehdä tehtäviä, istuivat ja tuijottivat kirjasta ekaa aukeamaa ikinä vastaamatta ainoaankaan tehtävään. Mitään esseitä tai töitä ei tehty oppitunnin puitteissa. Sitten seuraavalla tunnilla oli työt tehty mallikkaasti oikein, tehtäviin vastattu oikein ja kaikki niin hyvin puunattu kuin mahdollista. Mutta tunnilla ei näyttänyt siltä kuin lapsella edes olisi kykyä ymmärtää kuulemaansa. En ymmärrä, miksi minun pitäisi palkita äitiä/isää, joka on auttanut lasta tekemään tehtävät/tehnyt lapsen puolesta tehtävät/kannustaa lasta siihen, että oppitunneilla ei tarvitse tehdä MITÄÄN. Nämä oppilaat eivät saaneet sitä koenumeroiden keskiarvoa. Oppitunnilla pitää osoittaa olevansa hengissä, pitää kyetä tekemään tehtäviä ja jopa joskus viittaamaankin, vaikka se ei tässä nyt se tärkein pointti olekaan. Ei ole mitään järkeä palkita lasta siitä, että hänen vanhempansa ymmärtävät ne tehtävät.

Vierailija
38/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosin numeroon vaikuttavia asioita ovat myös esseet, ryhmätyöt, vihkotyöt, läksyt ja tuntiosaaminen. Kaikista näistä annan numeron tai arvioinnin arviointikirjaani. Silti koenumerot vaikuttavat eniten, mutta jos keksiarvo kokeissa on 8,5, tulevat nämä muut osa-alueet käyttöön.

Olen kahdesti törmännyt oppilaaseen, joka ei osoita mitään elonmerkkejä oppitunnilla. Molemmat oppilaat olivat ns. hyviä oppilaita koetulosten mukaan. Toinen melkein ysin oppilas, toinen melkein kympin oppilas koetulosten perusteella. MUTTA oppitunneilla heistä ei voinut sanoa edes, olivatko hengissä. Tuojottivat aina eteensä tai vihkoonsa, mihinkään ei osallistuttu, ikinä ei viitattu. KUn tunnilla alettiin tehdä tehtäviä, istuivat ja tuijottivat kirjasta ekaa aukeamaa ikinä vastaamatta ainoaankaan tehtävään. Mitään esseitä tai töitä ei tehty oppitunnin puitteissa. Sitten seuraavalla tunnilla oli työt tehty mallikkaasti oikein, tehtäviin vastattu oikein ja kaikki niin hyvin puunattu kuin mahdollista. Mutta tunnilla ei näyttänyt siltä kuin lapsella edes olisi kykyä ymmärtää kuulemaansa. En ymmärrä, miksi minun pitäisi palkita äitiä/isää, joka on auttanut lasta tekemään tehtävät/tehnyt lapsen puolesta tehtävät/kannustaa lasta siihen, että oppitunneilla ei tarvitse tehdä MITÄÄN. Nämä oppilaat eivät saaneet sitä koenumeroiden keskiarvoa. Oppitunnilla pitää osoittaa olevansa hengissä, pitää kyetä tekemään tehtäviä ja jopa joskus viittaamaankin, vaikka se ei tässä nyt se tärkein pointti olekaan. Ei ole mitään järkeä palkita lasta siitä, että hänen vanhempansa ymmärtävät ne tehtävät.

Vierailija
39/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

heille tunnilla istuminen on pahapaikka. Kotona kykenevät työskentelemään tehokkaasti. Eli ei välttämättä vanhemmat ole tehneet mitään. Monille lääkityskin tuo vain sen helpotuksen että tunnille kykenevät tulemaan. Työtehon vie silti paniikkikohtaus, joka ehkä helpottaa vasta kotiin tultua.

Vierailija
40/89 |
16.03.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

heille tunnilla istuminen on pahapaikka. Kotona kykenevät työskentelemään tehokkaasti. Eli ei välttämättä vanhemmat ole tehneet mitään. Monille lääkityskin tuo vain sen helpotuksen että tunnille kykenevät tulemaan. Työtehon vie silti paniikkikohtaus, joka ehkä helpottaa vasta kotiin tultua.

Itse laitan aina vanhemmille viestiä ennen numeroiden antoa siitä, miten lapsi pärjää tunnilla, mutta en voi katsoa läpi sormien kuollutta lahnaa, jos kukaan ei kerro syytä siihen, miksi on kuin kuollut lahna.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä kaksi