Kaverilla kulissit kaatuu. Mitä teen?
Kaverini on ollut jo yli 10v naimisissa ihan idiootin miehen kanssa. Kaveri on tosi mukava, mutta onneksi miestä ei tarvitse nähdä kovin usein. Perhe-elämä heillä on aina ollut päällisin puolin tosi onnellista. Kyöhnäävät toistensa kainolossa kun käymme kylässä. Mies tienaa hyvin, on iso omakotitalo, ei velkaa, lapset puhuvat montaa kieltä ja pärjäävät koulussa, on paljon harrastuksia, tehdään reissuja, ajellaan hienoilla autoilla jne. Päällisin puolin kaikki tosi hyvin. Nyt sitten alkoi yllättäen kulissit kaatua. Kaverini kertoi,että vahin poika ei varmaankaan pääse seuraavalle luokalle, paljon ongelmia koulussa ja käytöksessä. Mies on väkivaltainen, eivätkä ole puhuneet toisilleen viikkokausiin. Lapset pelkäävät isäänsä. Miehen työpaikka ei olekaan niin hyvä kuin on kertonut. Erityisesti huolettaa tuo miehen väkivaltaisuus. Tietenkin sanoin, että ei muuta kuin ero jo ihan lasten suojelemisen vuoksi. Kaveri ei kuitenkaan halua erota, koska "mitä ihmisetkin nyt sanovat". Mitä ihmettä teen? Miten voin tukea kaveria? Vai olenko puuttumatta ja odotan että milloin kaverilleni tai lapsille käy huonosti?
Kommentit (16)
Et vain tiennyt tarkkaan, millaista kaverisi elämä on. Kulissi oli sinun korviesi välissä.
Ihmettelen välillä näitä kulissijuttuja, joita täällä kirjoitellaan. Jollekin ovat lapsetkin "kulissi". Kirjoitetaan että "joo minulla on puoliso ja kaksi lasta eli kulissit on hyvin pystyssä, mutta salaa nappailen extaasia". "Kulissit" ovat jotain teeskenneltyä. Kulissia ei ole se, mikä yksinkertaisesti vain näkyy jonkun elämästä ulkopuolisille ensin.
ei olekaan niin ihanaa kuin on luullut. Paistaa rivien välistä selväti!
Et vain tiennyt tarkkaan, millaista kaverisi elämä on. Kulissi oli sinun korviesi välissä. Ihmettelen välillä näitä kulissijuttuja, joita täällä kirjoitellaan. Jollekin ovat lapsetkin "kulissi". Kirjoitetaan että "joo minulla on puoliso ja kaksi lasta eli kulissit on hyvin pystyssä, mutta salaa nappailen extaasia". "Kulissit" ovat jotain teeskenneltyä. Kulissia ei ole se, mikä yksinkertaisesti vain näkyy jonkun elämästä ulkopuolisille ensin.
kertoi, miten hyvin menee miehen kanssa ja kuinka lapset pärjäävät hyvin koulussa ja rahaa on jne. Kaverini itse kertoi jokin aika sitten, että se kaikki oli vain kulissia. Minusta sellainen on kulissia, kun teeskentelee jotain toista miten asiat oikeasti ovat.
ei olekaan niin ihanaa kuin on luullut. Paistaa rivien välistä selväti!
Harmittaa vaan niin vietävästi kun en ole tajunnut mitään koko tilanteesta, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna merkkejä olisi ollut nähtävissä. Harmittaa myös se, ettei kaverini ole pystynyt kertomaan tilanteestaan kellekään aikaisemmin. Olen toki iloinen, että koki minut niin läheiseksi, että pystyi nyt kertomaan minulle.
-ap
vinkkailemassa.
mutta paha näihin on mitään sanoa, kun ei ikinä tiedä mistä se toinen loukkaantuu ja mistä ei.
Tiedän, että hän inhoaa tällaisia palstoja.
-ap
Tiedän, että hän inhoaa tällaisia palstoja. -ap
tai voidaanhan siitä puhua kun kaikki menee hyvin tai normaalisti. Puhukaapa kepeästi siitä, että "Matti" on alkanut pyöriä huumeporukoissa ja on monesti jouduttu viemään ensiapuun liimapönttö päässään, tuskin pääsee luokaltaan kun on niin paljon poissaoloja.
aikuisen ihmisen elämänkulkuun. Itsellä 2 läheistä elää täydellisen idiootin kanssa (heidän omia sanojaan lainatakseni). Toinen mahdoton häntäheikki, toinen väkivaltainen juoppo. Alkuun menin mukaan vähän sitä ukkoa moittimaan kaverille, mutta kun huomasin, että se lääninpässi ei lähdekään kuvioista (nämäkin ystävät pitävät eroa pahempana vaihtoehtona), niin tajusin, että miehen haukkuminen vain tekee minusta törpön.
Myötäilen sitten kaverin juttua. Kuuntelen, jos ukko taas törppöillyt, mutta kun on menossa "kaikki muuttuu jälleen paremmaksi" -kausi, olen hiljaa. Tosi hämmentävää tämä on ja olen oppinut, että todellisuus päihittää tv-ohjelmat. Moneen me naiset taivutaan, huoh (enkä tarkoita itseäni, vaan näitä läheisiäni)
miehestään? Monellle on suurempi häpeä mennä sossunluukulle kuin ottaa mieheltä lyöntejä. Ovatko lapset miten vanhoja? Jos vanhin oireilee kotioloja (??) niin pienemmät tulevat kohta perässä. En tiedä, miten voi tukea,muuten kuin kuuntelemalla ja keskustelemalla. Ei kai ketään voi pakottaa eroonkaan. Ja ei kai kukaan perheen ulkopuolinen tiedä sitä todellista tilannetta. Takanahan voi olla vaikka mitä tai sitten kaikki voi olla ihan normaalistikin.
On toistaiseksi kotona nuorimmaisen kohta 2v kanssa. Kaksi vanhempaa ovat jo koulussa,8 ja 9-vuotiaat. Kaverilla on kyllä ihan hyväpalkkainen vakityö itsellään, joten ehkä tulee toisiin ajatuksiin kun alkaa itsekin saamaan taas vähän enemmän rahaa ja voi ajatella,että pärjää. Eikä ole enää mikään tytönheitukka vaan lähemmäs 40-vuotias, niin jospa järkikin sanois jo jotain.
tukena ja kuuntele häntä, koita saada häntä ymmärtämään, että sillä ei ole mitään väliä mitä muut ihmiset heidän erostaan ajattelevat. Ja koita saada hänet ajattelemaan lasten parasta, vanhin lapsi ilmeisesti ainakin reagoi, päätellen siitä että koulussa menee huonosti. En toki tiedä tilannetta enkä tunne ystävääsi, mutta kertomasi perusteella ystäväsi kuulostaa liian kiltiltä ja alistetulta ihmiseltä, jota väkivalloin pidetään pelossa omassa kodissaan.
Mielestäni kulissit ovat juurikin se, mitä toisille ihmisille näytetään omasta elämstä, siis jos se elämä on jotain ihan muuta todellisuudessa. Miten sinä, joka ihmettelit tätä kulissi juttua koet sanan kulissi liitto?? (en muista numeroa)
on se, ettet levittele kaverisi asioita edes täällä anonyymina palstaillen.
Olet saamasi luottamuksen mittainen ja arvoinen.
Tuet, kuuntelet, jaat empatiaa ja supporttia. Ehkä voit antaa vinkkejä miten jaksaa ja selvityä, esim. auttavien tahojen puh.numeroita, turvakodin tiedot, Lyömätön linja jne.
Eropäätös on pitkällisen prosessin tulos. Ei sitä tehdä sen jälkeen kun on sanottu, että meillä meneekin huonosti ja mies on idiootti.
Kaikki eivät edes eroa, vaikka paras ystävä niin toivoisikin tai puolisoa inhoaa, vaan korjaavat suhteensa.
Minulle valkeni jokunen aika sitten, että henkilö, jota pidin ystävänä ja jolle uskouduin, on kertonut minun asioita eteenpäin toiselle ystävlleen, joka myös minut tuntee sekä miehelleen, joka ei ihan fiksuimmista aineista ole tehty, sovinisti, joka inhoaa minua.
Lisäksi hän ei näe minun vahvuuksia, vaan luulee että en jaksa ja romahdan ja olen jaksamisen äärirajoilla, koska joskus on ollut tosi raskasta ja edelleen on asioita jotka harmittaa... eikä hän arvosta minua äitinä lainkaan, pitää aika kamalana ihmisenä kaikin puolin. Tämä on selvinnyt nyt vastikään.
Toistan mitä alussa sanoin: se mitä voit tehdä, on vaitioloevelvollisuus, täydellisesti, kokonaan, ei edes näitä nettipalstoja.
Ole luottamuksen ja ystävyyden mittainen. Tarjoa aidosti apua ja tukea, älä arvostele, älä nimeä mitä pitää tehdä tai tuntea, mikä on oikein tai väärin.
ehkä voit kertoa kaverille, miten paljon rohkeutta eroaminen vaatii ja se on se mitä ihmiset ajattelee. että onpas rohkea nainen, kun lähti huonosta tilanteesta, hyvin tehty.
mutta ei kai se auta liikaa puuttua. ole tukena äläkä tuomitse.