Ovatko lapsesi oikeasti kaikkiruokaisia?

Et tunne minua, mutta minä olen kaikkiruokainen. Ollut melkein koko ikäni.

Meillä on myös opeteltu makuja pienestä pitäen ja kaikki menee, paitsi peruna ja lehtisalaatti, ovat kuulemma yksinkertaisesti pahanmakuisia.

Meidän lapsi ei ole edes leikisti kaikkiruokainen! Kaikkia normaaleja tarjottuja ruokia kyllä syö, mutta tavallisesta salaatista jää aina suurin osa lautaselle; salaatinlehdet, kurkku ja tomaatit. 

Muuten tuosta ei ole ollut haittaa, mutta ravintolaruokailussa jää aina kasvikset syömättä, jos lapsi valitsee ruokansa lastenlistalta. Ravintolan ruokalistaa tehdessä mielikuvitus loppuu lähes poikkeuksetta lasten annosten lisäkesalaatin kohdalla, vaikka aikuisille olisi mitä mielikuvituksellisempia lisäkkeitä.

Esikoinen (4,5) on lähes kaikkiruokainen, mutta on hänelläkin jotain juttuja, joita ei syö mielellään. Kuopukselle (kohta 2) ei maistu kaikki, hän on hyvin valikoiva esim. happamien ruokien suhteen, mutta toisaalta tykkää vaikkapa kahvista... Esikoiselle esim. homejuustot, oliivit ja mätitahna ovat herkkua.

Ei oikeastaan.

14v:lle ei osterit ja etanat ei uppoa, simpukat pitkin hampain. Perunamuussia inhoaa, samoin polentaa kun se on "mössöä" - tämä kammo tulee jostain vauva-ajan purkkiruuista?

Graavikalaa ja siian/muikunmätiä rakastaa, samoin kasvisruokia.

Toisaalta on samanlainen kuin isommat sisarukset - syö ensin hyvällä ruokahalulla ja sanoo sitten ettei se ollut ihan herkkua:)

Tärkeintä kaikille lapsille on se että ruoka on hyvälaatuista ja itsetehtyä. Tämän olen opettanut heti kun oikeaa ruokaa ovat ruvenneet syömään ja tästä ei tingitä