Saisinko maltillisia kommentteja... Pohdin jos en imettäisikään ollenkaan.

juuri tänään aamulla puhuin äidilleni puhelimessa, että en aio ottaa imettämisestä nyt pieniäkään paineita, mitä esikoisen (nyt 4v.) kanssa otin. Imetän, kun siltä tuntuu, sairaalaan otan oman tuttipullon mukaan ja korvikettakin (viimeksi en vauvalle saanut, vaikka pientä määrää pyysin:-( Osittaisimetin esikoista 5kk, vikan kuukauden sai kaksi kertaa päivässä rintamaitoa. Ja imetin ainoastaan kotona, en edes vastasyntyneenä muualla paitsi sairaalassa. Olin valtavan helpottunut, kun tuo 5kk tuli täyteen (päätin siis joskus 3kk kohdalla, että sinne asti sinnittelen). Lapsi eli ekat 6kk kantoliinassa, joten lähekkäin oltiin kyllä.

en omia vastausnumeroita muista, mutta, meillä yritettiin sairaalasta lähtien rintakumeilla imetystä, joka jotenkuten joskus onnistuikin, mutta kun neuvola täti kuuli tämän, että kumit käytössä, alkoi suoranaisesti huutaa ettei niitä saa käyttää usein saati jatkuvasti,niistä kuulemma johtui vauvan maha/ilmavaivat. tämän jälkeen riuhtoi ja repi lasta rinnalle/pois jne, ja yritti "opettaa" kuinka ei satu. tämän kokemuksen jälkeen rinnat verillä ja totesin etten häneltä enää ikinä neuvoa kysy mihinkään asiaan. luotan omiin vaistoihini ja ihanaan lääkäriimme jos tarvetta ilmenee!! kukaan ei koskaan voi mennä toiselle sanomaan että kun teet näin ja jatkat vain yritystä niin helpottaa,ihmiset vain on erilaisia, kaikki ei ole samasta puusta veistettyjä, eikä meidän siksi pitäisi toisiamme tuomita, samassa veneessä keikutaan! :)

En voinut imettää esikoistani ollenkaan, sillä maitoa ei tullut, se ei koskaan noussut. Kahden viikon tyhjän rinnan imemisen jälkeen lapsi kieltäytyi totaalisesti imemästä ja huoli vain pulloa.

Laitoksella yliaikainen, iso lapseni huusi yötä päivää, eikä minulle meinattu antaa lisämaitoa "ettei imetys mene pilalle". Se, että maitoa ei todistetusti tullut tipan tippaa, ei kuulemma ollut syy antaa lapselle ruokaa! Minulla jäi hirveät traumat siitä lapsen itkemisestä, raukka on nälissään ja minä en a) tajua että itku johtuu nälästä, koska luulin että vauvat itkee muutenkin aina b) olin niin nössö etten osannut vaatimalla vaatia maitoa lapselle. Onneksi viimeisenä yönä yövuorossa oli vanha kätilö, joka sanoi ettei kestä kuunnella enää lapsen nälkäitkua ja sain lapselle pullon. Siihen loppui meidän lapsen "koliikki" eikä hän sen jälkeen juuri itkeskellyt.



Nyt toisen lapsen la lähestyy ja odotan kauhulla sitä, että jos maitoa ei taaskaan tule, niin joudun taas pyytämään henkilökunnalta lisämaitoa. Totta kai mä nyt tällä kerralla ymmärrän ottaa pari purkkia tuttelia matkaan, mut silti henkilökunnan asennoituminen jännittää.

lapsen kanssa imetys minulla epäonnistui täysin ja joku kätilö sairaalassa vielä haukkui rintani ja sanoi että tommosilla rinnoilla ei kukaan imetä=(Tuo kokemus oli niin kamala että kun menein toista lasta synnyttämään ilmoitin heti etten halua imettää enkä halua että minua siihen painostetaan..kun vauva syntyi,niin otin sen viereeni ja se hamusi kauheasti..päätin kuitenkin kokeilla imettää ja imetys sujui hyvin ja helposti=)

että Suomessa on hyvät korvikkeet, turha imettämisestä on stressata. Ja niinhän se on. Vauvoista tulee ihan yhtä terveitä/sairaita olipa ne rintaruokittu tai ei, pääasia että sekä vauva että äiti on tyytyväisiä! Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä.

se varhainen altistus lehmänmaidolle on todellinen riski, mikä lisää merkittävästi diabetes-riskiä. Toivon ettei omani kuulu tähän riskiryhmään, sillä imetyksestä ei meillä tullut mitään sairauden vuoksi.



Jos olisin nyt tällä tiedolla varustettu kuin nyt enkä pystyisi imettämään, hankkisin varmaan selvyyden kuulumisesta riskiryhmään ja siinä tapauksessa hankkisin sitä kalliimpaa erikoiskorviketa, joka ei altista diabetekselle, sillä sellaistakin olisi tarjolla.

Jos olet niin "intiimi" että et edes omalle vauvallesi voi rintojasi paljastaa niin kyllä sä tarviit apua.



Eihän sun toki ole pakko imettää, mutta varmaan kannattaisi kuitenkin yrittää... imetys on kuitenkin onnistuessaan huomattavasti helpompaa, vaivattomampaa ja taatusti luonnollisempaa kuin pullottelu.



Ehkä sun kannattaisi puhua asiasta terveydenhoitajan kanssa.

Mutta myönnän että nämä ovat suurelta osalta myös henkisiä juttuja, ei pelkkää ruokintaa. Kannustaisin sinua kokeilemaan kuitenkin. Kukaanhan ei pakota sinuta jatkamaan jos alkaa ahdistaa. Imetyskokemukseen vaikuttaa niin moni asia. Ensimmäisen lapsen kanssa sitä on muutenkin aika "hukassa" ja ensimmäinen synnytys voi olla rankka kokemus. Nämä mielestäni vaikuttavat osaltaan siihen millainen imetyskokemus on. Toisen lapsen kanssa asia voi olla taas ihan toinen!

vauvat testataan tuon diabetes-riskin suheen? Ainakin oma lapseni testattiin -08 aivan automaattisesti.

Sain kolmannen lapseni vajaa vuosi sitten. Kaksi isompaa lasta olen enempi vähempi pullolla ruokkinut, en vaan "onnistunut" imetyksen kanssa ja olin ahdistunut. Jännitin asiaa kolmannen lapsen kohdalla etukäteen ja samalla ikäänkuin päätin, että nyt teen kaikkeni, jotta imetyksestä tulisi positiivinen ja onnistunut kokemus. Ja hyvin on uuvuttavan alun jälkeen sujunut. Ennen kuvittelin elämäni katoavan imetyksen myötä ja nyt en edes ole kokeillut antaa lapselle ruokaa pullosta! Tsemppiä sinulle mitä sitten päätätkin.

omassa rauhassa kotona,ilman mitään kiirettä!äidinmaito on niin arvokasta!mieti mistä tällanen arkuus voi johtua ja juttele jos sulla kiva neuvolatäti!kokeilethan edes??siunausta pikkuiselle=)

Imetyksessä ensimmäiset viikot ovat vaikeimpia, sitten helpottaa. Toisin sanoen siksi ei ainakaan kannata luovuttaa, että aluksi maitoa ei tunnu tulevan, rinnat ovat pinkeät ja kipeät jne. Homma lähtee lähes poikkeuksetta sujumaan kunhan imetysote on ok ja äiti muistaa syödä ja juoda tarpeeksi. Pullojen kanssa pelaaminen, lämmittäminen, korvikkeen ostaminen ja pilaantumisen pelkääminen tms. olivat ainakin minun mielestäni sellainen hässäkkä, etten kaiken muun keskellä olisi ikinä jaksanut, helpompaa oli imettää.

mutta jotenkin voin ymmärtää sinua ja olisin itse jopa ehkä voinut kokea samalla tavalla jos olisin saanut lapsen huomattavasti nuorempana (noin kolmekymppisenä siis sain lapsen). Nykyisin haluan toimia mahdollisimman luonnollisesti lapsen kanssa monissa muissakin asioissa kuin imetyksessä ja itse käyttäisin korviketta vain jos muuta mahdollisuutta ei olisi. Mitä isommaksi lapsi on tullut sitä helpompaa imetys on ollut. Ja itse koin myös alun "pakollisen" pulloruokinnan äärimmäisen raskaana, erityisesti öisin mutta myös muuten koska lapseni oli alkuun vaikea syödä sekä pullosta että rinnasta (josta syystä olikin määräyksenä, että pitää antaa sekä pullosta että rinnasta kunnes painoa tuli enemmän ja vauvan pahin väsymyskin hellitti).



Varsinkin imetyksen alku oli itselleni hankalaa ja kivuliastakin. Mutta minulla oli taas erittäin iso halu saada imetys onnistumaan. Olen melko varma, että tilaneessa, jossa lapsellani on erittäin iso perinnöllinen riski saada allergioita, atopiaa, astmaa ym. imetys on ollut hyvä asia vaikkei olekaan niiltä täysin suojannut vaan lapsellani on atopia ei kuitenkaan ainakaan vielä niin laaja-alainen kuin miehelläni on ollut lapsena. Mutta ylipäätään en harkitsisi imetyksen jättämistä tai imettämistä kenenkään toisen lapsen sairastelukokemuksilla. Täytyy muistaa, että imetyksen hyödyt näkyvät laajoissa aineistoissa ja ovat tilastollisesti merkittäviä mutta yksittäinen imetetty tai imettämätön lapsi voi olla hyvin terve tai sairas.



Tuli vain mieleen, että jos intimiteetti on sinulle iso asia niin ainakin ulkomaisissa verkkokaupoissa myydään sellaisia imetyssuojia, että sieltä ei kyllä pitäisi näkyä mitään ulospäin. Jos siis koet, että esimerkiksi pelkkä imetyspaika on kiusallinen. En tiedä ovatko hankalakäyttöisiä mutta kaltaisellesi tällaisen suojan hankkiminen kyläilyjä tai muuta julkista imetystä varten voisi olla paikallaan jos päädyt imettämään.





Toivottavasti en syyllistänyt, tarkoitukseni se ei ollut, valinta on täysin sinun!

kun lapsi joutui sairaalaan 10 päivän ikäisenä. Pumppasin pumpulla sen mitä irti sain, ja lapsi sai sen korvikkeeseen sekoitettuna nenä-mahaletkulla. Kuukauden ikään eli kotiutumiseen mennessä maidontulo loppui kokonaan. Sairaanhoitajat lohduttivat silloin minua (olisin siis halunnut imettää), että lapsihan on saanut ne tärkeimmät äidinmaidot silloin synnytyslaitoksella, joten ei huolta.



Mietin vaan tässä, että kannattaisikohan sinunkin imettää esimerkiksi synnytyslaitoksella ensimmäiset päivät. Vauva saisi kolostrumista ne vasta-aineet, joita niin tärkeänä pidetään.

ei tullut maitoa kuin vähäsen ja siitäkin mahavaivoja ja lapsi sai alusta asti myös korviketta. Kuukauden yritin mutta sitten lopetin.



Lapsi on kyllä ollut allerginen, mutta niin on koko sukukin imetettiin tai ei. Muuten erinomaisen hyvin voiva.



Nyt on teini ja mainittakoon että mulla ja lapsella on aina ollut erinomaisen läheiset välit.



Eli älä ota mitään paineita! Onnea äitiyteesi ap! Nauti ja iloitse lapsestasi!

mutta omasta näkökulmasta sanoisin, että kannattaa yrittää edes aloittaa, ihan siinä toivossa, että ehkä se tuntuisikin tällä kertaa paremmalta. Jos ei tunnu, niin sitten sulla on varasuunnitelma, joka on myöskin ihan hyvä.



Kokonaiskuvassa sulle ja lapselle on kuitenkin parempi, että voit yleensäottaen hyvin, etkä joudu koko ajan stressaamaan siitä, että iso osa päivästä menee sulle epämiellyttävään tapahtumaan.

taidat olla sitä tyyppiä kuin "minäminämullekaikkiheti".