Lue keskustelun säännöt.
Saisinko maltillisia kommentteja... Pohdin jos en imettäisikään ollenkaan.
15.03.2011 |
Olen siis 35-vuotias ja odotan toista lasta loppumetreillä. Ensimmäinen on nyt 5 v ja häntä imetin 3 kuukautta osittaisesti ja muistan olleeni todella helpottunut lopetettuani. Lapsi on ollut koko ikänsä harvinaisen terve ja kehittynyt hienosti. Meillä on myös oikein lämmin ja hyvä suhde. Nyt uutta lasta odottaessani mietin, josko voisin jättää kokonaan imettämättä. Jotenkin mulla oli ekan kanssa ja nyt tässä uudessakin tilanteessa ahdistava olo imetyksestä. Koen sen vaivalloisena, kiusallisena, hankalana ja jopa luonnottomana... Olen hyvin privaatti intimiteettini suhteen ja erityisesti julkisissa paikoissa tai jopa ystävien luona imettäminen tuntuu vaikealta. En kerta kaikkiaan haluaisi imettää! Tai jos imettäisinkin, niin korkeintaan osittaisesti ja vain kriittisinä alkukuukausina.
Tietenkin teen omaan elämääni liittyvät päätökset lopulta ihan itse, mutta haluaisin kuulla toisten kokemuksia asiasta. Onko joku kokenut imetyksen samalla tavalla ja ehkä "päässyt yli" tuosta vaikeasta tunteesta?
Kommentit (57)
on vähän samantyyppinen ongelma, kun haluaisin lapsen mut seksi on musta niiiiin luonnotonta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin ellen olisi täysin varma, etten omaa sitä suomessa yleistä perimätyyppiä joka altistaa diabetekselle. Joka viidennellä nimittäin on perimä, joka periytyy myös vauvalle ja altistaa vauvan diabetekselle, jos vauva alkaa käyttää korvikkeita eikä häntä imetetä. En ottaisi riskiä vain siksi, ettei imetys tunnu minusta luonnolliselta tms.
kanna kovin pitkälle tässä asiassa. Tuskin kukaan on sitä mieltä että imettäminen olisi luonnonvastaista. Mutta luonnollinenkin asia voi tuntua joistakin ihmisistä vastenmieliseltä ja vaikealta. Näin se vaan on. ap
on vähän samantyyppinen ongelma, kun haluaisin lapsen mut seksi on musta niiiiin luonnotonta!
arvottavat äitiyttä imettämisellä tai sen puutteella?
Jokainen tehköön miten itse parhaaksi näkee.
Olen siis 35-vuotias ja odotan toista lasta loppumetreillä. Ensimmäinen on nyt 5 v ja häntä imetin 3 kuukautta osittaisesti ja muistan olleeni todella helpottunut lopetettuani. Lapsi on ollut koko ikänsä harvinaisen terve ja kehittynyt hienosti. Meillä on myös oikein lämmin ja hyvä suhde. Nyt uutta lasta odottaessani mietin, josko voisin jättää kokonaan imettämättä. Jotenkin mulla oli ekan kanssa ja nyt tässä uudessakin tilanteessa ahdistava olo imetyksestä. Koen sen vaivalloisena, kiusallisena, hankalana ja jopa luonnottomana... Olen hyvin privaatti intimiteettini suhteen ja erityisesti julkisissa paikoissa tai jopa ystävien luona imettäminen tuntuu vaikealta. En kerta kaikkiaan haluaisi imettää! Tai jos imettäisinkin, niin korkeintaan osittaisesti ja vain kriittisinä alkukuukausina. Tietenkin teen omaan elämääni liittyvät päätökset lopulta ihan itse, mutta haluaisin kuulla toisten kokemuksia asiasta. Onko joku kokenut imetyksen samalla tavalla ja ehkä "päässyt yli" tuosta vaikeasta tunteesta?
Kunhan vaan MUSTA ei tunnu kurjalta jne. vauvasta viis.
No omapahan on lapsenne. Säästäkää ihmeessä tissinne seksileikkeihinnne, nehän ne vasta luonnollisia on, toisin kuin imetys.
PS: noin sekopäisten ämmien ei pitäisi edes lisääntyä. Ties mitä muita asioita te kieltäydytte tekemästä " ku ei vaan musta tunnu yhtään luonnolliselta".
Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6kk selkäpiissä karmivan huonon omantunnon ääni hiljeni kerralla enää piipitykseksi, kun sain tietää, että on muitakin, joiden mielestä imetys vaan oli inhottavaa!
Minä olin alkuun tosi innostunut ja halusin ehdottomasti imettää ja mielelläni vielä pitkään. Sitten koitti karu totuus ja ehkä vielä sektion avittamana imetyksen alkaminen oli ihan kamalaa. Ei se sattunut, mutta en löytäny järkyttävän isojen tissieni kanssa minkään valtakunnan järkevää imetysasentoa ja aloin myöskin heti edellisen imetyksen jälkeen pelkäämään seuraavaa.
Vissiin kolmisen viikkoa yritin taistella ja sen jälkeen mies sanoi taikasanat "ei sinun oo rakas pakko imettää" ja taivas aukeni :). Heti samana iltana pullosta maitoa antaessani koin ihan erilaisen yhteyden ja rakkauden lapseen ja vaikka tuo pullorumba onkin ihan pyllystä ja ehkä salaa toivon, että voisin seuraava lasta jollain ihmeen keinolla edes hetken imettää nautinnollisesti, niin en voi sanoa, että kamalasti katuisin.
Ehkä joidenkin edellisten tapaan kehoitan, että kokeile vaikka viikko ja tee sitten päätös, koska olen kuullut, että monilla on toisen lapsen kanssa imetys paljon helpompaa kun edellisten.
Joka tapauksessa kamalasti tsemppiä ja onnea uudesta tulokkaasta!
ainakin ellen olisi täysin varma, etten omaa sitä suomessa yleistä perimätyyppiä joka altistaa diabetekselle. Joka viidennellä nimittäin on perimä, joka periytyy myös vauvalle ja altistaa vauvan diabetekselle, jos vauva alkaa käyttää korvikkeita eikä häntä imetetä. En ottaisi riskiä vain siksi, ettei imetys tunnu minusta luonnolliselta tms.
Ystäväni imetti visusti iltatähteään vuoden, koska eskoisella puhkesi lapsena diabetes, häntä ei viitsinyt imettää aika samoista syistä mitä ap. selittää.
Se on kiva yrittää pysyä villin teinin kuvioissa mukana, kun pelkkä överiksi mennyt bailureissu voi viedä lapselta hengen kun on se diabetes.
Siinä ap sinulle asia jota voit heteken miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen siis 35-vuotias ja odotan toista lasta loppumetreillä. Ensimmäinen on nyt 5 v ja häntä imetin 3 kuukautta osittaisesti ja muistan olleeni todella helpottunut lopetettuani. Lapsi on ollut koko ikänsä harvinaisen terve ja kehittynyt hienosti. Meillä on myös oikein lämmin ja hyvä suhde. Nyt uutta lasta odottaessani mietin, josko voisin jättää kokonaan imettämättä. Jotenkin mulla oli ekan kanssa ja nyt tässä uudessakin tilanteessa ahdistava olo imetyksestä. Koen sen vaivalloisena, kiusallisena, hankalana ja jopa luonnottomana... Olen hyvin privaatti intimiteettini suhteen ja erityisesti julkisissa paikoissa tai jopa ystävien luona imettäminen tuntuu vaikealta. En kerta kaikkiaan haluaisi imettää! Tai jos imettäisinkin, niin korkeintaan osittaisesti ja vain kriittisinä alkukuukausina. Tietenkin teen omaan elämääni liittyvät päätökset lopulta ihan itse, mutta haluaisin kuulla toisten kokemuksia asiasta. Onko joku kokenut imetyksen samalla tavalla ja ehkä "päässyt yli" tuosta vaikeasta tunteesta?
Kunhan vaan MUSTA ei tunnu kurjalta jne. vauvasta viis.
No omapahan on lapsenne. Säästäkää ihmeessä tissinne seksileikkeihinnne, nehän ne vasta luonnollisia on, toisin kuin imetys.
PS: noin sekopäisten ämmien ei pitäisi edes lisääntyä. Ties mitä muita asioita te kieltäydytte tekemästä " ku ei vaan musta tunnu yhtään luonnolliselta".
Yök.
Olen siis 35-vuotias ja odotan toista lasta loppumetreillä. Ensimmäinen on nyt 5 v ja häntä imetin 3 kuukautta osittaisesti ja muistan olleeni todella helpottunut lopetettuani. Lapsi on ollut koko ikänsä harvinaisen terve ja kehittynyt hienosti. Meillä on myös oikein lämmin ja hyvä suhde. Nyt uutta lasta odottaessani mietin, josko voisin jättää kokonaan imettämättä. Jotenkin mulla oli ekan kanssa ja nyt tässä uudessakin tilanteessa ahdistava olo imetyksestä. Koen sen vaivalloisena, kiusallisena, hankalana ja jopa luonnottomana... Olen hyvin privaatti intimiteettini suhteen ja erityisesti julkisissa paikoissa tai jopa ystävien luona imettäminen tuntuu vaikealta. En kerta kaikkiaan haluaisi imettää! Tai jos imettäisinkin, niin korkeintaan osittaisesti ja vain kriittisinä alkukuukausina. Tietenkin teen omaan elämääni liittyvät päätökset lopulta ihan itse, mutta haluaisin kuulla toisten kokemuksia asiasta. Onko joku kokenut imetyksen samalla tavalla ja ehkä "päässyt yli" tuosta vaikeasta tunteesta?
Kunhan vaan MUSTA ei tunnu kurjalta jne. vauvasta viis.
No omapahan on lapsenne. Säästäkää ihmeessä tissinne seksileikkeihinnne, nehän ne vasta luonnollisia on, toisin kuin imetys.
PS: noin sekopäisten ämmien ei pitäisi edes lisääntyä. Ties mitä muita asioita te kieltäydytte tekemästä " ku ei vaan musta tunnu yhtään luonnolliselta".
Yök.
irstas oletkaan ja luonnoton!
Mikä siinä korvikkeessa niin kauhea asia on? Tiesitkö että miljoonat lapset kasvavat hyvin ilman päivänkään imettämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin ellen olisi täysin varma, etten omaa sitä suomessa yleistä perimätyyppiä joka altistaa diabetekselle. Joka viidennellä nimittäin on perimä, joka periytyy myös vauvalle ja altistaa vauvan diabetekselle, jos vauva alkaa käyttää korvikkeita eikä häntä imetetä. En ottaisi riskiä vain siksi, ettei imetys tunnu minusta luonnolliselta tms.
Ystäväni imetti visusti iltatähteään vuoden, koska eskoisella puhkesi lapsena diabetes, häntä ei viitsinyt imettää aika samoista syistä mitä ap. selittää.
Se on kiva yrittää pysyä villin teinin kuvioissa mukana, kun pelkkä överiksi mennyt bailureissu voi viedä lapselta hengen kun on se diabetes.
Siinä ap sinulle asia jota voit heteken miettiä.
puhkeaa diabetes ja on imetetty? Voi pyhä yksinkertaisuus...
joille ei voi kuin nauraa! nämä on niitä jotka ovat aina oikeassa, ja joiden tapa toimia on ainut oikea, ja auta armias sitä joka toisin tohtii tehdä!!! hoohhoi. älä ap välitä! :) teet juuri niin kuin parhaaksi näet, ja sinä osaat tehdä juuri oikeat ratkaisut, juuri teille!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin ellen olisi täysin varma, etten omaa sitä suomessa yleistä perimätyyppiä joka altistaa diabetekselle. Joka viidennellä nimittäin on perimä, joka periytyy myös vauvalle ja altistaa vauvan diabetekselle, jos vauva alkaa käyttää korvikkeita eikä häntä imetetä. En ottaisi riskiä vain siksi, ettei imetys tunnu minusta luonnolliselta tms.
Ystäväni imetti visusti iltatähteään vuoden, koska eskoisella puhkesi lapsena diabetes, häntä ei viitsinyt imettää aika samoista syistä mitä ap. selittää. Se on kiva yrittää pysyä villin teinin kuvioissa mukana, kun pelkkä överiksi mennyt bailureissu voi viedä lapselta hengen kun on se diabetes. Siinä ap sinulle asia jota voit heteken miettiä.
puhkeaa diabetes ja on imetetty? Voi pyhä yksinkertaisuus...
että se ei ainakan johdu siitä liian aikaisesta altistamisesta lehmänmaitoproteiinille, joka ihan tutkitusti edesauttaa diabeteksen puhkeamista, jos siihen on alttius. Silloin on edes yrittänyt, eikä vain ryöminyt siitä mistä aita on matalin.
ainakin ellen olisi täysin varma, etten omaa sitä suomessa yleistä perimätyyppiä joka altistaa diabetekselle. Joka viidennellä nimittäin on perimä, joka periytyy myös vauvalle ja altistaa vauvan diabetekselle, jos vauva alkaa käyttää korvikkeita eikä häntä imetetä. En ottaisi riskiä vain siksi, ettei imetys tunnu minusta luonnolliselta tms.
Ystäväni imetti visusti iltatähteään vuoden, koska eskoisella puhkesi lapsena diabetes, häntä ei viitsinyt imettää aika samoista syistä mitä ap. selittää. Se on kiva yrittää pysyä villin teinin kuvioissa mukana, kun pelkkä överiksi mennyt bailureissu voi viedä lapselta hengen kun on se diabetes. Siinä ap sinulle asia jota voit heteken miettiä.
puhkeaa diabetes ja on imetetty? Voi pyhä yksinkertaisuus...
että se ei ainakan johdu siitä liian aikaisesta altistamisesta lehmänmaitoproteiinille, joka ihan tutkitusti edesauttaa diabeteksen puhkeamista, jos siihen on alttius. Silloin on edes yrittänyt, eikä vain ryöminyt siitä mistä aita on matalin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joille ei voi kuin nauraa! nämä on niitä jotka ovat aina oikeassa, ja joiden tapa toimia on ainut oikea, ja auta armias sitä joka toisin tohtii tehdä!!! hoohhoi. älä ap välitä! :) teet juuri niin kuin parhaaksi näet, ja sinä osaat tehdä juuri oikeat ratkaisut, juuri teille!!
AP. tekee ratkaisut VAIN ITSELLEEN, ei lapselleen. Ihan ok, mutta ainakin pitää myöntää ketä siinä ajattelee, ei todellakaan lastaan.
ainakin ellen olisi täysin varma, etten omaa sitä suomessa yleistä perimätyyppiä joka altistaa diabetekselle. Joka viidennellä nimittäin on perimä, joka periytyy myös vauvalle ja altistaa vauvan diabetekselle, jos vauva alkaa käyttää korvikkeita eikä häntä imetetä. En ottaisi riskiä vain siksi, ettei imetys tunnu minusta luonnolliselta tms.
Ystäväni imetti visusti iltatähteään vuoden, koska eskoisella puhkesi lapsena diabetes, häntä ei viitsinyt imettää aika samoista syistä mitä ap. selittää. Se on kiva yrittää pysyä villin teinin kuvioissa mukana, kun pelkkä överiksi mennyt bailureissu voi viedä lapselta hengen kun on se diabetes. Siinä ap sinulle asia jota voit heteken miettiä.
puhkeaa diabetes ja on imetetty? Voi pyhä yksinkertaisuus...
että se ei ainakan johdu siitä liian aikaisesta altistamisesta lehmänmaitoproteiinille, joka ihan tutkitusti edesauttaa diabeteksen puhkeamista, jos siihen on alttius. Silloin on edes yrittänyt, eikä vain ryöminyt siitä mistä aita on matalin.
pipipää jaksa lässyttää. Jos ei nainen pysty edes imettämään PÄÄN takia, ei siellä kovin moni muukaan asia ole kunnossa.
en voinut kertakaikkiaan sietää sitä tunnetta että vauva imi tissiä, se oli jotenkin ylivoimaisen luonnotonta ja sattui niin että kyyneleet valui silmistä, mutta esikoinen kun oli, koetin väkisin vain jatkaa 2kk. imuotteessa tms ei ollut vikaa, vaan se kokonaistilanne oli niin kammottava, että 2kk jälkeen yhdessä mieheni kanssa päätimme lopettaa imettämisen kokonaan, pelkäsin aina edellisen imetyksen jälkeen valmiiksi jo seuraavaa kertaa jne.
Imetys sattui minullakin kovasti pari ensimmäistä kuukautta. Jouduin käyttämään rintakumia, koska rinta oli ihan rikki. Parin-kolmen kuukauden jälkeen imetys muuttui täysin kivuttamaksi ja se oli todella helppoa. Ei kannata luovuttaa niin alkuvaiheessa, jos haluaa imettää.
ainakin ellen olisi täysin varma, etten omaa sitä suomessa yleistä perimätyyppiä joka altistaa diabetekselle. Joka viidennellä nimittäin on perimä, joka periytyy myös vauvalle ja altistaa vauvan diabetekselle, jos vauva alkaa käyttää korvikkeita eikä häntä imetetä. En ottaisi riskiä vain siksi, ettei imetys tunnu minusta luonnolliselta tms.
Ystäväni imetti visusti iltatähteään vuoden, koska eskoisella puhkesi lapsena diabetes, häntä ei viitsinyt imettää aika samoista syistä mitä ap. selittää. Se on kiva yrittää pysyä villin teinin kuvioissa mukana, kun pelkkä överiksi mennyt bailureissu voi viedä lapselta hengen kun on se diabetes. Siinä ap sinulle asia jota voit heteken miettiä.
puhkeaa diabetes ja on imetetty? Voi pyhä yksinkertaisuus...
että se ei ainakan johdu siitä liian aikaisesta altistamisesta lehmänmaitoproteiinille, joka ihan tutkitusti edesauttaa diabeteksen puhkeamista, jos siihen on alttius. Silloin on edes yrittänyt, eikä vain ryöminyt siitä mistä aita on matalin.
pipipää jaksa lässyttää. Jos ei nainen pysty edes imettämään PÄÄN takia, ei siellä kovin moni muukaan asia ole kunnossa.
pipipäitä vaikka asia ei edes kuulu sinulle. Toivottavasti et opeta lapsillesi moisia tapoja. Mistä nämä WT-tyypit tänne aina ilmestyykin?
Jos sitä on perheen yhdellä lapsella, ihan hyvin saattaa puhjeta toisellakin - tai sitten ei.
Tiedän kaksi perhettä, joissa on kolme lasta (tyttöjä muuten kaikki). Diabetes puhkesi pienenä keskimmäisellä lapsella toisessa perheessä ja toisessa esikoisella. Kummatkin lapset olivat aika nuoria, toinen 6-vuotias ja toinen 8-vuotias. Molemmissa perheissä seuraava lapsi sairastui vasta aika vanhana, toisessa perheessä 18-vuotiaana ja toisessa 15-vuotiaana. Kummassakin perheessä vain yksi ei sairastunut. Imetyksellä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä. Toisessa perheessä ei ketään lapsista ollut imetetty kuin 3 kk. Toisessa perheessä kaikki lapset oli imetetty yli puoli vuotta.
Ap:lle vielä. Sinä päätät tästä asiasta itse. Jos minä olisin sinun tilallasi, saattasin kyllä ensin yrittää. Minulla tilanne on siinä mielessä erilainen, että imetin esikoistani melkein 8 kk. Imetys ei sattunut eikä ollut vastenmielistä - en oikein tuntenut sitä kohtaan mitään. Missään nimessä se ei ollut minulle ihanaa ja upeaa, vaikka olikin ihan mukavaa, että sain ruokittua lastani näin. Toisen kanssa asennoiduin jo hiukan odottavammin. Minulla oli toiveena oppia imettämään makuultani ja ostin kasan imetyspaitoja etukäteen, että rohkenisin imettämään myös julkisesti (esikoisen kanssa en tehnyt sitä). Kakkosen kanssa imetys vain meni pieleen pahasti. En koskaan täysimettänyt lastani ja jokainen imetyskerta oli taistelua. Vauva ei suostunut imemään, jos rinnasta ei tihkunut maitoa suoraan, mutta jos tihkui liikaa, ei taaskaan onnistunut. Itkua väännettiin molemmat, ja vielä ihan muista syistä loppui se osittainenkin imetys, kun vauva oli 6 vkon vanha. Minulle jäi kovat traumat. Sain kuulla aika inhottavia kommentteja, joissa korostettiin, että päätös oli ollut minun (vaikka ei ollut) ja että en vain viitsinyt yrittää tarpeeksi.
Nyt minulla on imetyksestä suuri trauma. Juuri tunnustin siskolleni, että en ehkä uskalla hankkia kolmatta lasta, kun se imetys pelottaa niin hurjasti. En voinut uskoa ennen omaa kokemustani, miten tuntemattomatkin voivat sitä imetyksen epäonnistumista kommentoida ja syyllistää. Tuntuu pahalta ajatella, että ehkä itse esikoisen äitinä ja helpon imetyksen kanssa saatoin ohimenevillä kommenteilla pahoittaa jonkun imetyksessä epäonnistuneen äidin mielen. Toivottavasti näin en ole tehnyt.
Luulen, että koen imetyksen mahdollisen kolmannen kanssa rankkana, jos se ikinä edes onnistuu. Luultavasti ei onnistu, siitä minulla on jotenkin varmuus ja sekin pelottaa. En haluaisi joutua kuuntelemaan niitä kommentteja enää. Mutta luultavasti silti yrittäisin. Voisin ainakin itselleni todistaa, että yritin ja epäonnistuin. Muille ei kyllä tämä kelpaa, sen tiedän.
vähän odoteltiin. Juu, herkässä tilassa vastaavat kommentit voivat tuntua ikäviltä, mutta toisaalta... kyllähän sitä jo tähän ikään mennessä tietää, että on olemassa vähän yksinkertaisempiakin ihmisiä, joilta puuttuu kyky asettua toisen asemaan ja erottaa oleelliset epäoleellisesta. ;) Mutta lämmin kiitos kaikille asiallisesti kommentoineille. Kyllä se jollain tavalla kuitenkin tuntuu lohdulliselta tietää, että ei ole ainoa "kummajainen". Kummajainen saakin mielestäni olla niin pitkään kun ei kohtuuttomasti satuta muita. Ja käsittääkseni imettämättömyydelläni en niin tekisi. :) ap
esikoinen oli osittaisimetyksellä. Oli pieni syntyessään ja tarvitsi siksi myös korviketta. Tein kaikkeni, että olisin päässyt täysimetykseen, koska yöllä pullon lämmittäminen oli aivan järkyttävän raskasta.
Kuopuksen kohdalla täysimetys onnistui ja koin yöt paljon helpommiksi.
Jos olisin sinä koittaisin imetystä laitoksella ainakin muutamia kertoja, jos onkin tällä kertaa erilaista. Pakkohan kenenkään ei ole imettää, eikä imetyksestä murehtimiseen kannata tuhlata ihanaa vauva aikaa.