Lue keskustelun säännöt.
Saisinko maltillisia kommentteja... Pohdin jos en imettäisikään ollenkaan.
15.03.2011 |
Olen siis 35-vuotias ja odotan toista lasta loppumetreillä. Ensimmäinen on nyt 5 v ja häntä imetin 3 kuukautta osittaisesti ja muistan olleeni todella helpottunut lopetettuani. Lapsi on ollut koko ikänsä harvinaisen terve ja kehittynyt hienosti. Meillä on myös oikein lämmin ja hyvä suhde. Nyt uutta lasta odottaessani mietin, josko voisin jättää kokonaan imettämättä. Jotenkin mulla oli ekan kanssa ja nyt tässä uudessakin tilanteessa ahdistava olo imetyksestä. Koen sen vaivalloisena, kiusallisena, hankalana ja jopa luonnottomana... Olen hyvin privaatti intimiteettini suhteen ja erityisesti julkisissa paikoissa tai jopa ystävien luona imettäminen tuntuu vaikealta. En kerta kaikkiaan haluaisi imettää! Tai jos imettäisinkin, niin korkeintaan osittaisesti ja vain kriittisinä alkukuukausina.
Tietenkin teen omaan elämääni liittyvät päätökset lopulta ihan itse, mutta haluaisin kuulla toisten kokemuksia asiasta. Onko joku kokenut imetyksen samalla tavalla ja ehkä "päässyt yli" tuosta vaikeasta tunteesta?
Kommentit (57)
En ole imettänyt kumpaakaan lapsistani juuri noista mainitsemistasi syistä -koen sen jotenkin kiusalliseksi ja luonnottomaksi itselleni. En ole muuten kaino tai sulkeutunut kehoni suhteen, mutta imetys tuntui todella ahdistavalta jo ajatuksena.
Kummallakaan ei ole yhtään allergiaa, kumpikin kasvoi normaalisti ja läheisyysasiatkin ovat kunnossa, myös isän kanssa joka hoiti paljon syöttämisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos sekään ei tunnu hyvältä, niin anna vaan pulloa lapsellesi. En ole ikinä kuullut, että ´pullovauva ei kasvaisi hyvin tai ei olisi terve.
että imettäminen tai imettämättä jättäminen ei estä sairastelua :)
Ehkä olisi parempi sanoa että lapsi kasvaa hyvin imettämällä/korvikkeella :)
Sairastelu johtuu yleensä ihan muusta kuin siitä onko lasta imetetty vai ei :)
jos toisen lapsen saan, niin en imetä kuin ehkä alkuun vähäsen.
En osaa kuvailla miksi se on niin vastenmielistä. Mutta toisaalta, se ei kuulu kellekään joten en kyselekään kenenkään mielipiteitä!
Mulla on kolme lasta, joista nuorinta olen imettänyt pisimpään eli kolme viikkoa. Sitten siirryttiin pulloon, jotta lapsi sai riittävästi ruokaa...
Maitoa lypsin niin pitkään kuin sitä tuli eli noin kuusi viikkoa.
Imettäminen sinänsä ei ollut ongelma, vaan se maidon ulos saanti. Monta kertaa imettämällä olisi päässyt helpommalla kuin etsi pullo, lämmitä maito, syötä, pese pullo jne.
Kaikki lapset ovat hyvin terveitä ja eikä läheisyysongelmia ole.
Asiasta sain kommentteja moneen suuntaan, mutta onneksi ikää oli jo sen verran, että jaksoin ne suodattaa. En myöskään ollut mustasukkainen lapsista, vaan isä, isovanhemmat, ystävät saivat syöttää, jos halusivat.
Eli yhteenvetona: onnea valitsemallesi tielle oli se sitten kumpi tahansa. Kyllä lapsi saa läheisyyttä ilman imetystäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
imettäneenä sanoisin, että ekat viikot on pahimmat. Just ne ekat 3-6 viikkoa, kun vauva lisää maidon määrää ja mikään ei tunnu riittävän. Sen jälkeen helpottaa kummasti, kun maitoa tulee tarpeeksi ja vauvakin osaa imeä ja äiti imettää. Kolmeen kuukauteen kun jaksaa, niin loppu on ihan helppoa.
Itse ajattelisin, että tuossa tilanteessa kannattaisi lähteä siihen osittaiseen imetykseen niin, että antaa itselleen "luvan" käyttää pulloa aina, kun se tuntuu paremmalta, imettelee muulloin. Minlla tämä toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En millään pysty ymmärtämään tuollaista päätöstä!!!
Mutta empä nyt tähän mitään muutakaan, on se silti sun oma asia!
Suorastaan yllätävää, että en ole ainoa, joka ei ole kokenut imetystä luonnollisena ja helpoimpana ratkaisuna. Toki kunnioitan ja jossain määrin ihailenkin niitä, joilta se onnistuu suit sait. Kyse on itselläni varmasti psykologisista seikoista, ja joillekin niistä on tässä vaiheessa elämää enää vaikea tehdä mitään... Mutta mitenkähän mahtavat synnytyslaitoksella tällaiseen valintaan suhtautua? Hirvittää etukäteen, että valintaa joutuisi puolustelemaan joka käänteessä ja joka ihmiselle, kun on siinä vaiheessa varmaan paljon muutakin ajateltavaa ja tehtävää... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voinut kertakaikkiaan sietää sitä tunnetta että vauva imi tissiä, se oli jotenkin ylivoimaisen luonnotonta ja sattui niin että kyyneleet valui silmistä, mutta esikoinen kun oli, koetin väkisin vain jatkaa 2kk. imuotteessa tms ei ollut vikaa, vaan se kokonaistilanne oli niin kammottava, että 2kk jälkeen yhdessä mieheni kanssa päätimme lopettaa imettämisen kokonaan, pelkäsin aina edellisen imetyksen jälkeen valmiiksi jo seuraavaa kertaa jne.
sivuseikkana mainittakoon, että jos olisin jatkanut imetystä ei seksiä meillä olisi ollut tasan niin kauan kuin imettäisin, en voinut nauttia kehostani millään tavoin, kun tissit aivan tuhottoman arat. ja mieli myllersi vain imetyksen ympärillä!
loppu hyvin, kaikki hyvin, imetys loppui, lapsi kasvaa hyvin ja on terve, seksi sujuu, vanhemmat on tyytyväisiä, joka heijastuu myös vauvaan, rauha saapui taloon :)
vinkkinä vain, jos tiedät esim. vanhemmat ihmiset kovin tuomitseviksi tämän suhteen, niin itse olen vielä puolenvuoden jälkeenkin todennut yks kantaan kyselijöille, että juujuu, hyvin sujuu imetys ja maitoa riittää. ei-niin ahdasmielisille olen kertonut asian ihan suoraan..
tsemppiä täältä, vauva kasvaa ihan normaalisti pullollakin!!
Jo odotusaikana ahdisti ajatuskin imettämisestä. Vauva oli todella toivottu, mutta imettäminen ei tuntunut luonnolliselta minulle. Ärsytti ja ahdisti myös sukulaisten / sairaalan henkilökunnan / puolituttujen painostus imettämiseen vauvan synnyttyä. Itse kuitenkin päätökseni teen ja meidän perheelle korvikkeen antaminen oli paras vaihtoehto. Lapsi on nyt 2,5v ja kerran ollut nuha, että se siitä äidinmaidon antamasta vastustuskyvystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta minun on vaikea ymmärtää miksi joku tuntee sen niin vatsenmieliseksi..?
itselläni kohta 3kk vanha pieni poika jota täysimetän, enkä voisi vielä kuvitellakkaan lopettavani.. Päin vastoin, jos jostain syystä pojalle annnetaan vastiketta (isän valvomisvuoro yms) minulle tulee todella huono omatunto :D
Minusta vain tuntuu niin hyvältä, että kun lapseni on nälkäinen tai kaipaa läheisyyttä, voin ottaa hänet rinnalle ja antaa tissiä. Näen miten hän rauhoittuu ja tapittaa silmiin ja hymyilee.
Ei sellaista rahalla saa :)
Mutta kaikilla on oikeus omiin valintoihinsa ja itsellänikin on ystäväpiirissä muutama tapaus jotka ovat lopettaneet myös ensimmäisen 3kk sisällä, enkä ole heitäkään siitä tuominneet, joten miksi tuomitsisin sinut.. :)
vastaavalla varmaan saisi selville sen, miksi joillakin liittyy imettämiseen todella positiivisia tunteita kun taas toiset kokevat homman vastenmieliseksi. Asiaan voisi varmaan jopa vaikuttaa, jos olisi paljon aikaa pohdiskelulle ja työstämiselle. Toisen ihmisen pään sisään on kyllä tunnetusti vaikea päästä :) Mutta toisaalta, kun tämä asia ei ole mikään elämän ja kuoleman kysymys, niin miksi ei voisi antaa sen mennä, noudattaa omaa tunnettaan ja keskittyä siihen kaikkeen muuhun, mitä vauvan hoitoon liittyy. ap
Mutta minun on vaikea ymmärtää miksi joku tuntee sen niin vatsenmieliseksi..? itselläni kohta 3kk vanha pieni poika jota täysimetän, enkä voisi vielä kuvitellakkaan lopettavani.. Päin vastoin, jos jostain syystä pojalle annnetaan vastiketta (isän valvomisvuoro yms) minulle tulee todella huono omatunto :D Minusta vain tuntuu niin hyvältä, että kun lapseni on nälkäinen tai kaipaa läheisyyttä, voin ottaa hänet rinnalle ja antaa tissiä. Näen miten hän rauhoittuu ja tapittaa silmiin ja hymyilee. Ei sellaista rahalla saa :) Mutta kaikilla on oikeus omiin valintoihinsa ja itsellänikin on ystäväpiirissä muutama tapaus jotka ovat lopettaneet myös ensimmäisen 3kk sisällä, enkä ole heitäkään siitä tuominneet, joten miksi tuomitsisin sinut.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omaan "toipumiseen" raskaudesta. Eikös ne raskauskilot lähde nopeammin imattämällä ja alussa kohtu supistele nopeammin normaaliin kokoon?
Olisin halunnut imettää ja yritinkin, erinäisistä syistä johtuen ei onnistunut juurikaan. Eka täysin imettämätön, 2 seuraavaa muutaman vkon osittain imetetty.
Isommat on fiksuiksi todettu, isokokoisia, toinen sairastellut korvatulehduksia (kuten lukuisat imetetyt ystävänsä) toinen ei juuri mitään, flunssa kerran vuodessa tms.
Pienin moniallergikko, mutta tuttuni, joilla on samantyyppisiä allergikkolapsia ovat sitkeästi imettäneet omiaan pitkään.
Lääkäri synnärillä aikanaan lohdutti, että ei ihmisestä huomaa, onko imetetty vai ei, samat eväät aikuisuuteen tulee.
Silti, olisin imettänyt, jos olisin voinut, pulloruokinta öisin oli kauhean raskasta tiheään syövillä vauvoilla.
(toiv. olin tarpeeksi maltillinen)
Itse olen 4 lasta imettänyt ja erittäin imetysmyönteinen ja minun on tietenkin vaikea asettua sinun ajatusmaailmaasi.
Mutta jospa päätät katsoa miten imetys sujuu tällä kertaa? Voihan se ollakin, että se sujuisi nyt hyvin. Lapsissakin on eroa. Jos tämä tulokas itse osaa heti imeä ja se alkaakin sujua helposti.
Seuraava etappi on minusta pari viikkoa. Eli kun kaksi viikkoa taas opettelee sitä hommaa, niin rinnatkin tottuvat. Sitten se sujuu.
Kuitenkin imetyksessä on niitä hyviä puolia vauvan ja itsesikin kannalta. Ja helpommalla pääsee esim. yöllä, kun ei tarvi lähteä lämmittämään maitoa esimerkiksi.
Kuulostat siltä, että olet jo päättänyt ettet imetä, mutta jospa voisit ajatella, että kokeilet ja sittn vasta päätät.
olen aina ruokkinut vauvat sylissä (tietenkin, missäs sitten?) ja 75% läskeistä jäänyt synnärille joka tapauksessa. Yksilöllistä tämäkin, liittyneekö imetykseen ensinkään?
4 lapsen äiti, joka imetti 1. 3vko, 2. 3kk 3. 5kk 4. 7kk. Voin todeta, että pisimpään imetetyt ovat molemmat allergisia ja korvatulehduksia + muita tulehduksia paljon. Kaksi vanhinta olleet täysin terveitä ja ei mitään allergioita. Vanhimmat lapset 13v 17v ja nuorimmat 8v 5v. Tee niin kuin parhaaksi itse näet :). En ole imetysintoinen äiti. Jokainen tekee niinkuin tekee.
En koskaan kritisoisi ketään imetyspäätöksistä. Itse olen imettänyt esikoistani 3,5kk, ja se oli todella hankalaa. Olisin kyllä halunnut pidempään, mutta niin ei käynyt. Esikoiseni on lapsesi lailla ollut todella terve. Toki se on varmasti sattumaa, koska kuulemma tilastollisesti imetys auttaa lasta pysymään terveempänä. Kuopusta olen imettänyt hyvällä menestyksellä pian 4kk, ja aion jatkaa niin pitkään kun se hyvältä tuntuu.
Imetyksessä on monta piinallista kohtaa, joiden perusteella imetyksen jättäminen on mielestänih yvin ymmärrettävää. Ehkä sinuna kuitenkin kokeilisin, ties jos toisella kertaa se tuntuukin mutkattomammalta! Opeta lapsi myös pullolle, jotta voit hankalimmissa tilanteissa antaa pulloa. Elä päivä kerrallaan, tee kuten hyvänä koet.
Lapsista tulee aivan yhtä ihania ja hyviä rinnalla ja pullolla, ja ruokintatapa on aivan oma asiasi. Onnea pienestä!
mutta ystävälläni kyllä! Hän lopetti imettämisen heti alkunsa :)Hän ei vain kokenut imettämistä luonnolliseksi. Hyvin se muksu on korvikkeellakin kasvanut. :)
Minun mielestäni ei naisen tarvitse ns. "kiduttaa" itseään tekemällä asioita vain koska ne kuuluu tehdä. Kuten imettäminen. Jokainen painottaa että kun se on niin normaalia, eikä oteta ollenkaan huomioon painostamisessa sitä ettei kaikki koe imettämistä luonnollisena :)
Joten, jos sinusta tuntuu siltä ettet halua imettää, koet sen jo nyt ahdistavana, älä imetä :) Korvike on nykyään aivan yhtä hyvää ravintoa kuin äidinmaitokin! :)
Ja onnea tulevasta lapsesta!
t. ei niin fanaattinen imetysmyönteinen äiti :)