Kissa piikille, pitääkö perustella jotenkin?

Piikille vaan. Vihaan kissoja muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 02:18"]

No eiköhän tämä kattiparka ole jo piikitetty kun aloitus on kolme vuotta vanha...

[/quote]

No niinpäs onkin. Huomasin vasta nyt. Oletin ensiksi kyseessä olevan tuore keskustelu, koska se oli etusivulle nostettu otsikko kuulosti akuutilta. Miksi ihmeessä ihmiset nostaa vuosia vanhoja keskustelu silloin kun aihe on vanhentunut.

Leikkauttakaa kissa jos ei ole leikattu. Raapiminen on myös merkkaamista, joka vähenee kun kastroidaan. Myös Feliway-suihke vähentää raapimista.

Kissa kyllä oppii kun sitä kielletään raapimasta. Mutta sillä pitää olla myös paikka jota saa raapia. Kissat inhoavat kovaa meteliä, joten aina kun raapii kiellettyä paikkaa, karjukaa, hakatkaa käsiä vai vaikka kattilan kansia. Minulla on kolinapullo, jossa on sisällä kiviä ja metallia metallipullossa, sillä koulutin. Juoksi meteliä karkuun sängyn alle.

[quote author="Vierailija" time="14.03.2011 klo 15:16"]

Jos kissa ei sovellu käytöksen vuoksi teille, niin anna se mieluummin vaikka paikalliselle eläintensuojeluyhdistykselle.

onkohan noita kissoja jo nurkat täynnä sielläkin. Harmittaa koko tilanne!

t.ap

Miksi edes hankit eläimen? Olisiko pitänyt miettiä aikaisemmin että mitä jos noin käy? Eläin ei ole mikään väline mikä voidaan heittää pois kun se ei ole enää kiva

Kaikki kissat pitäisi piikittää ja kieltää niiden pitäminen lemmikkinä.

Se on sun irtainta omaisuutta, ei sun tarvi mitenkään perustella miksi haluat siitä eroon.

Leikkaa sen kynnet.

Mulla on paljon raapimispuita, eikä mun kissat ole koskaa raapineet tapetteja, vaikka on ollut! Älä laita tapetteja!

Älä hanki kangassohvia. Itsellläni on puinen sohvasänky, jossa tyynyt.

Oikeasti: sun arvoilla kissaa ei kannata pitää. Ei ihme,etä sillä on paha olo. Se on varmaan koriste teillä.

Vie se eläinsuojeluyhdistykseen!

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 06:48"]

Kaikki kissat pitäisi piikittää ja kieltää niiden pitäminen lemmikkinä.

Se on sun irtainta omaisuutta, ei sun tarvi mitenkään perustella miksi haluat siitä eroon.

[/quote]

Yksikään eläin ei ole irtainta omaisuutta.

Jokaisella eläimellä on oikeus sen omaan elämään.

Kuka sut tulisi nirhaamaan? Kenen omaisuutta olet? Valtion?

[quote author="Vierailija" time="14.03.2011 klo 17:59"]

Ymmärrän sinua täysin. Ei koko elämää voi eikä tarvitse järjestää eläimen mukaan. Lopettaa ei nuorta kissaa varmaan tarvitse mutta anna ihmeessä pois toiseen kotiin, jos ei enää hermot kestä. Eikä ole mikään pakko kestääkään.

Meillä itsellä kaksi vanhaa koiraa, joihin itsellä parin viime vuoden aikana mennyt totaalisesti hermo ja ikävä kyllä, kaikki rakkauden tunteet. Ärsyttää jumalattomasti, kun kaikki paikat täynnä jatkuvasti karvaa. Parketit naarmutettu totaalisen pilalle muutamassa kuukaudessa muuton jälkeen. Kusiläiskiä lattialla ja matoilla. Vanhemmalla koiralla nyt krooninen lievä kohtutulehdus, johon jo kolmas antibioottikuuri, tiputtelee pissan lisäksi verisiä läiskiä pitkin taloa ja nuolee alapäänsä verille, nyt siis pitää juoksuhousuja ja kauluria jatkuvasti - jee mikä elämä. Nyt pitäisi laittaa se muutama satku sitten kohdunpoistoon vaikka oikeasti haluaisin päästä jo eroon koirista kokonaan. En jaksa enää. Lopettamispäätöstä tukisi sekin, että esikoinen on syksyllä todettu allergiseksi kaikille karvaelukoille (kissa, hevonen, koira, lehmä...) ja kroonista nuhaa ja lievää astmaa ei koirien pito ainakaan paranna, joskin varmaan on omille koirille siedättynyt jonkin verran.

Kahta vanhaa koiraa, joista toinen sairastelee, ei viitsi enää kiertoon laittaa. Lopettaminen olisi paras ratkaisu mutta ei saada sitä päätöstä tehtyä. Koira (tai kissa) ei sinänsä kuolleena kärsi, enemmän kärsii elävänä, inhottuna ja hyljeksittynä.

[/quote]

Kannattaisiko se kohtu jo poistaa! hankkiudu kunnon eläinlääkärille!

Rajaa asunto niin, että pissaajat ei pääse koko taloo. Oviaukkojen eten on helppo asentaa polvenkorkuiset kulkuesteet tai mattalat avattavta lapsiaidat, joista koirat ei pääse kaikkiallle, mutta voivat olla näköyhteydessä perheeseensä.

Välillä voivat olla sitten koko asunnossa, kun perhe katsoo tv:tä tms.

Kyllä eläimestä pitää pitää huolta vanhuksenakin. Ainakin itse hoidan eläimeni hautaan asti huolehtien, koska olen kiintynyt heihin. Huolettaa tietenkin välillä, mutta se on elämää: kuolemaan valmistautuminen.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 06:48"]

Kaikki kissat pitäisi piikittää ja kieltää niiden pitäminen lemmikkinä.

Se on sun irtainta omaisuutta, ei sun tarvi mitenkään perustella miksi haluat siitä eroon.

[/quote]

Se on elävä olento eikä mikään huonekalu. Sun lapsillesi voi antaa piikin

Älä ainakaan ota enää uutta lemmikkiä, ikinä, koska et selvästi osaa niitä opettaa. Miksei sitä voi viedä vaikka jonnekin löytöeläinpaikkaan? 

Just joo... Miksi eläin on eläin. Kyllä sen voi lopettaa. Itseäni ärsyttää eniten kissa ihmiset, jotka päästävät kissansa ulos ja ne söpöliinit kuseksivat naapurin terasseille. Repivät pyykkiä, kakkaavat hiekkalaatikoille ym. Syövät kaikki pikkulinnut.... Onneksi itellä on koira, jonka olen opettanut ajamaan kisut pois tontiltamme. Tästä närkästyneenä naapurimme valitti, että kisu pelkää koiraamme... Ei tarvi pelätä; jos kisumisu ei tule pihallemme....

Meillä kans mietitty, että kun uusi talo rakennetaan niin katteja ei sinne oteta. Aina löytyy joku kohta mihin kynsiään teroittavat, missä karvoittelevat ja mitä touhutessaan rikkovat. Ei vaan jaksa enää.

Ja kyllä, meillä ei ole lapsia ja mieskin saisi lähteä jos ei osaisi elää siivosti.

Älkää ottako niitä kissoja, jos pelkäätte noin kauheasti rakkaiden mattojen ja tapettienne puolesta!

Kissa on elävä olento, joka tarjoaa seuraa ja rakkautta vuosikausiksi. Ihan naurettava syy pistää eläin piikille. Jos et pysty siitä huolehtimaan, anna eteenpäin jollekin joka siitä voi huolehtia. Niin yksinkertaista.

Muutenkin kaikki "kissa on vaan eläin, kyllä sen voi tappaa" -huutelijat: jos ette tykkää niin älkää hankkiko. Itelläni on sisäkissa, joka ei taatusti kuseskele tonteillenne niin, että voitte ihan rauhassa vetää henkeä. 

Käsittämätöntä, että on ihan ok jättää kissa ulos heitteille, mutta ongelmakissan piikittäminen aiheuttaa kiukunpuuskia. Pelastakaa ensin ne irtokissat, tästä kissasta on huolehdittu edes hetki.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 08:28"][quote author="Vierailija" time="14.03.2011 klo 17:59"]

Ymmärrän sinua täysin. Ei koko elämää voi eikä tarvitse järjestää eläimen mukaan. Lopettaa ei nuorta kissaa varmaan tarvitse mutta anna ihmeessä pois toiseen kotiin, jos ei enää hermot kestä. Eikä ole mikään pakko kestääkään.

Meillä itsellä kaksi vanhaa koiraa, joihin itsellä parin viime vuoden aikana mennyt totaalisesti hermo ja ikävä kyllä, kaikki rakkauden tunteet. Ärsyttää jumalattomasti, kun kaikki paikat täynnä jatkuvasti karvaa. Parketit naarmutettu totaalisen pilalle muutamassa kuukaudessa muuton jälkeen. Kusiläiskiä lattialla ja matoilla. Vanhemmalla koiralla nyt krooninen lievä kohtutulehdus, johon jo kolmas antibioottikuuri, tiputtelee pissan lisäksi verisiä läiskiä pitkin taloa ja nuolee alapäänsä verille, nyt siis pitää juoksuhousuja ja kauluria jatkuvasti - jee mikä elämä. Nyt pitäisi laittaa se muutama satku sitten kohdunpoistoon vaikka oikeasti haluaisin päästä jo eroon koirista kokonaan. En jaksa enää. Lopettamispäätöstä tukisi sekin, että esikoinen on syksyllä todettu allergiseksi kaikille karvaelukoille (kissa, hevonen, koira, lehmä...) ja kroonista nuhaa ja lievää astmaa ei koirien pito ainakaan paranna, joskin varmaan on omille koirille siedättynyt jonkin verran.

Kahta vanhaa koiraa, joista toinen sairastelee, ei viitsi enää kiertoon laittaa. Lopettaminen olisi paras ratkaisu mutta ei saada sitä päätöstä tehtyä. Koira (tai kissa) ei sinänsä kuolleena kärsi, enemmän kärsii elävänä, inhottuna ja hyljeksittynä.

[/quote]

Kannattaisiko se kohtu jo poistaa! hankkiudu kunnon eläinlääkärille!

Rajaa asunto niin, että pissaajat ei pääse koko taloo. Oviaukkojen eten on helppo asentaa polvenkorkuiset kulkuesteet tai mattalat avattavta lapsiaidat, joista koirat ei pääse kaikkiallle, mutta voivat olla näköyhteydessä perheeseensä.

Välillä voivat olla sitten koko asunnossa, kun perhe katsoo tv:tä tms.

Kyllä eläimestä pitää pitää huolta vanhuksenakin. Ainakin itse hoidan eläimeni hautaan asti huolehtien, koska olen kiintynyt heihin. Huolettaa tietenkin välillä, mutta se on elämää: kuolemaan valmistautuminen.
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 22:25"][quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 08:28"][quote author="Vierailija" time="14.03.2011 klo 17:59"]

Ymmärrän sinua täysin. Ei koko elämää voi eikä tarvitse järjestää eläimen mukaan. Lopettaa ei nuorta kissaa varmaan tarvitse mutta anna ihmeessä pois toiseen kotiin, jos ei enää hermot kestä. Eikä ole mikään pakko kestääkään.

Meillä itsellä kaksi vanhaa koiraa, joihin itsellä parin viime vuoden aikana mennyt totaalisesti hermo ja ikävä kyllä, kaikki rakkauden tunteet. Ärsyttää jumalattomasti, kun kaikki paikat täynnä jatkuvasti karvaa. Parketit naarmutettu totaalisen pilalle muutamassa kuukaudessa muuton jälkeen. Kusiläiskiä lattialla ja matoilla. Vanhemmalla koiralla nyt krooninen lievä kohtutulehdus, johon jo kolmas antibioottikuuri, tiputtelee pissan lisäksi verisiä läiskiä pitkin taloa ja nuolee alapäänsä verille, nyt siis pitää juoksuhousuja ja kauluria jatkuvasti - jee mikä elämä. Nyt pitäisi laittaa se muutama satku sitten kohdunpoistoon vaikka oikeasti haluaisin päästä jo eroon koirista kokonaan. En jaksa enää. Lopettamispäätöstä tukisi sekin, että esikoinen on syksyllä todettu allergiseksi kaikille karvaelukoille (kissa, hevonen, koira, lehmä...) ja kroonista nuhaa ja lievää astmaa ei koirien pito ainakaan paranna, joskin varmaan on omille koirille siedättynyt jonkin verran.

Kahta vanhaa koiraa, joista toinen sairastelee, ei viitsi enää kiertoon laittaa. Lopettaminen olisi paras ratkaisu mutta ei saada sitä päätöstä tehtyä. Koira (tai kissa) ei sinänsä kuolleena kärsi, enemmän kärsii elävänä, inhottuna ja hyljeksittynä.

[/quote]

Kannattaisiko se kohtu jo poistaa! hankkiudu kunnon eläinlääkärille!

Rajaa asunto niin, että pissaajat ei pääse koko taloo. Oviaukkojen eten on helppo asentaa polvenkorkuiset kulkuesteet tai mattalat avattavta lapsiaidat, joista koirat ei pääse kaikkiallle, mutta voivat olla näköyhteydessä perheeseensä.

Välillä voivat olla sitten koko asunnossa, kun perhe katsoo tv:tä tms.

Kyllä eläimestä pitää pitää huolta vanhuksenakin. Ainakin itse hoidan eläimeni hautaan asti huolehtien, koska olen kiintynyt heihin. Huolettaa tietenkin välillä, mutta se on elämää: kuolemaan valmistautuminen.
[/quote]
[/quote]

Jos koira kusee allensa, niin tuskin nauttii elämästään. Eikä vanhoja koiria kannata uudelleen sijoittaa vieraaseen paikkaan. Kohtu kannattaisi kyllä ehdottomasti poistaa, karvan ja kynsien takia koiraa ei pidä lopettaa. Ne tuskin on yhtäkkiä tullut yllätyksenä.

Tälläinen käytös saa minut todella vihaiseksi, joiltakin pitäisi kieltää eläinten hankkiminen. Toinen asia mikä raivostuttaa on ns. Kesäkissat. Ei luoja sentään joku ottaa kissan ja pitää sitä vain kesän, mikä siinä on ideana!? Sitten kesän jälkeen kissa jätetään metsään kuolemaan. Kaverini oli "adoptoinut" metästä löydetyn kesäkissan jolta oli talven aikana korva paleltunut irti :(

Kissat on paskoja eläimiä, kaikki pitäis piikittää tai upottaa suohon!

Vanha aloitus joo, mutta kommentoin kuitenkin.

Ihmisillä on joku omituinen ajatusmaailma liittyen lemmikkeihin. Eläin otetaan täysin sille luonnottomaan ympäristöön elämään ja vielä siihen päälle ihmetellään miksi eläin käyttäytyy kuin eläin. Ihmiset voisivat ottaa päät pois perseistään ja alkaa ajatella sillä suuren suurella elimellä, jota aivoiksi kutsutaan.

Aloituksen kissa oli vielä nuori, ihan lapsi vasta. Olisin huolissani, jos tuon ikäinen kissa vain makaisi passiivisena kiipeilytelineessään.

Mulla on nyt 5-vuotias koira. Se tuli pentuna Venäjältä, oletettavasti oli elämänsä ensi kuukaudet elänyt vailla ihmiskontakteja. Aina yksin kotiin jätettäessä tuhosi milloin mitäkin. Jotenkin sai kaapeista tavaroita, vaikka oli kaiken maailman lukkoja ja esteitä. Oppi sisäsiistiksi vasta puolitoistavuotiaana, vähän sen jälkeen kun leikkautin sen. Kertaakaan ei kuitenkaan käynyt mielessä koiran lopettaminen.

Sitten, ehkä kaksivuotiaana, tuhoaminen loppui kuin seinään. Nyt repii ainoastaan roskapussin, jos sen unohdan lattialle lähtiessäni johonkin. Mä tiesin mihin ryhdyin ottaessani tuon koiran ja vastuun siitä kannan sen elämän loppuun asti. Ikinä en ole katunut ja ihan maailman paras koira on.

Voi kun kaikki ihmiset osaisivat arvostaa eläimiä tavalla, jonka ne ansaitsevat. Eläimen omistaminen ei ole sitä, että otetaan turre sohvannurkkaan löhöämään. Kyllä pitäisi vähän opiskella sen lemmikin sielunelämääkin. Ei eläin ole vain tyhmä lauman alimmainen, vaan tunteva, elävä olento, joka reagoi olosuhteisiin ja käyttäytyy lajilleen ominaisesti.

Yksikään lemmikki ei tahallaan saa omistajaa raivon partaalle. Sen kun ihminen ymmärtää niin elämä helpottaa.